Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koetko että ottamalla esille vaivaavan asian parisuhteessa, olisit tullu kuulluksi ja asiat muuttuneet paremmiksi?
12.08.2023 |
Minä en. Minulla on neljä eri pituista parisuhdetta takana ja joka kerta kun olen ottanut esille asian, joka minua häiritsee tai vaivaa suhteesssa niin ennemminkin se on etäännyttänyt meitä ja tuonut lisää riitoja, enemmän vaillejäämisen tunnetta jne. Oli se sitten läheisyyden puute, miehen keskustelemattomuus, tunne etten tule kuulluksi ja ymmärretyksi jne, kertaakaan ei tapahtunut niin että asia olisi korjaantunut. Muilla parempia kokemuksia?
Kommentit (31)
En ole tullut kuulluksi millään tavalla en hyvällä enkä pahalla.
Olen nykyään sitä mieltä, että minun ei tarvitse enää koskaan kertoa miten minua kohdellaan vaan se on toisen osapuolen tehtävä olla kiinnostunut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten en. En ole enää parisuhteessa enkä aio koskaan enää ollakaan. Yliarvostettua.
Olisiko parinvalinnassa joku pielessä, jos ne aina noudattavat samaa kaavaa ja samat ongelmat toistuvat?
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Olisiko parinvalinnassa joku pielessä, jos ne aina noudattavat samaa kaavaa ja samat ongelmat toistuvat?
Niin se täytyy olla, olis vaan kiva kun tietäis että miten tunnistaa kaikki epäsopivat piirteet toisessa sen alun tsemppaamisen ja esittämisen seasta. Ap
Valtaosa suhteista on hyväksikäyttösuhteita. Naisen elämä on nykyään huomattavasti helpompaa. Ei tarvi välttämättä raahata miestä mukana kun voi kipasta klinikalla. Katkerat perheelliset voivat välillä irvailla, mutta antaa heidän olla. Päälle 600 eurolla laajasta luovuttaja katalogista muutaman kympin RyanAirin lennolla => https://www.fertimedica.pl/en/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa suhteista on hyväksikäyttösuhteita. Naisen elämä on nykyään huomattavasti helpompaa. Ei tarvi välttämättä raahata miestä mukana kun voi kipasta klinikalla. Katkerat perheelliset voivat välillä irvailla, mutta antaa heidän olla. Päälle 600 eurolla laajasta luovuttaja katalogista muutaman kympin RyanAirin lennolla => https://www.fertimedica.pl/en/
Ainakin minun ystäväpiirissäni suurin osa on onnellisesti naimisissa, joten en allekirjoita väitettä, että suurin osa suhteista olisi hyväksikäyttösuhteita. Ellei sitten syyksi riitä, että toisella on parempi palkka, toinen haluaa enemmän seksiä tai toinen tekee enemmän kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että minulla on mitään, mikä rajoittaisi mieheni poikamieselämää. Hänelle on aivan sama, kärsinkö hänen joka viikonloppuisesta juomisesta, hän ei omien sanojensa mukaa tee kompromisseja.
Hänellä ei ole mitään puhumista ja erityisesti seksiin liittyvä on tabu. Ei ole moneen vuoteen halunnut, ja siitä ei keskustella. Muutenkin henkistä väkivaltaa, valehtelua ja muille kulissin esittämistä.
Vierailija kirjoitti:
En koe, että minulla on mitään, mikä rajoittaisi mieheni poikamieselämää. Hänelle on aivan sama, kärsinkö hänen joka viikonloppuisesta juomisesta, hän ei omien sanojensa mukaa tee kompromisseja.
Hänellä ei ole mitään puhumista ja erityisesti seksiin liittyvä on tabu. Ei ole moneen vuoteen halunnut, ja siitä ei keskustella. Muutenkin henkistä väkivaltaa, valehtelua ja muille kulissin esittämistä.
Mikä sinut siinä suhteessa sitten pitää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koe, että minulla on mitään, mikä rajoittaisi mieheni poikamieselämää. Hänelle on aivan sama, kärsinkö hänen joka viikonloppuisesta juomisesta, hän ei omien sanojensa mukaa tee kompromisseja.
Hänellä ei ole mitään puhumista ja erityisesti seksiin liittyvä on tabu. Ei ole moneen vuoteen halunnut, ja siitä ei keskustella. Muutenkin henkistä väkivaltaa, valehtelua ja muille kulissin esittämistä.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Koen että OLEN ottanut asiat esiin ja se ON auttanut. Mutta aika kovaa pitää nyrkkiä lyödä pöytään joskus. Monilla miesoletetuilla on voimakas syntyperäinen (?) kokemus että he ovat oikeutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti pitäs miettii niitä asioita, joita toisessa haluaa. Ei tältä pallolta löydy täydellistä ihmistä. Eikä pitäs olettaa mitään toisesta.
Kunhan kysyn. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe, että minulla on mitään, mikä rajoittaisi mieheni poikamieselämää. Hänelle on aivan sama, kärsinkö hänen joka viikonloppuisesta juomisesta, hän ei omien sanojensa mukaa tee kompromisseja.
Hänellä ei ole mitään puhumista ja erityisesti seksiin liittyvä on tabu. Ei ole moneen vuoteen halunnut, ja siitä ei keskustella. Muutenkin henkistä väkivaltaa, valehtelua ja muille kulissin esittämistä.Mikä sinut siinä suhteessa sitten pitää?
