Auttakaas mua vähän näiden päivien kanssa...
Tooodella väsynyt taas tämän päivän jälkeen.
Ongelmana siis on se, että yhtä ainuttakaan lepohetkeä en saa itselleni
järjestettyä päivällä.
Kotona 3v2kk ja 4kk tytöt.
Aamulla herätään 7-8 maissa, yöllä olen pomppinut sängystä 3-4 kertaa joko syöttämässä vauvaa tai ajamassa vanhemman tytön omaan sänkyyn nukkumaan. Enpä nyt väitä olevani pirteä aamuisin, koskaan :)
No joo, päivä jatkuu niin, että mennään ulos kaupungille tuossa kymmenen maissa ja ollaan pari tuntia siellä. Käydään kahvilla ja kierrellään, vauva nukkuu kärryissä tai pällistelee maisemia. Kaupan kautta kotiin.
Puolilta päivin syödään, eka vauva koska huutaa kaikista äänekkäimmin, sitten vanhempi tyttö saa sapuskansa pöytään, sitten minä.
Tänään oli taas yksi tavanomainen iltapäivä muiden viikonpäivien joukossa. Eli mentiin sänkyyn kaikki lukemaan kirjaa puol 2.
Vauva nukahti siinä kymmentä vaille, minä laitoin kirjan pois ja sanoin, että nyt otetaan kaikki tirsat. Eihän se tyttö nukahtanut.
Pyöri ja pomppi sängyssä. Sanoin sille, että äidin on ihan pakko saada nyt kans nukkua jotta äiti jaksaa. " Joo" hän vastaa ja jatkaa riehumista.
Sitten tiuskasin sille, että joko menee sitten omaan huoneeseen leikkimään tai rauhoittuu heti. Lähti leikkimään, tuli parin minuutin päästä takasin, että on tullut kakka vaippaan ja antoi kakkavaipan minulle...
Meillä on siis vaippa ainoastaan käytössä kun hän nukkuu, hän ei herää pissahätään, kokeiltu on monesti.
Seuraavaksi hän sitten istui KIRJAN päälle lattialle laittamaan pikkuhousuja jalkaan ja koko kirjan kansi oli täynnä... sitä itseään.
Nousin sängystä, vein tytön suihkuun.
No se siitä hiljaisesta hetkestä sitten.
Vauva kun ei nuku kun 3 tai 4 kertaa 45min unet päivässä, riippuen
siitä miten äänekäs isosisko on. Hän kun ei myöskään tykkää että vauva nukkuu.
Ei mutta oikeesti. Miten ihmeessä sitä jaksais tälläset päivät???
Ja kun isosisko ei nuku, hän on niiiiiiiin kiukkunen ja itkunen ettei mistään tule mitään.
Joskus hän sitten alkaa nukkua sohvalla illalla, kesken Pikkukakkosen. Ja on niin pirun vihanen ku hänet herättää. Yritä siinä nyt sitten selittää, ettei enää ole aika tirsoille, ne olisi pitänyt nukkua päivällä kun muutkin nukkuivat...
Mua ärsyttää, että jokainen aamu alan odottamaan iltaa.
Ja välillä, kun oikein yritän väsyttää isomman, käymällä puistossa, kirjastossa, kaikkialla, niin ei. Ei hän nuku. Minä vaan olen kahta väsyneempi.
En ole mikään rutiinien noudattaja. Pitäsköhän ryhdistäytyä niissä?
Tehdä joku aikataulu mitä noudattaa orjallisesti?
Vai mitä?
En koskaan tiedä, milloin saisin hetken hiljaisuutta tai edes vartin nokoset koska päivät on yhtä hulinaa nykyään.
Ja juu, olen kyllä syyllistänyt itseäni ties millä. Huono äiti jne.
Ja mikäs sitä asiaa parantaisi paremmin kuin väsynyt äiti joka tiuskii kaikesta... Välillä iltaisin ajattelen, että sainpa taas yhden paskan päivän tytölle aikaseks. Esimerkiksi tänään: hän piirsi meidän tuolit täyteen väriliiduilla.
