Lue keskustelun säännöt.
Töissä ei ole tarkoituskaan olla kivaa
12.08.2023 |
Näin sanoi eräs (työnarkomaani) tuttu, kun valitin uuden työpaikan ahdistavuutta. Oletteko samaa mieltä? Olen ollut elämäni aikana useissa firmoissa ja kokenut kyllä mukaviakin paikkoja. Ei ole maanantaina ahdistanut mennä, ei ole pelottanut tms.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla kivaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kyllä sen pitää vähintäänkin siedettävää olla.
Ainoa mikä siitä tekee siedettävää on palkka. Jos palkka on riittävä niin mikä tahansa työ on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei töissä ole tarkoitus ikävääkään olla. On työniloa ja myös muista ihmisistä voi koitua iloa. Kannattanee pyrkiä (jos mahdollista) paikkaan jossa saa palkan päälle nauttia myös näistä, eikö se olisi järkevää. Ei kituminen ja ahdistuminen ole kuitenkaan mikään työn kuin työn mukanaan tuoma pakollinen lisä.
Jos yritys haluaa menestyä ja tuottaa maksimi voiton, saada hyvää työvoimaa, työilmapiirillä on ratkaiseva ja suuri merkitys, jossa työntekijät viihtyvät töissä. Palkka ei suinkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan aivan muut asiat ja arvot.
Ja vaikka palkka olisi kuinka hyvä, mutta työilmapiiri huono, ei siellä työntekijät viihdy, vaan nopeasti palavat loppuun ja työvliman vaihtuvuus suurta.
Eihän nyt hemmetti voida olettaa että kaikille löytyy työpaikat joissa on kivaa.
Omassa työpaikassa ongelma on se että herra pääjohtaja vie kaiken hapen, ilon, siedettävyyden, asbestin, seinä ja kaiken muukin aitsi vitutuksen.
Töissä on jopa kivaa silloin kun herra pääjohtaja on etätöissä tai sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töissä ole tarkoitus ikävääkään olla. On työniloa ja myös muista ihmisistä voi koitua iloa. Kannattanee pyrkiä (jos mahdollista) paikkaan jossa saa palkan päälle nauttia myös näistä, eikö se olisi järkevää. Ei kituminen ja ahdistuminen ole kuitenkaan mikään työn kuin työn mukanaan tuoma pakollinen lisä.
Jos yritys haluaa menestyä ja tuottaa maksimi voiton, saada hyvää työvoimaa, työilmapiirillä on ratkaiseva ja suuri merkitys, jossa työntekijät viihtyvät töissä. Palkka ei suinkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan aivan muut asiat ja arvot.
Ja vaikka palkka olisi kuinka hyvä, mutta työilmapiiri huono, ei siellä työntekijät viihdy, vaan nopeasti palavat loppuun ja työvliman vaihtuvuus suurta.
Silti töissä ei tarvitse olla kivaa, vaikka työilmapiiri olisi OK, palkka olisi OK, viihtyminen olisi OK. Riittää, että tehdään töitä sillä tehokkuudella ja osaamisella, mitä saatu korvaus edellyttää. Riittää, että kohtelee muita hyvin, ei tarvitse olla kaveri saati ystävä. Riittää, että arvostaa muita, ei tarvitse sitä koko ajan muille hehkuttaa, sen tulisi näkyä työnteossa ja puheessa työstä.
Liian usein tulee eteen tilanne, jossa työntekijä on tullut työpaikalle ensisijaisesti nauttimaan kivasta olosta, ei tekemään töitä sen eteen.
Pahinta on saada uusi esimies, jonka mielestä pitää kehittää työyhteisöä eli olla yhdessä kehittämässä yhdessäoloa. Harva firma saa rahaa siitä, että väki viettää viikkoja kehittämällä yhteistyötaitojaan, vaikka entistä useampi esihenkilö niin tuntuu olettavan. Ne palkanmaksun perusteena olevat työt jäävät joko tekemättä tai ne tehdään vapaa-ajalla ja yhteishenki murenee hyvää vauhtia esihenkilön ansiosta.
