HS: Ison omakotitalon saa maalta jo alle 20 000

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten omaisuus on yleensä vain se asunto. Muuttoliikkeen myötä suuri osa jää perinnöttömiksi, kun niillä vanhempien taloilla ei olekaan enää arvoa. Vastaavasti Helsingissä perintöjen arvot koko ajan kasvavat. Yksiönkin arvo on halvimmillaan joku 150 000. Siitä saa jo kivan perinnön. 

Paitsi mitäs sitten jos äitimuori tai isäpappa päättääkin myydä sen asunnon pois ja päättää mennä johonkin vähän parempaan palvelutaloon ja alkaa vielä vähän matkustelemaan. Nykyään ihmisiä kehoitetaan käyttämään omat rahansa eikä säästämään niitä aikuisille lapsille perinnöksi. Tai se voi mennä testamentin kautta vaikka kodittomille kissoille ja lapset saa vaan lakiosan. Ei kannata jakaa perintöjä ennen kuin tiedät, että mitä suunitelmia toisilla on sen sijaan.

No se ainakin on varmaa, että jos siellä muorilla on se alle kahdenkymmenen tonnin omakotitalo maalla, niin perinnöt voi kokonaisuudessaan unohtaa. Melkein voisi toivoa, että menisi vaikka paikallisen seurakunnan ristiksi purkukuluineen. Sillä helsinkiläisellä on kuitenkin aina mahdollisuus saada kivatkin massit muorin kuoltua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saa 20 000€:lla asuttavan talon, onko väliä, vaikka sitä ei saa ikinä myytyä?

Juuri eräs N. 60V tuttuni peri 70-luvun talon.

Ihan asuttava ja siisti, joskin aikalailla alkuperäiskuntoinen. Ei tule mitään homeoireita.

Aikoo asua siinä loppuikänsä/kunnes joutuu muuttamaan vanhainkotiin.

On sillä väliä, jos siihen ei itse halua muuttaa. Jos mun koko perintöni olisi sen 20 000:n mörskä jossain huitsin hoossa, niin kyllä kirpaisisi. 

Jos vanhemmat olisi asuneet vuokralla kaupungissa, niin perintö ei olisi edes sitä 20te mörskää. Semmoista se on, toiset saa perintöä ja toiset ei, ei sen varaan kannata elämäänsä laskea.

Eihän ne omakotitalot vanhempien aikaan olleet halpoja. Ne olivat saavutuksia joista oltiin ylpeitä ja niihin on käytetty ehkä kahden ihmisen elinikäinen työ- ja omaisuuspanostus.

Buahahah. Toivottavasti kopissaan kykkivä velkapetteri on varannut riittävästi serlaliinaa fantasioidensa seuraksi.

Suomi oli ja on harvaanasuttua periferiaa jonka ns. kaupyngitkin ovat melkein metsää.

Vielä ennen 1980-luvun lopun kuplaa tavalliset työssäkäyvät rakenaivat hartiapankilla omakotitalonsa Helsingin ja Espoonnin nykyään himoituille pientaloalueille ja asuntolainat

maksettiin pois 10-15 vuodessa koska pidempiä lainoja ei ollu olemassakaan.

Suomalainen toimihenkilöperhe asui lapsineen

velattomassa omakotitalossa ennen 40v synttäreitä ja saattoi keskittyä perheen kasvattamiseen ja oikean varallisuuden kerryttämiseen.

Tämä oli tietenkin totta myös koko 1990-luvun laman ajan. Kupla riistäytyi käsistä vasta 2000-luvulla jolloin suomalaiset saatiin uskomaan että järjetön velkaantuminen ja elintason romahdus onkin vaurastumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Mitä pitää tehdä ? Jos oot eläkkeellä, tai teet töitä etänä, kyllähän sellainen, joka tykkää olla ulkona, tykkää tosta.

Mä tiedän 3, jotka ovat laittaneet mummonmökin myyntiin, jokainen on saanut myytyä. Ihan ok hinnalla

Meidän talo maksoi 25 000€ muutamia vuosia sitten. Asutaan keskellä ei mitään, mutta silti vain 12 kilometriä lähimpään kauppaan ja 45 minuuttia kaupunkiin. Toiseen isompaan kaupunkiin 60 minuutin matka. Tämä on oikein hyvä paikka asua koirien kanssa. Ketään ei häiritse, kun ne joskus haukkuu. Saa myös ihan rauhassa puuhailla pihassa, eikä kukaan tule aidan taakse notkumaan. Tykkään käyttää aikaa ja rahaani tähän taloon ja pihaan.

Olen myös asunut kaupungissa kerrostalossa ja paritalossa. Mutta olen maalta kotoisin ja kaupunki tuntui aina vieraalta paikalta asua. Täällä on ihmisen hyvä olla.

No se ainakin on varmaa, että jos siellä muorilla on se alle kahdenkymmenen tonnin omakotitalo maalla, niin perinnöt voi kokonaisuudessaan unohtaa.

Sinun on jotenkin mahdotonta hyväksyä sitä tosiasiaa että jos mummolla on laittaa 20 000€ asuntoon niin ei se summa muutu miljoonaksi helsingissäkään.