Huusinko? Juu. Mutta olisko mun pitänyt laittaa ne liidut pois edellisen kerran piirtelyn jälkeen? Juu. Mutta eikö se tyttö jo ala ymmärtämään että ainoastaan paperiin piirretään? Juu, mutta omahyväinen hymy naamalla näytti sen, että hän oli todella tyytyväinen kun sai taas minun huomion omakseen...
Kommentit (12)
Esikoinen on 3,5 v ja vauva 10 kk. Vauva on jo pitkään (monta kuukautta) ollut tosi kovasti mun perään, eikä juuri viihdy itsekseen tai veljensä kanssa, vaan roikkuu mun lahkeessa ja haluaa syliin. Ei sitten kuitenkaan viihdy sylissäkään, enkä aina jaksaisi pitääkään. Välillä on päiviä, jolloin eka pieni lepotauko on n. klo 18!
Normaali päivä on tälläinen:
klo 8 herätään (vauva syö 1-2 krt/yö), jonka jälkeen lasten aamupesut (esikoisellakin vielä yövaippa, vaikka päiväkuiva on ollut 1,5 v), vauvalle vaippa ja kaikille vaatteet päälle (onneksi esikoinen pukee itse)
klo 9 aamupala, syödään kaikki samaan aikaan (syötän samalla vauvaa kun syön itse)
Aamupalan jälkeen esikoinen leikkii itsekseen ja vauva joko " leikkii" veljensä kanssa olohuoneessa tai konttaa mun perässä ja kitisee/itkee. Mä yritän pikku pätkissä siivota keittiötä (siis korjata aamupalatarvikkeet, pyyhiä pöydän ja syöttötuolin + ympäristön, missä on vauvan puuroa...), meikata, miettiä kauppalistaa yms.
klo 11 aletaan lähteä ulos (tai ainakin kovasti yritetään)
klo 11.30-12.30 ollaan puistossa, missä vauva nukkuu rattaissa ekat päiväunet
Sitten joko kaupan kautta tai suoraan kotiin.
klo 13 lounas (lämmitän nopeaa ruokaa mikrossa, aikaa saa mennä max 15 min), syödään kaikki taas yhtä aikaa
Lounaan jälkeen imetän vauvan ja esikoinen leikkii sen aikaa (5-10 min) jotain hiljaista leikkiä itsekseen.
klo 14-15.30 leikitään lasten kanssa (eka kerta päivässä, kun ehdin leikkimään heidän kanssaan), joskus tulen hetkeksi tietokoneelle tms. mutta yleensä vauva alkaa silloin protestoida ja häiritsee itkullaan, minkä kerkeää...
klo 15.30 alan nukuttaa vauvaa tokille unilleen (pinnasänkyyn)
viim. klo 16 vauva nukkuu ja me ollaan ekan kerran kunnolla kaksistaan esikoisen kanssa (luetaan yleensä silloin jonkin aikaa)
Sitten laitan pojalle monesti videon pyörimään tai annan kasan kirjoja ja " käsken" lukemaan niitä ja jos on ruoanlaittohommia, alan tekemään niitä. Jos ei, pidän päivän ekan " kahvitauon" =)
klo 16.30 mies tulee yleensä kotiin ja alkaa leikkiä pojan kanssa (tai tekee ruokaa, jos syödään jotain sellaista, minkä mies osaa tehdä paremmin)
klo 17 päivällinen (vauva herätetään yleensä silloin, että söisi samaan aikaan), jonka jälkeen imetän vauvan
klo 18 on kaikki ruokahommat tehty ja mulla monesti ekan kerran mahis pitää se " kahvitauko" , jolloin istahdan koneelle (mies on sillä aikaa lasten kanssa)
Illalla ei näin pimeällä yleensä mennä enää ulos, koska vauva ei siellä kovin hyvin viihdy. Muuten kyllä mentäis.
viim. klo 20 lasten iltapala
klo 20.30 esikoinen nukkumaan
klo 21 alan imettämään vauvaa
viim. klo 22 vauva yleensä nukkuu ja mä valvon vielä pari tuntia kotihommia tehden ja iltapalaa tietokoneen tai lehden ääressä syöden
2-3 iltana viikossa käyn n. klo 20 aikaan joko kuntosalilla tai lenkillä ja mies hoitaa silloin lasten iltahommat.