Tää on sellanen jännä mies, kaikkien naisten ihanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ehtinyt olla erilaisia suhteita tässä elämäni varrella ja olen onneksi kasvanut ihmisenä vuosien saatossa. Nuorempana luulin, että joustavuus ja jatkuva toisen ymmärtäminen olisi se vahvuus, mutta lähes 20 vuoden avioliiton kokemuksella opin, että näin toimien luovun ajan saatossa itselleni tärkeistä asioista ja mahdollistan toisen (minulle) ikävän käytöksen. Koko suhde kasvaa näin hitaasti vinoon ja tällaisen suhteen dynamiikkaa on sitten myöhemmin lähes mahdotonta korjata myöhemmin.
Olen opetellut sanoittamaan omat tarpeeni selkeästi toiselle ja puhumaan epäkohdista niistä käsin. Jos toinen ei pysty ottamaan tällaista keskustelunavausta rakentavasti vastaan (eikä edes yritä tai loukkaantuu samantien) on suhde sitten ollut siinä.
Nyt minulla on vihdoinkin parisuhde, jossa otamme toisemme tosissaan ja osaamme kuunnella ja ottaa vastaan ja keskustella hyvinkin vaikeista asioista ilman erilaisia pelkoja . Arvostan kuinka puolisoni on tosissaan muuttanut tapojaan kun olen niistä puhunut hänelle. Samoin arvostan sitä, että hän jaksaa vetää minut läpi tilanteista, jotka ovat minun epämukavuusalueellani, eikä vain luovuta. Näin olemme lähentyneet entisestään emmekä pelkää etteikö toinen oikeasti kuuntelisi tai tekisi siitä jotain ylimääräistä draamaa.
N49
En todellakaan. Viimeinen parisuhteeni päättyi siihen, kun aloin peräänkuuluttaa ihan tavallisia, normaaleja asioita. Mies rupesi hyvin defensiiviseksi. Yksi käsittelyyn nostamistani jutuista oli sellainen, joka oli kuulemma ollut mukana kaatamassa hänen aiempiakin parisuhteitaan. Silti minä olinkin yhtäkkiä se, joka oli aiheuttanut toiselle pettymyksen. Hänelle ei ilmeisesti tullut mieleen, että ongelma olisi jotenkin hänen toiminnassaan. Nyt hän on jälleen Tinderissä etsimässä uutta naista (ystävä kertoi törmänneensä häneen siellä). Hänellä on ilmeisesti vahva usko siihen, että 60+ miehelle vielä löytyy nainen, joka suostuu menemään hänen ehdoillaan ja sopeutumaan hänen melko erikoiseen elämäntyyliinsä. Olen ollut myös alkoholistien kanssa, ja sekin oli oikeastaan helpompaa, näin jälkikäteen ajateltuna. Minä pysyttelen nyt sinkkuna ja tutustun itseeni vielä lisää, kunnes osaan luovia tasa-arvoisiin, vastavuoroisiin suhteisiin.
Ei sellaisten tyyppien kanssa kannata mennä yhteen tosiaan, joiden kanssa ei voi normaalisti puhua. Jos toinen hakee heti riitaa, on vastassa seinä. En tiedä miten asiat voi muotoilla, mutta jotenkin ne on pakko selvittää.
Olen ottanut esille, ja on auttanut, tosin aina vain joksikin aikaa. Mies jaksaa panostaa enemmän hetken ja sitten on sama vanha taas edessä. Nyt alan olla aika kyllästynyt tähän samaan kaavaan, jos asiat eivät muutu pysyvästi, ehkä mies on pian entinen. Toki olen miettinyt myös omaa käytöstäni tässä kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa suhteista on hyväksikäyttösuhteita. Naisen elämä on nykyään huomattavasti helpompaa. Ei tarvi välttämättä raahata miestä mukana kun voi kipasta klinikalla. Katkerat perheelliset voivat välillä irvailla, mutta antaa heidän olla. Päälle 600 eurolla laajasta luovuttaja katalogista muutaman kympin RyanAirin lennolla => https://www.fertimedica.pl/en/
Näköjään koet parisuhteen pelkästään lisääntymistä varten, joten onhan ne sinulle sitten hyväksikäyttösuhteita. Suurin osa vaan kaipaa kumppania vierelleen.
En. Kun elää ihmisen kanssa joka hyökkää välittömästi väittämään vastaan kun yritän jostain epäkohdasta keskustella niin mikään asia ei koskaan muutu.
Tosin kohta muuttuu kun alan olla ihan täynnä jatkuvaa vänkäämistä. En kyllä ole itsekään ollut se rakentavin keskustelija.
Alue: Aihe vapaa
Se on niin paljon kiinni siitä, miten hyvin pari pystyy kommunikoimaan. Se joka sanoo että jotakin on pielessä joutuu olemaan aika taitava siinä, että miten asian esittää. Ja vaikka esittäisi miten hyvin, vastapuolelle tulee aina jonkinasteinen pelkoreaktio siitä, että suhteen jatko on epävarmaa ja pelko johtaa sitten vihaiseen reaktioon. Vastapuolenkin pitäisi pystyä hallitsemaan omia tunnereaktioitaan jonkin verran ja kseksittymään itse asian ratkaisemiseen.
Ei ole helppoa.