Hyvä työilmapiiri kasvattaa tuottavuutta jopa 50% tutkimuksen mukaan, muistan lukeneeni. Ja vähentää burn outia jne vielä suuremmalla prorenttimäärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töissä ole tarkoitus ikävääkään olla. On työniloa ja myös muista ihmisistä voi koitua iloa. Kannattanee pyrkiä (jos mahdollista) paikkaan jossa saa palkan päälle nauttia myös näistä, eikö se olisi järkevää. Ei kituminen ja ahdistuminen ole kuitenkaan mikään työn kuin työn mukanaan tuoma pakollinen lisä.
Jos yritys haluaa menestyä ja tuottaa maksimi voiton, saada hyvää työvoimaa, työilmapiirillä on ratkaiseva ja suuri merkitys, jossa työntekijät viihtyvät töissä. Palkka ei suinkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan aivan muut asiat ja arvot.
Ja vaikka palkka olisi kuinka hyvä, mutta työilmapiiri huono, ei siellä työntekijät viihdy, vaan nopeasti palavat loppuun ja työvliman vaihtuvuus suurta.
Silti töissä ei tarvitse olla kivaa, vaikka työilmapiiri olisi OK, palkka olisi OK, viihtyminen olisi OK. Riittää, että tehdään töitä sillä tehokkuudella ja osaamisella, mitä saatu korvaus edellyttää. Riittää, että kohtelee muita hyvin, ei tarvitse olla kaveri saati ystävä. Riittää, että arvostaa muita, ei tarvitse sitä koko ajan muille hehkuttaa, sen tulisi näkyä työnteossa ja puheessa työstä.
Liian usein tulee eteen tilanne, jossa työntekijä on tullut työpaikalle ensisijaisesti nauttimaan kivasta olosta, ei tekemään töitä sen eteen.
Pahinta on saada uusi esimies, jonka mielestä pitää kehittää työyhteisöä eli olla yhdessä kehittämässä yhdessäoloa. Harva firma saa rahaa siitä, että väki viettää viikkoja kehittämällä yhteistyötaitojaan, vaikka entistä useampi esihenkilö niin tuntuu olettavan. Ne palkanmaksun perusteena olevat työt jäävät joko tekemättä tai ne tehdään vapaa-ajalla ja yhteishenki murenee hyvää vauhtia esihenkilön ansiosta.
Kaikkihan omasta mielestään "kohtelee muita hyvin", vaikka eivät todellakaan kohtelisi. Hyvä työilmapiiri on sellainen missä nauretaan, tuetaan ja autetaan työkavereita, uskalletaan ottaa riskejä, koska epäonnistumiselle on lupa ja siitä ei tuomita, on lupa olla oma itsensä ja kaikilla on yhteinen maali jota tavoitella. Huumori on loistava voimavara vaikeinakin hetkinä työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen imbesilli selittää että 80% ajastaan on töissä?
Ohjelmointityössä ainakin on mahdollista, että unessakin tekee työtä. Hyvin nukutun yön jälkeen monesti ongelma on ratkennut itsekseen.
Mutta työnantaja monesti toivoo pitkää työpäivää, joka vie ne yöunetkin. Sitten ei saa aikaan yhtään mitään edes hereillä.
Minulla oli kerran työkaveri, joka toimistolla vain istui ja katseli ikkunasta ulos, mitään tekemättä ja puhumatta varmaan 40% työajasta. Aluksi se hämmensi meitä muita, kun ei koko ajan häslännyt.
Totuus valkeni muutamassa kuukaudessa, oli muuten talon tuottavin työntekijä, eikä sen jälkeen kukaan enää ihmetellyt hänen tapaansa tehdä töitä. Hän teki ja suunnitteli työnsä ajatuksissaan ja sen jälkeen toteutti sen konkreettisesti tehokkaasti.
Oli muutenkin arvostettu työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni aina ei tarvitse olla kivaa, millään elämän alueella. Epämukavuutta, tylsyyttä, ärsytystä ja jopa ahdistusta on pakko välillä vaan sietää, koska ei elämä voi olla pelkkää huvipuistojuhlaa koko ajan.