Meillä aika selkeä päiväjärjestys, minkä esikoinen tietää. Kellonajat tosin vaihtelee melkein päivittäin, koska monesti herätään vasta klo 9. Ja ruoka-ajat heittää monesti puolisen tuntia, koska esim. matka puistosta kotiin saattaa kestää tuplasti normaalia kauemmin. Lapset syövät 4 krt/pvä (vauva lisäksi tissiä) ja mä itse syön 3 krt noista lasten kanssa samaan aikaan. Nautin siksi suunnattomasti näistä illoista, kun saan syödä yksin ja rauhassa iltapalan. Yhdessä vaiheessa vauva nukkui tokia unia vain 30 min ja silloin se aika meni melkein kokonaan esikoisen kanssa. Nyt nukkuisi tokia unia n. 1,5 h, jos saisi nukkua, joten jos syödään päivälliseksi joku nopea ruoka, saan tossa välissä sitä omaa aikaa.
Teidän päivistä mulla tuli mieleen kaksi asiaa:
-Käyttekö ikinä aamupäivällä puistossa, jossa vanhempi lapsi saisi tuhlata energiansa kunnolla? Me käydään joka aamupäivä puistossa 1-2 h, paitsi jos ollaan jossain kylässä tai jos on ihan pakko hoitaa jotain asioita (yleensä hoidan ne illalla ilman lapsia).
-Nukkuiko tyttösi (olihan se tyttö?) ennen vauvan syntymää vielä päiväunet? Kuinka usein saat hänet nykyään nukahtamaan? Onnistuuko se, että pakotat (kiristät, uhkailet, lahjot) hänet pysymään sängyssään esim. puoli tuntia vaikka kirjojen avulla, jolloin saisitte molemmat tarvitsemanne lepohetken (siis samaan aikaan kun vauva nukkuu)? Meidän poika lopetti päiväunet 3-vuotiaana, mutta syksyllä oli yhdessä vaiheessa taas niin väsynyt, että halusin, että poika nukkuu päiväunet. Poika itse ei halunnut nukkua, joten pakotin hänet makoilemaan sängyssään, mutta sanoin, ettei tarvitse nukkua. Poika kyseli vähän väliä, että saako jo nousta, mihin vastasin sitten aina, että " vielä 15 min, vielä 10 min jne." Siinä vaiheessa poika yleensä sitten nukahti. Nyt poika nukkuu taas 11,5-12 h/yö, eikä tarvitse päiväunia.
Tsemppiä vaan! Kahden lapsen kanssa on välillä aika väsyttävää, mutta kyllä te löydätte varmaan ajan kanssa teille sopivat rutiinit =)
Meillä oli kuopuksen syntyessä esikoinen 5v8kk ja aika uhmakas, keskimmäinen oli vajaa 1v8kk ja sitten sattui kuopus-vauva olemaan sellainen että ekaa kertaa nukku päiväunet jossain muualla kun äitin sylissä ollessaan 8kk " vanha" ... Pullo tai tutti ei kelvannut koskaan ja vauva oli erittäin itkevää sorttia. Keskimmäinen lopetti päiväunet kun oli 2v4kk.
Minun piti vaan tehdä itselleni selväksi että tilanne on nyt tämä, lapsia minun on hyvin vaikea muuttaa mutta itseäni voin muuttaa. Fyysiseen väsymykseenhän tämä ei auta mutta meillä onneksi niin kauan kun täysimetin niin kuopus heräsi yöllä vaan syömään 3-7 kertaa ja nukahti heti uudestaan. Kiinteiden myötä vasta ongelmat alkoi. Kun tyttö vihdoin viimein söi kiinteitä niin sitten tehtiin miehen kanssa vuoroöitä, toinen sai nukkua aina 2 yötä kerrallaan kellarissa.
