Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja juhlat
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tullut sosiaalistentilanteiden pelko ihan sen takia että olen niin paljon yksin. Olen siis todella introvertti ja erakko, ennen en en ollut vaan olin menossa aina kaikkialla.
En menisi mihinkään juhliin tai paikkoihin joissa on muita ihmisiä joiden kanssa minun pitäisi olla jollakin tapaa tekemisissä.
Töissä kykenen käymään koska siellä ei tarvitse jutella muille ja työni on sitä että saan olla todella paljon yksin.
En ole ikinä seurustellut ja nyt viimeinen kerta kun olen puhunut toiselle ihmisille on viime torstaina kun kaupassa kassalla sanoin "kuittia en tarvitse".
En viihdy sosiaalisissa tilanteissa koska minun mielestä ihmiset ovat melko tyhmiä,ilkeitä ja epärehellisiä, en itsekkään ole täydellinen ihminen.
M32
En osallistu juhliin. Olen koko lyhyen ikäni, olenhan nuori, feikannut kipeää juhlien takia. Valmistujaiset, häät, hautajaiset, joulu, uusi vuosi jne. kaikki olen skipannut.
Propral auttaa oireisiin. M28
En juurikaan osallistu juhliin tai tilaisuuksiin. Tiedän, että minua pidetään outolintuna mutta mitä sitten. Miksi menisin ahdistuttamaan itseäni pakolla ja näyttämään muillekin sen ja kenties vaikuttamaan yleiseen ilmapiiriin omalla negatiivisuudellani? Ei se suinkaan ole juhlien tarkoitus. Ja onneksi jokainen saa ja voi kieltäytyä menemästä. Eikä sitä edes tarvitse erikseen selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juurikaan osallistu juhliin tai tilaisuuksiin. Tiedän, että minua pidetään outolintuna mutta mitä sitten. Miksi menisin ahdistuttamaan itseäni pakolla ja näyttämään muillekin sen ja kenties vaikuttamaan yleiseen ilmapiiriin omalla negatiivisuudellani? Ei se suinkaan ole juhlien tarkoitus. Ja onneksi jokainen saa ja voi kieltäytyä menemästä. Eikä sitä edes tarvitse erikseen selitellä.
Tämä.
Minua pyydettiin häihin ja sitten johonkin ristiäistapahtumaan vieraaksi. Kieltäydyin koska en uskalla tai halua osallistua sinne.
Vierailija kirjoitti:
En juurikaan osallistu juhliin tai tilaisuuksiin. Tiedän, että minua pidetään outolintuna mutta mitä sitten. Miksi menisin ahdistuttamaan itseäni pakolla ja näyttämään muillekin sen ja kenties vaikuttamaan yleiseen ilmapiiriin omalla negatiivisuudellani? Ei se suinkaan ole juhlien tarkoitus. Ja onneksi jokainen saa ja voi kieltäytyä menemästä. Eikä sitä edes tarvitse erikseen selitellä.
Tämä on niin totta. Ei ole kyse pelkästään omasta huonosta olosta, vaan myös siitä että se vaikuttaa muiden olemiseen ja ilmapiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet että otatte jotain rauhottavaa lääkettä tai vähän alkoa/kannabista? Se auttaa aika paljon asiaan ja ihmisistä tulee sosiaalisia silloin eikä silloin pelkää niin paljoa sosiaalisia tilanteita?
Esim humalassa ihminen on paljon sosiaalisempi kuin selvinpäin.
En osallistu juhliin joissa on koen olevani pakotettu small talkiin.
Minulla sinänsä hyvä tilanne, että pystyn olemaan kavereiden kesken ja erilaisissa tapahtumissa mutta sukulaisten juhlat skippaan ja selitän ihan todellisen syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bentso auttaa satunnaisiin juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet että otatte jotain rauhottavaa lääkettä tai vähän alkoa/kannabista? Se auttaa aika paljon asiaan ja ihmisistä tulee sosiaalisia silloin eikä silloin pelkää niin paljoa sosiaalisia tilanteita?
Esim humalassa ihminen on paljon sosiaalisempi kuin selvinpäin.
Pah, että kelpaat seuraan ja "piireihin" olemalla jotain aivan muuta kuin oikeasti olet. Suurinta itsekusetusta ikinä ja miksi ihmeessä noin pitäisi tehdä. Hölmömpikin tajuaa, että seuraavana päivänä sitä vasta vellookin krapulan kourissa lisäksi siinä huonommuuden tunteessa, kun tietää ettei oikeasti ole mikään bilehile ja höpisijä.
Miksi ei saa ahdistua sosiaalisista tilanteista, varsinkin kun ei oikeasti halua olla yltiösosiaalinen, mitä melkein jokaisessa kissanristiäisessäkin vaaditaan? Miksi pitäisi koko ajan olla jotenkin esillä? Jos kutsut syrjäänvetäytyvä ystäväsi, jonka sosiaalisen estyneisyyden tiedät, niin miksi teet hänen kutsusta kieltäytymisestä numeron? Tai miksi loukkaannut, kun hän rohkaistuukin ja tulee juhliisi toviksi olemaan, ei toki lähellekään loppuun asti? Ja jos niin teet, niin miksi ylipäätänsä edes kutsut, kun mikään toimintatapa ei kuitenkaan kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella omituista jos ei kykene tapaamaan edes omia sukulaisia ilman rauhoittavia o_O
Vierailija kirjoitti:
On todella omituista jos ei kykene tapaamaan edes omia sukulaisia ilman rauhoittavia o_O
Mistäs sinä tiedät kenenkään sukulaisista, millaisia osaavat olla ihmisinä. Ei sitä syyttä sanota, että suku on pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella omituista jos ei kykene tapaamaan edes omia sukulaisia ilman rauhoittavia o_O
Tämähän riippuu aika paljon ihmisen luonteesta, toiset ovat sellaisia jotka viihtyvät yksin ja toiset taas sellaisia jotka eivät pysty elämään yksin.
Jotkut pelkää sosiaalisia tilanteita niin paljon ettei pysty tapaamaan juurikaan muita ihmisiä, toiset pelkää sosiaalisia tilanteita jos ihminen ei ole se läheinen tuttu.
Itse pystyn tapaamaan omia vanhempiania ja lähisukulaisiani mutta tuntemattomien ihmisten kanssa sosiaaliset tilanteet pelottaa joten siksi välttelen tilanteita jossa on ihmisiä.
Ennen oli ongelmana jännittäminen, nykyään se ettei meinaa kestää tappavan tylsiä pönötysjuhlia tappavan tylsine small talkeineen. En oikein tiedä kumpi on pahempaa. :D
Skippaan jotkut juhlat ja joihinkin osallistun kohteliaisuudesta. Silloin minulla on aina joku tekosyy luistaa paikalta parin tunnin jälkeen.
Skippaan ne. Kas kun ei ole olemassa pakollisia juhlia,