Miksi pettäjät eivät pariudu keskenään ja anna uskollisten olla keskenään?
Kysymys otsikossa. Miksi pettäjät ja pettämiseen taipuvaiset eivät hakeudu suosiolla kaltaistensa kanssa parisuhteeseen? Miksi pitää rikkoa jonkun uskollisen ja hyvän puolison sydän?
Kommentit (54)
Jos on kerran pettänyt, niin voi olla, että kynnys uusia "rikos" on matalammalla kuin normaalisti. Joskus voi olla että pettäminen on jo tavaksi tullut. Onhan sitä jotkut voinut antaa anteeksi pettämisiäkin ja kaiketi onnistuneestikin, ettei ole uusinut tekoaan. Onhan näitä julkkiksiakin....
Voi teitä uskollisia uskovaisia. Pettäminen nostaa itsetunnon ns. taivaaseen. Se on tosi nasta fiilis, kun tajuaa, että kelpaa muillekin. Sitä paitsi, satunnainen lisäakti tuntuu vaan niin pirun hyvältä. Ei ihmistä voi omistaa, joten ei pettämisestä ole edes mitään moralisoitavaa. Jumala on kuollut muutoinkin.
Ehkä tuo ei ole se ihan ainoa parinvalintakriteeri.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei ole oikean ihmisen kanssaan yhdessä, jos huomiota pitää hakea muualta. Usein on kuullut näitä: "on kiva hieman flirttailla ja saada itsetunto buustia" -tyyppejä jotka ovat kuitenkin parisuhteessa. Aijemmassa suhteessani koin myös itse tämmöstä tarvetta ja tykkäsin käydä esim.baareissa ja saada huomiota, vaikka olinkin aina rehellinen ja minulle riitti, että joku edes tuli yrittämään. En siis pettänyt ikinä. Nykyisessä suhteessa en kertaakaan ole kokenut, että pitäisi saada ulkopuolista huomiota. Suhdekin kestänyt jo vuosia pidempään kuin edellinen, mutta silti mieheni huomio riittää minulle.
Pettäminen on askel vakavampaan tuossa huomion haussa, mutta tavallaan ymmärrän miksi siihen jotkut ajautuvat. Se voi olla myös tapa riuhtaista itsensä irti vanhasta huonosta suhteesta. Ei mikään paras tai moraalisesti hyväksyttävä, mutta tapa kuitenkin.
Rehellinen ihminen ei loukkaa kumppaniaan hakemalla huomiota muilta tai pettämällä edes silloin kun on väärän ihmisen kanssa parisuhteessa. Epärehellinen loukkaa, koska ei välitä joko muista ihmisistä tai moraalista. Tai kummastakaan. Pettämään ei ajauduta, vaan se on aina pettäjän tietoinen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useammankin työpaikkaromanssista ja samalla pettämisestä alkaneen 10v + onnellisen pariskunnan jossa ei petetä. Omakin mies petti exäänsä ja minä myös, mutta toisiamme ei ole petetty 20v +. Ihme jaottelua. Nuorena sitä moni tekee tyhmyyksiä ja pettäminen on yksi niistä. Pointti on se, oppiiko virheistään.
No tuohan on loistava tilanne, kun kaksi pettävää ihmistä on nyt yhdessä. Valehtelevat ja huijaavat vain toisiaan. Näin sen pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useammankin työpaikkaromanssista ja samalla pettämisestä alkaneen 10v + onnellisen pariskunnan jossa ei petetä. Omakin mies petti exäänsä ja minä myös, mutta toisiamme ei ole petetty 20v +. Ihme jaottelua. Nuorena sitä moni tekee tyhmyyksiä ja pettäminen on yksi niistä. Pointti on se, oppiiko virheistään.
No tuohan on loistava tilanne, kun kaksi pettävää ihmistä on nyt yhdessä. Valehtelevat ja huijaavat vain toisiaan. Näin sen pitäisi mennä.
Voisin lyödä vetoa, että toinen pettää kuitenkin toista selän takana. On ottanut ekasta kerrasta opiksi sen suhteen, miten piilottaa pettämisen paremmin.
Koska hekään eivät pidä pettäjistä! Ainakaan miehet eivät pidä pettäjänaisista. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Koska eivät itse halua tulla petetyiksi
Mitä? Eikö pettäjä halua tulla petetyksi? Miksei?
Koska tietävät tasan tarkkaan mitä saavat eivätkä pidä siitä yhtään kun joku tekee heille sen saman mitä he katsovat oikeudekseen tehdä jollekin toiselle.
Netflixin Ashley Madison dokumentissa oli tällainen pariskunta. Nainen oli erittäin vahvalla libidolla varustettu ja teki dominan hommia, mies sai harrastaa muidenkin kanssa seksiä kunhan ilmoitti ensin. Olivat lopultakin onnellisia, aiemmissa suhteissa pettivät aina
Pettäminen on tietoinen päätös ja tulisi tällöin olla rikoslaissa myös. Joissain maissa pettäminen onkin rikos. Pitäisi olla täöllä myös
Kyllä se uskollisuus omalle puolisolle on onnellisen parisuhteen lähtökohta.
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei ole oikean ihmisen kanssaan yhdessä, jos huomiota pitää hakea muualta. Usein on kuullut näitä: "on kiva hieman flirttailla ja saada itsetunto buustia" -tyyppejä jotka ovat kuitenkin parisuhteessa. Aijemmassa suhteessani koin myös itse tämmöstä tarvetta ja tykkäsin käydä esim.baareissa ja saada huomiota, vaikka olinkin aina rehellinen ja minulle riitti, että joku edes tuli yrittämään. En siis pettänyt ikinä. Nykyisessä suhteessa en kertaakaan ole kokenut, että pitäisi saada ulkopuolista huomiota. Suhdekin kestänyt jo vuosia pidempään kuin edellinen, mutta silti mieheni huomio riittää minulle.
Pettäminen on askel vakavampaan tuossa huomion haussa, mutta tavallaan ymmärrän miksi siihen jotkut ajautuvat. Se voi olla myös tapa riuhtaista itsensä irti vanhasta huonosta suhteesta. Ei mikään paras tai moraalisesti hyväksyttävä, mutta tapa kuitenkin.