Minä otin avuksi ihanat teletapit joita keskari tykkäsi katsoa, sillon jos vauva nukkui sylissäni niin mäkin saatoin ummistaa vähäksi aikaa silmät tai edes olla vaan sohvassa. Toin lelukoreja olohuoneeseen ja lössähdin vauvan kanssa lattialle. Hän sai imeä ja minä samalla seurasin isoveljen leikkejä.
Ajattelin, että aika lyhyt aika tämä kuitenkin on ja sinänsä mun elämä on aika hyvällä mallilla. Nyt on ihan toinen ääni kellossa kun kuopus on 1v8kk ja keskari 3v4kk.
Ihan sivuseikka, mutta jos meillä tuo 3-vuotias nukahtaa esim klo 18 sohvaan niin me kannetaan sänkyyn ja hän nukkuu kyllä koko yön aamuun asti.
Voimia sinulle!
eli tuohon fyysiseen väsymykseen: mä en olisi ikinä jaksanut pomppia ylös sängystä eli kuopus nukkui ja nukkuu edelleen sivuvaunussa vieressäni ja keskarikin on meidän sängyssä. Tämä sopii meille erittäin hyvin ja keskimmäisestä tuli kuin toinen poika kun otettiin viereen. Kaikki se kiukuttelu ja äidin perässä roikkuminen loppuivat siihen paikkaan (ok, ei nyt sentään ihan kaikki kiukuttelu) eikä enää tarvinut ainakaan hänen takiaan herätä yöllä.
Me ollaan kokeiltu että kaikki nukkuvat omissa sängyissään mutta kahden viikon jälkeen minä olin NIIN puhki että se riitti. Parikin kertaa jos pitää nousta ja käydä jotakuta rauhottelemassa sängyssä on mulle ihan liikaa, ero on todela valtava siihen nähden että saa vaan vähän oikasta kättään herääjää kohti.
Ennen meillä nukkui esikoinen ja keskari kerrossängyssä ja se sujui ihan hyvin. Nyt tuo keskimmäinen kovasti haluai muuttaa kuopuksen kanssa kerrossänkyyn mutta minusta meidän 3-vuotias ei vielä voi nukkua yläsängyssä, joten saa nyt odottaa jonkun aikaa.
luoda rutiineja ja noudattaa niitä " orjallisesti2, ovat juuri ne, jolla on eniten omaa aikaa sekä kivaa yhteistä olemista lasten kanssa.
Eli suosittelen päiväohjelman luomista!
Ulkoile lasten kanssa lasten ehdoilla ei aikuisen. Ei ole mitään syytä raahata lapsia kahville ja ostareille. Siitä ei tietääkseni kukaan nauti. Lähtekää ulos joka ikinen aamupäivä, mieluummin jo klo 9 jälkeen. Vauva on silloin ollut muutaman tunnin hereillä ja valmis ekoille unille. Opeta vauvaa nukkumaan vähintään kaksi unijaksoa eli 2 x 45min. Hytkytä aina takaisin uneen, jos yrittää herätä kesken unien. Vauvan on hyvä nukkua vaunuissa ulkona sillä aikaa kun esikoinen leikkii puistossa.
...gotta go... jatkuu
Teillä lapsilla sama ikäero kuin meillä kahdella ensimmäisellä. Olihan sitä silloin aikanaan välillä aika väsynyt, mutta se mikä auttoi minulla oli tuo Kentin mainitsema nukkumisjärjestely. Itse olisin ollut zombi jos olisin joutunut öisin pomppimaan johonkin, joten esikoinen nukkui meidän sängyn vieressä omassa sängyssään ja vauva meidän sängyssä. Näin sain imetettyä vauvan vaikka puolinukuksissa ilman ylösnousemista ja esikoisen sai rauhoitettua pelkällä puheella (tosin ei sitäkään yleensä tarvittu kun nukkui hyvin). Jos esikoinen olisi nukkunut eri huoneessa, niin sitten olisi mies saanut pomppia, vaikka kuinka kävisi töissä. Näin meillä mies pomppikin keskimmäisen kanssa, kun vielä imetin kolmatta (tosin keskimmäinen oli jo paljon isompi kolmannen syntyessä, mutta isompanakin kipeänä ollessa heräilee öisin). Kolmas nukkui taas vauva-ajan meidän vieressä. En todellakaan olisi jaksanut öisin pomppia mihinkään yhdenkään lapsen vauva-aikana. Riittää kun herää kääntymään kyljelleen imettämään vauvan. Voisitko ajatella että mies auttaisi ja pomppisi vaikka tuon esikoisen kanssa tai jotenkin muuttaisitte nukkumajärjestelyjä toimiviksi?
