Kannattaako mennä lääkäriin unettomuuden vuoksi?
Pahoittelen huonoa otsikkoa, mutta koitan tarkentaa tilannetta. Olen kahden lapsen äiti ja käyn päivätyössä. Elämä sujuu mukavasti, en koe stressiä tai mitenkään eläväni ruuhkavuosia. Minulla on alkuvuodesta ollut stressaava elämäntilanne, jonka vuoksi nukuin huonosti tai yöunet jäivät lyhyeksi. Elämäntilanne rauhoittui, nukuin pitkiä ja hyviä yöunia ja koin toipuneeni tuosta vaiheesta hyvin. Minulla on ollut käytössä tietyt lääkkeettömät rentoutuskeinot, jotka ovat vaikeina aikoina auttaneet. Nyt syksyn myötä tilanne on mennyt jostain käsittämättömästä syystä siihen, etten illalla saa unta, heräilen pitkin yötä enkä välttämättä enää aamuyöllä nukahda ollenkaan. Nuo aiemmin toimineet keinot eivät auta edes yhdessä käytettynä. Päivisin olen todella väsynyt, muisti pätkii ja välttelen tiettyjä keskittymistä vaativia työtehtäviä, koska pelkään tekeväni virheitä. En käytä mitään päihteitä, kahvia vain aamuisin enkä tupakoi. Ruokavalio on perusterveellinen sekaruokavalio.
Käyn todella harvoin lääkärissä, joten pohdin tässä, että jos nyt menen lääkäriin niin isketäänkö minulle näillä tiedoilla vain jokin masennuslääkeresepti kouraan, jonka myötä nykyiset ongelmat vain vaihtuvat toisiin? Vai voinko odottaa, että lääkäri edes jollain tavalla viitsisi tutkia ja määrätä vaikka verikokeita?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut vähän huono nukkumaan.
Noin 33-35v huomasin, että vaivani aaltoilee hormonikierron mukaan. Nukun välillä huonosti ja levottomasti. Nykyisin ongelmani on erityisesti herääminen aamuyöllä. Tätä tapahtuu erityisesti ennen ovulaatiota ja menkkoja.
Olen nyt 37v ja luulen, että jo muutaman vuoden kyse on ollut hormonitoiminnan muutoksista. Estrogeenin vaihtelu. Tunnen sen jokaisella solullani. Ehkäpä jopa esivaihdevuodet, koska hikoilen kauheasti ennen menkkoja.
Stressi ja ajatus siitä, että nyt pitäisi saada nukuttua pahentaa tilannetta. Välillä olen täysin loppu ja luulen, että tämä oli tässä, en nuku enää ikinä. Tuntuu kuin olisin kadottanut nukkumisen taidon. Kunnes kaboom, nukun taas ihan ok.
Neuvoja ei ole antaa, olen ollut välillä totaalisessa paniikissa asian suhteen. Nyt on taas hyvä kausi. Ens viikon ovulaatiota odottelen. Alamäki taattu.
Minulla alkoi vastaava oireilu hieman alle 30-vuotiaana. Joka kuukausi ovulaation jälkeen alkaa unettomuus, joka katkeaa vain sillä, että otan yhden pienen kerta-annoksen mirtatsapiinia. Jos en lääkettä ota nukun 2h/yö.
Joskus siis lääkkeistä on todella tehokas apu vähällä vaivalla, vaikka niistä kokemuksista ei aina somesta kuulekaan. Kannattaa käydä lääkärissä.
Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Mulla tuli uni nopeasti, mutta heräilin jatkuvasti ja näin painajaisia.