Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme saisi lopettamaan ahmimisen?
17.08.2023 |
Terveys kärsii, parisuhde kärsii, minä kärsin. Ylipainoa 20 kiloa, silti palaan tuohon aina kun stressaa tai haluan "nollata". Ikään kuin päästää kaikista velvollisuuksista irti ja olla hetken kamppailematta jatkuvia mielihaluja vastaan, jotka kiusaavat vaikka söisin muuten monipuolisesti ja tarpeeksi. Masennus on todettu ja lääkitys päällä, sillä ei ole vaikutusta.
Aina mielessä vielä yksi lautasellinen, lisää kaupasta, vähän enemmän. Ja aina lopulta taivun, annan olla, ajattelen että huomenna uudestaan. Ja olen pienen hetken onnellinen, vaikka tiedän että tuo ei ole aito ratkaisu vaan pahentaa asioita.
Onko kenelläkään antaa kokemuksia, neuvoja, ehkä vertaistukea? Miten oppisin käsittelemään tunteita ja kuormitusta jotain muuta kautta, kestämään mielihaluja? En halua elää elämääni näin.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on addiktio. Itsellä tuo loppui vasta, kun muutin ruokavalion täysin. Sokeri, suola, kaikki herkullinen maku aktivoi aivoissa jotakin, joka pakottaa ahmimaan tai käänteisesti, ehkäisee kylläisyyshormoni leptiinin toimintaa. Ei tuohon auta muu kuin todella askeettinen ruokavalio. Itselläni se tarkoitaa perunoita, papuja, kasvishernekeittoa, keitettyjä kananmunia, jne. Laadukasta ruokaa, mutta ei mitään makuhermoja räjäyttävää. Paino pysyy kunnossa, ei ole koskaan nälkä eikä ole mielitekoja.
Kaikki herkullinen aktivoi ahmimaan? Esim. tuoreet mansikat tai vadelmat? Minusta ne ovat herkullisia, eivätkä käynnistä ahmimisreaktiota, vaikka mulla oli sellaista historiaa nuorena. Oli pakonomaista ahmimista ja paastoamista.
Mutta kerran kesällä kun olin pyöräilemässä, löysin vattupensaikon, jossa oli kypsiä vattuja. Aloin syödä niitä pensaasta ja koin kummallisen tunteen: luonnollisen syömisen.
Siitä se aukeni sitten, irrottautuminen ahmimisen psyykkisestä mekanismista. Silloin tuli mieleen, että anorektikoille ja ahmijoille oman ruoan viljeleminen ja siitä ruoan tekeminen voisi olla tosi terapeuttista.
Onhan muutakin herkullista kuin kaikki suolattu ja sokeroitu. Makuaistimme on vain turtunut.
Mä aloin hankkia kotiin ainoastaan paljaita, tylsiä ruoka-aineita, ja syömään niitä ilman mausteita. Ei suolaa, sokeria, erityisempiä mausteita tai kastikkeita. En käytä myöskään margariinia tai voita. Koen, että näin osaan syödä nälkääni enkä vain siksi, että ruoka on hyvää.
Mikään maustettu ja herkullinen ei minulla niin sanotusti säily: syön niin kauan että on paha olo ja hetken kuluttua ahdan suuhuni loputkin, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin Mysimban ja vasta kun nyt olen syönyt sitä pari kuukautta niin ahmimisen tarve on vähentynyt ja tunnen oikeasti kun vatsa on täynnä. Pystyn menemään kauppaan ilman, että täytyy ostaa karkkia, keksejä, pullaa, tuoretta leipää kallista on, mutta eka kertaa vuosiin syöminen ei hallitse minua koko aikaa. Ylipainoa on 35 kiloa, joista viisi on nyt kadonnut. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on addiktio. Itsellä tuo loppui vasta, kun muutin ruokavalion täysin. Sokeri, suola, kaikki herkullinen maku aktivoi aivoissa jotakin, joka pakottaa ahmimaan tai käänteisesti, ehkäisee kylläisyyshormoni leptiinin toimintaa. Ei tuohon auta muu kuin todella askeettinen ruokavalio. Itselläni se tarkoitaa perunoita, papuja, kasvishernekeittoa, keitettyjä kananmunia, jne. Laadukasta ruokaa, mutta ei mitään makuhermoja räjäyttävää. Paino pysyy kunnossa, ei ole koskaan nälkä eikä ole mielitekoja.