Ja silloin kun oli pari pientä oli säännöllinen rytmi ihan tarpeen. Auttoi pitämään päivän ennustettavana. Meillä ulkoiltiin aina aamupäivisin ja juuri pihalla, en ihan ole vakuuttunut tuosta lähes jokapäiväisestä kahvila/kauppakierroksesta, sillä kunnon ulkopeuhu väsyttää toisella lailla ja lapsen tulee liikuttua. Toisaalta muistelen että esikoinen alkoi lopetella päiväuniaan juuri tuossa 3v pintaan (tuntui ettei tarvinnut niitä enää), mutta nukkuikin reilun 12h yöunia ja aamut meillä oli ehdottomasti myöhäisempiä kuin teillä. Toisaalta jos teillä herätään jo 7-8, kuulostaa 14 maissa olevat päiväunet aika myöhäisiltä, voisiko tilannetta auttaa aikaisemmat päiväunet (jos esikoisesi on jo hieman " yliväsynyt" )? Tai sitten jos jää välistä pystytkö hieman venyttämään alkuiltanukahtamista ja sitten aikaisemmin sänkyyn yöunille?
Jaksamista. Ja kyllähän se helpottaa kun vauva kasvaa.
Aamupäivä häärätään sisällä ja sitten lounas ja puolilta päivin ulos, pienempi nukkuu päikkärit ja isompi riehuu puistossa.
Tai jos haluan käydä kaupoissa, niin aamulla ulos, ja sit syömään joko ulos tai kotiin ja taas ulos päikkäriaikaan, tuplissa molemmat ulos ja sitten pyörin kaupoissa.
En yritä nukuttaa isompaa, ikäeroa miellä 1v10kk ja 2kk vauvan synnyttyä jätin kokonaan päikkärit isommalta. Näin hän nukahtaa iltaisin ajoissa. Jos nukahtaa klo 18, niin sänkyyn vaan ja nukkuu aamuun asti. Saan sen oman ajan iltaisin, miehen kanssa. :)
Taantumia tulee aina ajoittain, ja selvää uhmaa ja huomion hakuisuutta.
Aikaa isommalle.
Kerho voisi auttaa myös.
Jos päivällä kaipaan omaa aikaa, niin laitan lapsille elokuvia, max 2h päivässä, mutta usein vaan joku 30 minsaa. Ja joku piirtäminen, oma kirja tai joku mieluisa uusi lelu tms. auttaa. Tai vaan lapset syötän eka ja sitten kahvihetken saan olla rauhassa.
Nukkumisiin: meillä nukuttiin ekana kaikki samassa huoneessa, mut nykyisin lasten sängyt on omassaan ja vanhempien omassaan. Pienempi on yhä perhepedissä osan yötä, isompikin välillä painajaisten takia samassa. Lasten huoneessa on sohva, jossa voi myös nukkua jompi kumpi lapsien kanssa yöllä.
Välillä omaa aikaa, ja tuulettumista. Pikkupäikkyjä viikonloppuisin. Kotitöitä voi tehdä myös yhdessä miehen kanssa iltaisin, jos kaipaa " parisuhdeaikaa" arkisinkin.
klo 7 herätään ja availlaan silmiä. Äiti suihkuun jos pienin 8kk vielä nukkuu
klo 7.30 isin keittämä aamupuuro syödään
klo 8.00 pyllypesulle pienimmän kanssa. Isommat 6 ja 3v pukevat päivävaatteet ja alkavat leikkimään
klo 8.30 ekat pyykit koneeseen ja ulkovaatteet valmiiksi pikkuiselle ja keskimmäiselle. isompi etsii itse ja opettelee miettimään mitä puetaan uloslähtiessä.
