Totoro-leffasta kysymys.

Meidän juuri 4v täyttänyt tyttö tykkää siitä ihan kauheasti. Katsoimme sen ensin yhdessä, sen jälkeen on katsellut itsekseenkin. Ei mielestäni ole liian jännittävä. Myös saman tekijän "Kikin lähettipalvelu" on tosi kiva.

Mutta en ole noissa elokuva-asioissa mitenkaan ylisuojeleva.

Pienemmä eivät ole saaneet katsoa. 5v:n kanssa olen katsonut yhdessä pari kertaa.



Meillä 5v ei ainakaan kokenut elokuvaa mitenkään pahana. Parissa kohdassa ekalla kerralla katsottaessa kysyi jotain asiaa mitä ei ymmärtänyt (kissabussi muistaakseni ja äidin sairaalassa olosta). En kuitenkaan huomannut että olisi ahdistunut/pelännyt.



Jos et ole sitä vähään aikaan katsonut itse, kannattaa varmaan katsoa ja arvioida miten teidän poika siihen reagoisi. Itse tunnet lapsesi parhaiten. :)

ikää 35. myöskään lapset 5 ja 7 eivät pitäneet siitä :(

herkkä 3.5-vuotias, joka rakastaa Totoroa. Muutama "pelottava" kohta on, joten aikuisen kanssa kannattaa katsoa ekat kerrat.

Muutama vähän jännempi kohta siinä on, mutta uskoisin, että se on ihan turvallinen aikuisen kanssa katsottuna (ensimmäisen kerran). Kikin lähetipalvelu on tosiaan kanssa hyvä. Ja lapset ovat 3v tyttö ja 5v poika.

ikää 35. myöskään lapset 5 ja 7 eivät pitäneet siitä :(

ikää 35. myöskään lapset 5 ja 7 eivät pitäneet siitä :(

Disney-syötettyjä lapsia.

Kyseessähän on hyvin lämminhenkinen ja välitön elokuva lapsen mielikuvitusmaailmasta.

ikää 35. myöskään lapset 5 ja 7 eivät pitäneet siitä :(

Katsottiin tytön kanssa ensi kerran reilu kahden vuoden ikäisenä ja tänä päivänä pyytää usein nähdä juuri totoron tai ylläkin mainitun Kikin lähettipalvelun jos sanon että saa valita dvd:n.



Ei tykkää oikein disneyn leffoista tuo meidän tyttö, vuokraamossakin valitsee mielummin anime-elokuvan, eikä välitä vaikka ei olisi suomenkielinen. Katsoo japaniksi aivan yhtä mielellään, kunhan on anime.

meillä ei katsella kovin paljoa telkkua muutenkaan. Mutta esim. Muumit, Peppi Pitkätossu, Olipa Kerran elämä-sarja, Maailman Vahvin Nalle (Bamse) ja Eemeli ovat olleet meillä kovasti tykättyjä.



Tuo elokuva sen sijaan oli tosi kummallinen meidän kaikkien mielestä. Jotenkin pelottava tai ahdistava. Olen yllättynyt, että näin moni oikeasti pitää siitä. No makuja on moneksi...

mutta yhdyn tuohon, että voi olla vähän ahdistava.



Meidän lapselle jäi mieleen erityisesti ne pienet öttiäiset jotka rapisteli nurkissa.



Mun mieleen jäi se järkyttävä kissabussi, oli mielestäni aika pelottava.



Itsekin melkein itkin kun ensimmäisen kerran katsoin, kun se äiti oli sairaalassa ja lapset ikävöi. Jos aikuinen reagoi näin voimakkaasti niin entäs sitten lapsi?

Kissabussi ja itse Totoro oli aivan liian skitsofreenisia mun makuun..liian outo - mulle ei tulisi mieleenikään näyttää kyseistä ohjelmaa 6-vuotiaalleni!

omaa näkemystäni, luulisin. Itken tosi helposti elokuvissa enkä pidä mistään outouksista... Eli ehkäpä en näytä vielä, vaan pitäydymme Mimmi Lehmässä, joka on aivan huippuleffa. Sympaattinen, hauska ja pohjoismainen!

4 v noin 6 kk tyttö katsoi, eikä ollut liian jännä/surullinen hänelle. Olin vielä ollut just yllättäen sairaalassa (siis jouduin viikoksi sairaalaan äkillisesti), kun katsoi sen eka kerran. Ja sama pelkää muumien mörköä ym. eikä halua katsoa mitään pelottavaa ohjelmaa ylipäätään. Ja Totoro on nyt lempparinsa.

ei ole heille ainakaan liian jännä...

oli nykyään 2,5 v tyttömme kun totoron eka kerran näki. Rakkautta ensi silmäyksellä. Ne ahdistavat asiat, kuten sairas äiti, ovat vielä liian abstrakteja pelättäväksi. Ja kissabussi on ihana! Tämän lapsen mielikuvitusmaailma on vasta kehitymässä, ja tahdon ruokkia sitä muullakin kuin disney-stereotypiahömpällä.