Toisaalta taas, ei elämän pitäisi jatkuvaa kurjuuttakaan olla. Työ ja elämä yleensä kai sujuu parhaiten niin, että välillä on kivaa, välillä kurjaa, mutta suurin osa ajasta on sitä neutraalia arkea, joka vaan menee omalla painollaan ilman, että miettii onko minulla nyt kivaa vai kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töissä ole tarkoitus ikävääkään olla. On työniloa ja myös muista ihmisistä voi koitua iloa. Kannattanee pyrkiä (jos mahdollista) paikkaan jossa saa palkan päälle nauttia myös näistä, eikö se olisi järkevää. Ei kituminen ja ahdistuminen ole kuitenkaan mikään työn kuin työn mukanaan tuoma pakollinen lisä.
Jos yritys haluaa menestyä ja tuottaa maksimi voiton, saada hyvää työvoimaa, työilmapiirillä on ratkaiseva ja suuri merkitys, jossa työntekijät viihtyvät töissä. Palkka ei suinkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan aivan muut asiat ja arvot.
Ja vaikka palkka olisi kuinka hyvä, mutta työilmapiiri huono, ei siellä työntekijät viihdy, vaan nopeasti palavat loppuun ja työvliman vaihtuvuus suurta.
Silti töissä ei tarvitse olla kivaa, vaikka työilmapiiri olisi OK, palkka olisi OK, viihtyminen olisi OK. Riittää, että tehdään töitä sillä tehokkuudella ja osaamisella, mitä saatu korvaus edellyttää. Riittää, että kohtelee muita hyvin, ei tarvitse olla kaveri saati ystävä. Riittää, että arvostaa muita, ei tarvitse sitä koko ajan muille hehkuttaa, sen tulisi näkyä työnteossa ja puheessa työstä.
Liian usein tulee eteen tilanne, jossa työntekijä on tullut työpaikalle ensisijaisesti nauttimaan kivasta olosta, ei tekemään töitä sen eteen.
Pahinta on saada uusi esimies, jonka mielestä pitää kehittää työyhteisöä eli olla yhdessä kehittämässä yhdessäoloa. Harva firma saa rahaa siitä, että väki viettää viikkoja kehittämällä yhteistyötaitojaan, vaikka entistä useampi esihenkilö niin tuntuu olettavan. Ne palkanmaksun perusteena olevat työt jäävät joko tekemättä tai ne tehdään vapaa-ajalla ja yhteishenki murenee hyvää vauhtia esihenkilön ansiosta.
Kaikkihan omasta mielestään "kohtelee muita hyvin", vaikka eivät todellakaan kohtelisi. Hyvä työilmapiiri on sellainen missä nauretaan, tuetaan ja autetaan työkavereita, uskalletaan ottaa riskejä, koska epäonnistumiselle on lupa ja siitä ei tuomita, on lupa olla oma itsensä ja kaikilla on yhteinen maali jota tavoitella. Huumori on loistava voimavara vaikeinakin hetkinä työpaikalla.
Mutta nyt keskustellaankin siitä, että töissä pitäisi olla kivaa, ei keskustella siitä, että töissä pitää olla hyvä työilmapiiri. Sen muuten saa jo yksi tulokas todella tehokkaasti tuhottua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jekku kirjoitti:
Eihän nyt hemmetti voida olettaa että kaikille löytyy työpaikat joissa on kivaa.
Omassa työpaikassa ongelma on se että herra pääjohtaja vie kaiken hapen, ilon, siedettävyyden, asbestin, seinä ja kaiken muukin aitsi vitutuksen.
Töissä on jopa kivaa silloin kun herra pääjohtaja on etätöissä tai sairaslomalla.
Hyvän ilmapiirin voi luoda ihan ilmaiseksi. Negatiiviset työntekijät tekee siitä vain haastavaa. Hyvä johtaminen on kaikista tärkeintä.
Sori ny kirjoitti:
Tämä työnpelkääjä ei tunnu pääsevän kammostaan, vaan postaa joka päivä niistä mahdollisista kauhuistaan siinä mahdollisessa työpaikassaan.
-joka on liian raskasta.
-Liian hankalan matkan päässä tulee kulkemisongelmia.
-Odotettavissa liian vaikeita sääoloja.
-Siinä on työhönottajien armoilla, jotka eivät kutsu haastatteluihin.
- ja mikäli kutsuvat niin.
-Työnantajat eivät kokemattomalle kuitenkaan maksa tarpeeksi palkkaa
- pitävät töissäkin ainoastaan pari päivää.
- työ on masentavaa.