n. klo 9 Kuopus lähtee nukkumaan ulos vaunuihin ekoja päikkäreitä. Isommat leikkivät edelleen erikseen tai keskenään ja minä siivoilen aamupalajäljet ja lähden nyt viimeistään suihkuun jos en aikaisemmin ole ehtinyt.
klo 9.30 aletaan valmistautumaan ulkoiluun. Lapsille leikinlopetusvaroitus.
klo 10 ulkona. Yleensä lähdetään puistoon tai sitten vain kävelylenkille ja isommat pyörillä.
klo 11 sisälle. Kuopus on herännyt ja hänelle laitan ruuan samalla kun valmistan lounasta muille. Ruokaa teen niin että riittää illaksikin.
11.30 Kuopus syö
12. 00 Muut syö. Isommat lähtevät vielä hetkeksi leikkimään.
12.30 Kuopus lähtee ulos päikkäreille vaunuihin
12.45 Leikinlopetusvaroitus isommille ja keittiön siivous
13.00 päikkärisatu alkaa. Esikoinen yleensä katselee jotain omaa videota tällä aikaa tai jos haluaa niin tulee mukaan kuuntelemaan.
13.15 satu luettu ja minä ja keskimmäinen aletaan nukkua. Joskus meidän sängyssä ja jos on riehumista vielä ilmassa niin sitten omaan sänkyyn.
13.30 yleensä keskimmäinen nukahtanut ja minä pääsen myös nukkumaan hetkeksi. Esikoinen katselee edelleen ohjelmaansa tai sitten on jo sulkenut telkkarin ja lähtenyt lukemaan omaan sänkyynsä tai sitten leikkii hiljaisia leikkejä
14.30 Kuopus herää viimeistään nyt. Välipalan valmistusta.
15.00 Herätellään keskimmäinen ja aletaan kaikki välipalalle. Sen jälkeen lapset leikkivät tai lähtevät keskenään ulos tai isompi lähtee kaverille tai meille tulee joku kaveri
16.30 Kuopus lähtee viimeisille pikkupäikkäreille
18.00 mies kotiutuu. Käydään ruokapöytään yhdessä. Pikkuinenkin jo taas hereillä.
18.30-19.30 minun oma aikani. Lenkkeilen, luen makkarissa ovi kiinni tai lähden asioille illaksi.
klo 19 lastenhuoneet siivotaan (mies+lapset), lelut paikoilleen
klo 19.30 iltapala
20.00 unilelujen ja rättien etsintää, lasten hampaiden pesut, iltasatu
20.30 lapsille hyvää yötä !
21.00 alkaa aikuisten oma aika. Saunotaan, tehdään kotihommia, mies tekee rästitöitänsä jne.....
yöllä herätään vuorotellen miehen kanssa vauvan vaatimuksiin :-) vauva heräilee noin 2-3 kertaa yössä ja isommat siihen päälle ainakin kerran molemmat. Milloin on pissa tullut keskimmäiseltä sänkyyn tai 6v. kävelee unissaan tai mitä nyt milloinkin. Mutta joskus käy jopa niin että selvitään ihan vain 2-3 vauvan heräämisellä.
Joskus on myös niitä aikoja jolloin huomaan olleeni yön jokaisena tuntina hereillä jonkun lapset takia. Varsinkin silloin kun ovat kipeitä. Nyt vauva vielä korvatulehduksessa, toinen ab-kuuri menossa ja sen vuoksi yöheräilyt on jätetty olemaan näin. Heti kun ab-kuuri on purrut tulehdukseen ja sälli on terve niin loppuu tämä yöpassaaminen.
Itse olen kyllä vakaasti sitä mieltä että rutiinit luovat arjen perustan ja meillä on ollut tämä rytmi jo kauan. Lastenkin on helppo tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. 3-vuotiaalle etsisin jotakin tekemistä päiviksi, esim. tarha 3 päivää viikossa (niinkuin meillä) tai sitten kerho 1-2 kertaa viikossa tmv.