Ja lasten elokuvissa saa olla myös ahdistavia sävyjä! Ei tunteiden kirjossa ole mitään pelättävää. Kaikki lasten elokuvat, ohjelmat ja kuvakirjat tulee mielestäni kuitenkin aina ensiksi katsoa yhdessä lapsen kanssa jotta voi tarkkailla lapsen reaktioita ja vastata niihin.

ja täytyy myöntää että on ollut terapeuttista, jotensakin rauhoittavaa katsoa sitä oman äitini terminaalivaiheessa. Jollain tavalla elokuva antaa minulle lohtua.

Vierailija kirjoitti:

mutta yhdyn tuohon, että voi olla vähän ahdistava.

Meidän lapselle jäi mieleen erityisesti ne pienet öttiäiset jotka rapisteli nurkissa.

Mun mieleen jäi se järkyttävä kissabussi, oli mielestäni aika pelottava.

Itsekin melkein itkin kun ensimmäisen kerran katsoin, kun se äiti oli sairaalassa ja lapset ikävöi. Jos aikuinen reagoi näin voimakkaasti niin entäs sitten lapsi?

Nimenomaan : aikuinen reagoi esim äidin sairauteen tai lähimmäisen kuolemaan vahvemmin kuin lapsi. Esim itse olen lapsena 5v nähnyt mummoni kuolleena ja silloin kuolemasta puhuttiin luonnollisena osana elämää. En pelännyt silloin ja muistan, että katsoessani ruumista jo niin pienenä ymmärsin ettei mummo enää ole siinä vaan taivaassa (en ole myöskään kovin uskonnollinen) tai jossakin muualla mitä se silloin tarkoittikaan. Mutten en ole aikuisenakaan pelännyt kuolemaa vaikka tietysti vanhempani kasvattavivat minut hyvin sen suhteen (myös yleisesti koen olleeni hyvässä perheessä lapsuuteni). Ystävälleni, joka nyt ikäiseni, sanottiin lapsena isän kuoltua äkillisesti ruumiin ääressä että isä nukkuu nyt eikä enää herää. Ja ystäväni pelkäsi lapsena monta vuotta, että isä nukkuu nyt yksin siellä arkussa. Hänelle tuli univaikeuksia ennen kouluikää, kun hän pelkäsi nukkua ja kävi katsomassa perheenjäseniä tarkistaakseen kaikkien olevan elossa. Lapsen äiti oli eräänä yönä herännyt, kun 6v tyttö kokeili onko äiti lämmin ja kuuluiko ääntä.

Kokemukseeni perustuen Totoro on sopiva elokuva jo pienillekin esim 3+lapsille, miten se on luokiteltukin. Tietysti aikuiset vieroksuvat esim elokuvan kissabussia, koska elokuvan ohjaaja on luonut pääosiin ihmishahmot, tavallisen perheen. Ja tavalliset tytöt, jotka yöllä matkustavat kissan sisällä ja lentävät taivaalla. Ehkä joillekin aikuisille ihmishahmot ovat liikaa. Esim prinsessasadut ovat monet paljon julmempia kuin totoro, mutta totoroon lapsi kykenee ehkä samaistumaan lapsi hahmojen kanssa. Alle kouluikäisten kanssa ekan kerran katsottiin totoroa 3v ja kädestä pitäen ja kertoen, että satu ei ole totta. Tätä on kerrottu myös muiden ohjelmien osalta. Hieman jopa kannustettu, ettei tarvitse pelätä, että fiktiota tämä vain on. En halua, että lapsestani kasvaa pelokas ja arka ihminen vaan sosiaalisesti taitava ja muita ihmisiä ja luontoa ja erilaisuutta kunnioittava. Että hän osaa suhtautua rauhallisesti uusiin pelottaviinkin asioihin. Vanhemman kanssa, joka pitää ohjat käsissä, se tapahtuu turvallisesti ja rauhallisesti. Elokuvat ovat hyvää harjoittelua lapsen kanssa katsoa myös vanhemmille, jotka voivat itsekin oppia jotain suhtautumisestaan kuolemaan, pelkoon, epäluonnolliseen, luonnonvoimaan jne. Esim lapsen ollessa 5v aloin tarkoituksella katsoa uutisia ym niin että hän vierellä: sotakuvia nähdessään hän kysyy tietty tuleeko tänne sota. Vastaan että Suomi on todella turvallinen maa joka ei varmasti joudu sotaan. Tuo sota on todella ikävä ja jossain maassa soditaan eri syistä. Täällä olemme turvassa ja sinä olet turvassa. Jos lapsi kysyy että onko täällä ollut sota niin vastaan kyllä ja kerron asiasta ikätasolle sopivalla tavalla. Hyvin harvoin valehtelen. Esim sota on ollut ja suomalaiset olivat tosi urheita ja puolustivat omaa kotiaan. Asiat saatiin ratkaistua ja sota päättyi eikä sotaa ole tulossa. Sen jälkeen Suomessa on ollut rauha ja Suomi on maailman turvallisimpia maita. Niin että jää turvallinen olo että sota ei ole tulossa ja rauhassa saa elää.

Eihän se pidä paikkaansa että turvallinen maa ja ei tule varmasti sotaa mutta kai lasten pitää elää turvallisuuden illuusiossa.