Kaikki herkullinen aktivoi ahmimaan? Esim. tuoreet mansikat tai vadelmat? Minusta ne ovat herkullisia, eivätkä käynnistä ahmimisreaktiota, vaikka mulla oli sellaista historiaa nuorena. Oli pakonomaista ahmimista ja paastoamista.
Mutta kerran kesällä kun olin pyöräilemässä, löysin vattupensaikon, jossa oli kypsiä vattuja. Aloin syödä niitä pensaasta ja koin kummallisen tunteen: luonnollisen syömisen.
Siitä se aukeni sitten, irrottautuminen ahmimisen psyykkisestä mekanismista. Silloin tuli mieleen, että anorektikoille ja ahmijoille oman ruoan viljeleminen ja siitä ruoan tekeminen voisi olla tosi terapeuttista.
Onhan muutakin herkullista kuin kaikki suolattu ja sokeroitu. Makuaistimme on vain turtunut.
Mä aloin hankkia kotiin ainoastaan paljaita, tylsiä ruoka-aineita, ja syömään niitä ilman mausteita. Ei suolaa, sokeria, erityisempiä mausteita tai kastikkeita. En käytä myöskään margariinia tai voita. Koen, että näin osaan syödä nälkääni enkä vain siksi, että ruoka on hyvää.
Mikään maustettu ja herkullinen ei minulla niin sanotusti säily: syön niin kauan että on paha olo ja hetken kuluttua ahdan suuhuni loputkin, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.
Kauanko olet nyt toiminut näin? Eli onko tuo pitkäaikainen ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on addiktio. Itsellä tuo loppui vasta, kun muutin ruokavalion täysin. Sokeri, suola, kaikki herkullinen maku aktivoi aivoissa jotakin, joka pakottaa ahmimaan tai käänteisesti, ehkäisee kylläisyyshormoni leptiinin toimintaa. Ei tuohon auta muu kuin todella askeettinen ruokavalio. Itselläni se tarkoitaa perunoita, papuja, kasvishernekeittoa, keitettyjä kananmunia, jne. Laadukasta ruokaa, mutta ei mitään makuhermoja räjäyttävää. Paino pysyy kunnossa, ei ole koskaan nälkä eikä ole mielitekoja.
Kaikki herkullinen aktivoi ahmimaan? Esim. tuoreet mansikat tai vadelmat? Minusta ne ovat herkullisia, eivätkä käynnistä ahmimisreaktiota, vaikka mulla oli sellaista historiaa nuorena. Oli pakonomaista ahmimista ja paastoamista.
Mutta kerran kesällä kun olin pyöräilemässä, löysin vattupensaikon, jossa oli kypsiä vattuja. Aloin syödä niitä pensaasta ja koin kummallisen tunteen: luonnollisen syömisen.
Siitä se aukeni sitten, irrottautuminen ahmimisen psyykkisestä mekanismista. Silloin tuli mieleen, että anorektikoille ja ahmijoille oman ruoan viljeleminen ja siitä ruoan tekeminen voisi olla tosi terapeuttista.
Onhan muutakin herkullista kuin kaikki suolattu ja sokeroitu. Makuaistimme on vain turtunut.
Mä aloin hankkia kotiin ainoastaan paljaita, tylsiä ruoka-aineita, ja syömään niitä ilman mausteita. Ei suolaa, sokeria, erityisempiä mausteita tai kastikkeita. En käytä myöskään margariinia tai voita. Koen, että näin osaan syödä nälkääni enkä vain siksi, että ruoka on hyvää.