-joutuu sairastumaan
- Työkaverit veemäisiä.
- ei pääse eläkkeelle
- ei voi asua pääkaupunkiseudulla
Joka päivä? Millainen ihminen seuraa aloituksia 24/7? Ja kirjaa vielä ne ylös. Kyllä tuo jo sinulle käy töistä, vaikka tuskin saat siitä palkkaa tai tehdä sitä kivasta työyhteisössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töissä ole tarkoitus ikävääkään olla. On työniloa ja myös muista ihmisistä voi koitua iloa. Kannattanee pyrkiä (jos mahdollista) paikkaan jossa saa palkan päälle nauttia myös näistä, eikö se olisi järkevää. Ei kituminen ja ahdistuminen ole kuitenkaan mikään työn kuin työn mukanaan tuoma pakollinen lisä.
Jos yritys haluaa menestyä ja tuottaa maksimi voiton, saada hyvää työvoimaa, työilmapiirillä on ratkaiseva ja suuri merkitys, jossa työntekijät viihtyvät töissä. Palkka ei suinkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan aivan muut asiat ja arvot.
Ja vaikka palkka olisi kuinka hyvä, mutta työilmapiiri huono, ei siellä työntekijät viihdy, vaan nopeasti palavat loppuun ja työvliman vaihtuvuus suurta.
Silti töissä ei tarvitse olla kivaa, vaikka työilmapiiri olisi OK, palkka olisi OK, viihtyminen olisi OK. Riittää, että tehdään töitä sillä tehokkuudella ja osaamisella, mitä saatu korvaus edellyttää. Riittää, että kohtelee muita hyvin, ei tarvitse olla kaveri saati ystävä. Riittää, että arvostaa muita, ei tarvitse sitä koko ajan muille hehkuttaa, sen tulisi näkyä työnteossa ja puheessa työstä.
Liian usein tulee eteen tilanne, jossa työntekijä on tullut työpaikalle ensisijaisesti nauttimaan kivasta olosta, ei tekemään töitä sen eteen.
Pahinta on saada uusi esimies, jonka mielestä pitää kehittää työyhteisöä eli olla yhdessä kehittämässä yhdessäoloa. Harva firma saa rahaa siitä, että väki viettää viikkoja kehittämällä yhteistyötaitojaan, vaikka entistä useampi esihenkilö niin tuntuu olettavan. Ne palkanmaksun perusteena olevat työt jäävät joko tekemättä tai ne tehdään vapaa-ajalla ja yhteishenki murenee hyvää vauhtia esihenkilön ansiosta.
Kaikkihan omasta mielestään "kohtelee muita hyvin", vaikka eivät todellakaan kohtelisi. Hyvä työilmapiiri on sellainen missä nauretaan, tuetaan ja autetaan työkavereita, uskalletaan ottaa riskejä, koska epäonnistumiselle on lupa ja siitä ei tuomita, on lupa olla oma itsensä ja kaikilla on yhteinen maali jota tavoitella. Huumori on loistava voimavara vaikeinakin hetkinä työpaikalla.
Mutta nyt keskustellaankin siitä, että töissä pitäisi olla kivaa, ei keskustella siitä, että töissä pitää olla hyvä työilmapiiri. Sen muuten saa jo yksi tulokas todella tehokkaasti tuhottua!
Eikös hyvä ilmapiiri luo kivan paikan työskennellä? Itse työ harvemmin on kivaa, mutta kivojen ihmisten kanssa hyvässä hengessä se on paljon kivempaa kuin negatiivisessa ilmapiirissä missä vain haukutaan ja puhutaan pahaa selän takana työskentely. Kumman työpaikan itse valitsisit?
Työ on ollut pääasiassa mielenkiintoista, sopivan helppoa/haastavaa, mutta työilmapiiri monessa työpaikassa kyräilevää, piikittelevää, kyttäävää, kateus kukkii, pikkupomojen vallankäyttö lapsellisen naurettavaa, virheitä etsitään ahkeraan, mutta kannustus/kiitos häviävä luonnonvara. Työilmapiiri yms. kyselyt lumelääke, jolla esitetään työntekijöistä välittämistä, mitään konkreettista parannusta sillä ei saada aikaan. Vuoden hyvä työntekijä -tittelit on todellista kyykyttämistä työyhteisöä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma työpaikka on sellainen, että sinne on ihan kiva mennä, vaikken erityisemmin mitään paloa itse työtä kohtaan tunne. En voisi kuvitella jatkavani, jos joka aamu saisi kiristellä hampaita ja miettiä saikuttamista tmv.