Kaupungille en viitsisi lähteä kun siellä ei ole lapsillekaan mitään tekemistä. Mieluummin " väsytän" heidät puistossa leikeissä niin että keskimmäisellekin maistuu päikkärit.
Tsemppiä arkeen!
Tai vaikka perhekerhoon tms, mikäli teidän paikkakunnallanne sellainen on. Esikoisesi saisi riehua koko aamupäivän leikkipuistossa tai kerhossa toisten lasten kanssa. Silloin ei jaksaisi samalla tavalla riehua kotona ja unikin varmasti tulisi helpommin. Sitten päikkäreiden ja välipalan jälkeen uudestaan lasten kanssa ulos. Sillä tavalla meidän riehujan kanssa jaksaa päivät paljon rattoisammin. Ilman ulkoilua lapsen ehdoilla kaikki illat ovat yhtä riehumista. Ja vanhemmille tosi raskaita. Olen omasta kokemuksestani huomannut, että mitä enemmän lapsen kanssa ulkoilee, sitä vähemmän hän kotona riehuu ja nukkuu paremmin.
Mäkin kannatan rytmiä. Olen huomannut, että silloin kaikki menee jotenkin helpommin. Siis meillä. meilläkin ulkoillaan aamuisin yhdeksästä eteenpäin. Muuten meno sisällä on aikamoista. Kaupungille en lasten kanssa jaksa lähteä. kaupunkireissut teen sitten joko yksin tai viikonloppusin jomman kumman lapsen kanssa. Tietysti kahvilat olisivat itselle piristystä puistossa oloon, mutta kolmevuotiaalle niissä ei paljon ole tekemistä. : )
Rytmistä huolimatta niin sanottua hengähdystaukoa ei tahdo löytyä. Kolme ja puolivuotias ei nuku päiväunia (huh, luovuin mokomasta kun kakkien hermot kiristyivät. Vähän aikaa illat oli yhtä kiukkua, mutta sitten tyttö tottui uuteen rytmiin.) Mä olen Kentin tavoin ajatellut, että vaikka tää välillä on aika raskasta yövalvomisineen, niin tää nyt kuuluu tähän aikaan. En silti kiellä,etteikö joskus kaipaisi sitä kuumaa kahvikupposta ihan ilman, että kukaan on sylissä. Tai etteikö olisi kiva joskus lukea edes Hesarin A-osio ilman, että välissä vaihtaa vaipan, puhaltaa pipiin, lohduttaa, antaa lisää maitoa tms. Toisaalta, ajatellaan, että miten paljon iloa nämä ah, välillä niin työläät kullanmurut tuottavatkaan.
Nukuta vauva vaunuihin parvekkeelle/ulos, niin ei tarvi olla kuin huopatossutehtaalla.
Opeta esikoinen nukahtamaan itse, miehesi voi olla apuna tässä iltaisin. Meillä esikoinen 2v11kk on opetettu nukahtamana niin, että istun huoneen ulkopuolella tuolissa, samalla kun kuopus 10kk leikkii lattialla. Syystä että päiväunille meno oli yhtä hankala kuin teillä.
komppaan nuita edellisiä vastauksia rutiinista ja lapselle mielekkäästä päivän ohjelmasta, ja " julmana" äitinä ehdotan vilkkaan kuuloiselle tytöllesi puolipäivä kerhoa taikka tarhaa, siellä ei väsynyt äiti ole tyttöä " tylsistyttämässä2, vaan muita lapsia joiden kanssa leikkiä sydämensä kyllyydestä ja aikuisia ohjaamassa.
Saisit vaikka aamupäiväunet sillä aikaa ja lounaan jälkeen hakea tytön tarhasta ja viedä sieltä suoraan puistoon jossa saat tytön kanssa leikittyä kun vauva nukkuu ip unet rattaissa.
Löytyisikö läheltä jotain kaupungin tai seurakunnan muutaman tunnin kerhoa? Saisit itse vähän hengähtää, kun vanhempi tyttö olisi siellä?