Mikään maustettu ja herkullinen ei minulla niin sanotusti säily: syön niin kauan että on paha olo ja hetken kuluttua ahdan suuhuni loputkin, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.
Kauanko olet nyt toiminut näin? Eli onko tuo pitkäaikainen ratkaisu?
On tässä ainakin reilut pari vuotta mennyt, joten minun kohdallani on. Niistä tylsistäkin ruoka-aineista löytyy mukavasti makua, kun suu tottuu pois suolasta ja mausteista. Ei kuitenkaan sellaista makua, joka pakottaa ahmimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on addiktio. Itsellä tuo loppui vasta, kun muutin ruokavalion täysin. Sokeri, suola, kaikki herkullinen maku aktivoi aivoissa jotakin, joka pakottaa ahmimaan tai käänteisesti, ehkäisee kylläisyyshormoni leptiinin toimintaa. Ei tuohon auta muu kuin todella askeettinen ruokavalio. Itselläni se tarkoitaa perunoita, papuja, kasvishernekeittoa, keitettyjä kananmunia, jne. Laadukasta ruokaa, mutta ei mitään makuhermoja räjäyttävää. Paino pysyy kunnossa, ei ole koskaan nälkä eikä ole mielitekoja.
Kaikki herkullinen aktivoi ahmimaan? Esim. tuoreet mansikat tai vadelmat? Minusta ne ovat herkullisia, eivätkä käynnistä ahmimisreaktiota, vaikka mulla oli sellaista historiaa nuorena. Oli pakonomaista ahmimista ja paastoamista.
Mutta kerran kesällä kun olin pyöräilemässä, löysin vattupensaikon, jossa oli kypsiä vattuja. Aloin syödä niitä pensaasta ja koin kummallisen tunteen: luonnollisen syömisen.
Siitä se aukeni sitten, irrottautuminen ahmimisen psyykkisestä mekanismista. Silloin tuli mieleen, että anorektikoille ja ahmijoille oman ruoan viljeleminen ja siitä ruoan tekeminen voisi olla tosi terapeuttista.
Onhan muutakin herkullista kuin kaikki suolattu ja sokeroitu. Makuaistimme on vain turtunut.
Mä aloin hankkia kotiin ainoastaan paljaita, tylsiä ruoka-aineita, ja syömään niitä ilman mausteita. Ei suolaa, sokeria, erityisempiä mausteita tai kastikkeita. En käytä myöskään margariinia tai voita. Koen, että näin osaan syödä nälkääni enkä vain siksi, että ruoka on hyvää.
Mikään maustettu ja herkullinen ei minulla niin sanotusti säily: syön niin kauan että on paha olo ja hetken kuluttua ahdan suuhuni loputkin, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.
Kauanko olet nyt toiminut näin? Eli onko tuo pitkäaikainen ratkaisu?
On tässä ainakin reilut pari vuotta mennyt, joten minun kohdallani on. Niistä tylsistäkin ruoka-aineista löytyy mukavasti makua, kun suu tottuu pois suolasta ja mausteista. Ei kuitenkaan sellaista makua, joka pakottaa ahmimaan.
Itse ahmin ihan kananmunia ja kaurapuuroa
eri
Oikean ateriarytmin ja laadukkaan ruokavalion opettelu. Sopivan kokoiset annokset, niin ei tule tarvetta ahmia. Kaikki sokerinen, rasvainen ja suolainen pois.
Itsekin paininut saman ongelman kanssa vuosia ja sain tämän kuntoon, kun päätin niin. Minulla motivaattorina toimi se, että vaakalukema alkoi lähestyä 100kg. Lopulta se oli yllättävän helppoa ja uusien tapojen opettelussa meni vain 2 viikkoa.