Päinvastoin. Helsingissä 20 000€ ei olisi riittänyt minkäänlaiseen asuntoon ja mummo olisi asunut vuokralla. Pari kymppitonnia olisi kadonnut hujauksessa Helsingin kauttaaltaan korkeampaan kustannustasoon jälkiä jättämättä. Et olisi saanut perinnöksi mitään.

Onhan noita aina saanut. Peräkylien taloja joita kukaan ei halua ostaa.

Työkokeilu tuli pakolliseksi vuonna 2015. Työtön ei saa kilometrikorvauksia eikä kela maksa auton kuluja. Vaikka on työpaikka niin voidaan irtisanoa. Työkokeilussa saa 700, jos tekee 20 päivää töitä kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten omaisuus on yleensä vain se asunto. Muuttoliikkeen myötä suuri osa jää perinnöttömiksi, kun niillä vanhempien taloilla ei olekaan enää arvoa. Vastaavasti Helsingissä perintöjen arvot koko ajan kasvavat. Yksiönkin arvo on halvimmillaan joku 150 000. Siitä saa jo kivan perinnön. 

Paitsi mitäs sitten jos äitimuori tai isäpappa päättääkin myydä sen asunnon pois ja päättää mennä johonkin vähän parempaan palvelutaloon ja alkaa vielä vähän matkustelemaan. Nykyään ihmisiä kehoitetaan käyttämään omat rahansa eikä säästämään niitä aikuisille lapsille perinnöksi. Tai se voi mennä testamentin kautta vaikka kodittomille kissoille ja lapset saa vaan lakiosan. Ei kannata jakaa perintöjä ennen kuin tiedät, että mitä suunitelmia toisilla on sen sijaan.

Vaihtoehtoina ei ikinä ole palvelutalo tai matkustelu. Niin vanhat ja huonokuntoiset eivät yleensä enää ole matkustelukunnossa, eikä välttämättä joku reppureissaaminen muutenkaan ole enää 80-vuotiaana ihmisille se, mitä he haluavat. Ja palvelutalomaksujen maksaminen ei todellakaan ole sitä, mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen käyttäisi omat rahansa. Siinähän raha vain katoaa, eikä sille saa mitään vastinetta - huonon palvelun vain.

Alle 10 000 eurolla saa ison omakotitalon maalta. Talo saatetaan myydä "purkukuntoisena", vaikka se olisi alle 100 000 eurolla remontoitavissa hyvään kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Tekeminen on yleensä vaivalloista. Se "tekeminen" mitä kaupunkilaiset maalla kaipaavat on oikeasti sitä, että mennään katsomaan, mitä joku muu tekee (teatterit, konsertit, elokuvat, urheilukisat ...)

Elämänlaatu on ihan toista, siis paljon parempaa, omakotiasujalla kuin kerrostalossa. Ihmettelen noita Helsinkiin kerrostaloon haluavia, ahdistaa ajatuskin. Vaikka vaihtoehtoja olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Alle 10 000 eurolla saa ison omakotitalon maalta. Talo saatetaan myydä "purkukuntoisena", vaikka se olisi alle 100 000 eurolla remontoitavissa hyvään kuntoon.

Täällä Espoossa ne nykyään halutuimmat vanhat pientaloalueet ovat täynnä jopa 1980-luvun omakotitaloja joiden arvo olisi 20 000€ korkeampi jos se talo katoaisi tontilta ennen kauppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Luontoharrastukset omaa luokkaansa.Metsästys,kalastus marjastus ym.Riippuu mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostaisin röttelön maalta, jossa ei ole palveluja eikä työtä? Jossa laajakaista tökkii eikä posti kulje kilometriä lähemmäs, jossa ei olisi mitään muuta kuin maalaisten pilaama "luonto" ojitettuine soineen, röttelöitä siellä täällä ja juoppoja aikamiespoikia kyyläämässä pimeän turvin mun tekemisiäni omassa kodissani?

Juu mökkikunnassa tyrkytetään kunnan rakentamaa valokuitua puoli ilmaiseksi, täällä kaupungissa sitoutetaan kilpaa asiakkaita jos vaikka joku onnistuisi saamaan 50% tai yli alueen asukkaista asiakkaiksi niin ehkä saadaankiin valokuitu.

Taas - maalta. Siis mistä maalta ja mistä päin Suomea? Tietty hoitamattomasta 70-luvun talosta ihan mistä vaan ei nyt voi missään paljoa maksaa.

Asun 3000 asukkaan kunnassa maalla ja täällä ihan normaalia, että talot myydään purkukuntoisina 20-30k€ hintaan vaikka täysin asuttavia. Ei mene muuten kaupaksi. Talon arvo on 0 jos ei sitä kukaan halua ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Eläkepäivillä kun et mahdollisesti enää jaksa piha- ja lumitöitä? Mikäs siinä jos on kertynyt rahaa millä maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Tekeminen on yleensä vaivalloista. Se "tekeminen" mitä kaupunkilaiset maalla kaipaavat on oikeasti sitä, että mennään katsomaan, mitä joku muu tekee (teatterit, konsertit, elokuvat, urheilukisat ...)

Ei pidä paikkaansa.

Harkitsen tuollaista mökkikäyttöön. Jos löytyisi veden ääreltä tai olisi palju tms., niin voisin tehdä kaupat.