Työpaikalla ei todellakaan tarvitse olla ahdistavaa tai muuten vastenmielistä.
On pitkälti omasta asenteesta kiinni miten se työpaikalle menon ja siellä työskentelyn kokee.
Työ vie päivästä 8 tuntia omaa aikaa pois, viikossa 40 tuntia. Ei se ihan sama ole minkälaisessa ilmapiirissä noin suuren osan päivästään viettää.
Tämä nyt siis vain minun mielipiteeni asiaan
Kyllä sillä on merkitystä miten töissä viihtyy. Itse en huonoon paikkaan suostu jäädä. Vahvasti mietin yrittäjäksi ryhtymistä koska olen kyllästynyt pomon mielistelyyn ja työkavereita en juurikaan koe tarvitsevani. On kiva työskennellä ihan yksin.
Oon ap:n työkaverin kanssa samaa mieltä siitä, että työpaikalla ollaan tekemässä töitä, ei se ole mikään aikuisten päiväkoti jossa hierotaan kaverisuhteita. Ja harva kävisi palkkatöissä ellei olisi pakko.
Oman kokemukseni mukaan ahdistavinta on ollut juuri niissä työpaikoissa, joissa on kaveriporukoita, jotka tulevat töihin seurustelemaan keskenään, ja niitä jotka keskittyvät työntekoon, pidetään nipoina ja jätetään syrjään. Vaikka siis käyttäytyisi normaalin ystävällisesti ja asiallisesti kaikkia kohtaan, kuten työpaikalla kuuluu.
Toki jos joka päivä ahdistaa tulla töihin, niin ei sekään kivaa ole. Pitää miettiä, voiko jollain keinoin edistää viihtyvyyttä työpaikalla, vai onko paikka kerta kaikkiaan väärä itselle.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin hoitoalan työt, en jaksanut enää. Sain työn tehtaalta. Tehdastyö on tylsää, samaa rutiinia päivästä toiseen, mutta helppoa. Työvuoron päätyttyä ei tarvitse miettiä mitään, voi rauhassa keskittyä omaan elämään. Ei ole vastuussa ihmishengistä, ei tarvitse tapella omaisten kanssa, ei kirjata apotissa, eikä tehdä illasta aamuun hirveitä työvuoroja, eikä hulluna juosta pää hiessä. Istun pakkauskoneen ääressä, voin kuunnella radiota, eikä tölkit valita mistään.
Ja jos olet esimies, niin pitäisi olla hirveän kiinnostunut alaisten hyvinvoinnista, kotiasioista jne. Leikkiä jotain hemmetin psykiatria töissä. Duunarin hommissa ei tarvitse välittää vaikka muut kuolisi ympäriltä, hoitaa vaan oman leiviskänsä ja sillä hyvä.
Aina on jostain pois jos on kurjaa, ongelmat eivät johdu itsestä kun seuraavassa paikassa onkin kivaa. No kyllä väitän että silti tykkäsin kaikesta työstä.
Työtä ei saa pitää ensi sijassa ihmeellisenä etuoikeutena jota romantisoidaan ettei sitä kaikille voida antaa. Velvollisuus on tärkein muistaa.
Tämä työnpelkääjä ei tunnu pääsevän kammostaan, vaan postaa joka päivä niistä mahdollisista kauhuistaan siinä mahdollisessa työpaikassaan.
-joka on liian raskasta.
-Liian hankalan matkan päässä tulee kulkemisongelmia.
-Odotettavissa liian vaikeita sääoloja.
-Siinä on työhönottajien armoilla, jotka eivät kutsu haastatteluihin.
- ja mikäli kutsuvat niin.
-Työnantajat eivät kokemattomalle kuitenkaan maksa tarpeeksi palkkaa
- pitävät töissäkin ainoastaan pari päivää.
- työ on masentavaa.
-joutuu sairastumaan
- Työkaverit veemäisiä.
- ei pääse eläkkeelle
- ei voi asua pääkaupunkiseudulla