Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri kertoilee taukoamatta tarinoita itsestään, en jaksa kuunnella!
12.08.2023 |
Kertoo jatkuvasti "hauskoja" tarinoita ja anekdootteja elämästään ja nauraa niille itse. Tiedän viikon jälkeen hänestä ja perheestään kaiken. Kertoo myös samoja juttuja moneen kertaan, jos paikalla joku, joka ei ole vielä kuullut tarinaa. Jutuissa on myös selvästi piilopyrkimys korostaa omaa paremmuutta. Miten tuota jaksaa kuunnella pidemmän päälle? Hermo kireällä jo nyt.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Voi ei!! Joku puhuu ja on sosiaalinen!!!
Onkohan suomalaiset maailman autistisin kansa?
Sosiaalisuus on ihan eri asia, kuin se, että puhuu jatkuvasti antamatta muille suunvuoroa. Terveeseen sosiaalisuuteen kuuluu esim. se, että olet kiinnostunut toisista ihmisistä ja osaat hienotunteisesti keskustella ja kysellä. Se, että puhuu lähes tauotta huomioimatta muita, on aika itsekästä, eikä kovin hyvää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä heippalappu pöydälle salaa. Sopikaa joku huone juttujen kertomiselle, jossa se ei häiritse muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli työkavereita laidasta laitaan. Eräs tuli vapaapäivien jälkeen puheripulissa, eli mitä tuosta voi päätellä? Toinen taas kertoi koko työvuoronsa ajan hammaslääkärikäynnistä aina uusille kuulijoille, kuulin sen tarinan noin kaksitoista kertaa. Rupesin itse sitten kertomaan hänen tarinaansa hammaslääkäristä, että tulee nopeammin kerrottua. Vertailun vuoksi, eräs työkaverini kertoi mielenkiintoisen tarinan kampaamokäynnistään eikä muistaakseni toistanut sitä jokaiselle vastaantulijalle. Työhön tullaan työskentelemään, eikä seurustelemaan.
Mikä näitä toistajia vaivaakin? Itse en jaksa kertoa samaa tarinaa edes kahdelle kuulijalle saati kahdelletoista.
No tämä! Itse kerron tarinan kerran, jos se liittyy muuhun keskusteluun tai joku kysyy. Toiset jauhaa samaa jonninjoutavaa "kutsuin naapuria vahingossa väärällä nimellä, omg!!" pskaa jokaiselle erikseen.
Ehkä kannattaisi olla myötätuntoinen sen sijaan että ärsyyntyy. Ehkä hänellä ei ole kaikki ihan hyvin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkujännitystä.
Sama tuli mieleen. Yrittää olla rento ja helposti lähestyttävä, että pääsee piireihin. Ja uskon että rauhoittuu siitä kyllä. Ja koska olette jo tutuiksi tulleet, voit aivan hyvin sanoa että sun pitää nyt keskittyä työhön, jutellaan kahvitauolla. Nätisti ohjailemalla se siitä rauhoittuu.
Ei meillä ole rauhoittunut nyt 15 vuoden jälkeenkään. Mikään muu ei auta kuin eri aikaan kahvilla käyminen, mahdollisimman vähän tekemisissä oleminen. #6
Vain kyvyttömät ihmiset notkuu samassa työpaikassa yli 6 vuotta eli seura tekee kaltaisekseen.
Voi kuule olen niin erikoistunut alallani ettei toista vastaavaa työpaikkaa ole. Hölmö aloittaa aina nollasta uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, mistä puhut. Tuntemani henkilö myös kääntää aina kaikki jutut itseensä. "Mutta arvatkaa, mitä MINULLE kerran kävi." Ja sitten tulee pitkä ja tylsä tarina. Kertoo myös samoja juttuja uudelleen eikä kukaan kehtaa sanoa, että olemme kuulleet sen jo.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei!! Joku puhuu ja on sosiaalinen!!!
Onkohan suomalaiset maailman autistisin kansa?
Sosiaalisuudella ei siinä ole mitään tekemistä.
Tiedän tuo ihmistyypin, joka taukoamatta puhuu omista asioista ja käy historiaansa läpi ties kuinka monennen kerran. Eikä vaan itsestä, vaan osansa saa perheenjäsenet, suku, naapurit jne. Ja yksityisyydensuoja tälle ihmistyypille on tuntematon käsite. Jopa sairaudet käydään läpi.
He eivät ole minuuttiakaan hiljaa, eikä anna suun vuoroa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mistä puhut. Tuntemani henkilö myös kääntää aina kaikki jutut itseensä. "Mutta arvatkaa, mitä MINULLE kerran kävi." Ja sitten tulee pitkä ja tylsä tarina. Kertoo myös samoja juttuja uudelleen eikä kukaan kehtaa sanoa, että olemme kuulleet sen jo.
Tämä tyyppi ei edes odota, että voisi kääntää jonkun keskustelun itseensä, vaan aloittaa ihan suoraan tyhjästä kertomaan vaikkapa miten hyvä on asiassa x. Ilman että se asia x liittyy aiempaan keskusteluun mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkujännitystä.
Sama tuli mieleen. Yrittää olla rento ja helposti lähestyttävä, että pääsee piireihin. Ja uskon että rauhoittuu siitä kyllä. Ja koska olette jo tutuiksi tulleet, voit aivan hyvin sanoa että sun pitää nyt keskittyä työhön, jutellaan kahvitauolla. Nätisti ohjailemalla se siitä rauhoittuu.
Ei meillä ole rauhoittunut nyt 15 vuoden jälkeenkään. Mikään muu ei auta kuin eri aikaan kahvilla käyminen, mahdollisimman vähän tekemisissä oleminen. #6
Vain kyvyttömät ihmiset notkuu samassa työpaikassa yli 6 vuotta eli seura tekee kaltaisekseen.
Eli lähes kaikki Suomen presidentit ovat olleet kyvyttömiä? Samoin useimman pörssiyhtiön johtajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkujännitystä.
Sama tuli mieleen. Yrittää olla rento ja helposti lähestyttävä, että pääsee piireihin. Ja uskon että rauhoittuu siitä kyllä. Ja koska olette jo tutuiksi tulleet, voit aivan hyvin sanoa että sun pitää nyt keskittyä työhön, jutellaan kahvitauolla. Nätisti ohjailemalla se siitä rauhoittuu.
Ei meillä ole rauhoittunut nyt 15 vuoden jälkeenkään. Mikään muu ei auta kuin eri aikaan kahvilla käyminen, mahdollisimman vähän tekemisissä oleminen. #6
Vain kyvyttömät ihmiset notkuu samassa työpaikassa yli 6 vuotta eli seura tekee kaltaisekseen.
Mulla on nyt niin hyvä työpaikka, että en kyllä vaihda enää ellei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla mun työkaveri. Onnea!
Kertoisitko miksi toimit noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös vähän vastaavan kaltainen työ"kaveri"
Aina kun tulee samaan tilaan, minulle on juuri joku palaveri alkamassa tai tärkeä puhelu tai jotain tulostettavaa.
En jaksa enää kuunnella juttuja hänestä, hänen saavutuksistaan ja edesottamuksistaan.
Ehkä joillakuilla on myös sellainen kuva työelämästä, että siellä pitää koko ajan todistella omaa sosiaalisuuttaan, olla porukan keskellä ja äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joillakuilla on myös sellainen kuva työelämästä, että siellä pitää koko ajan todistella omaa sosiaalisuuttaan, olla porukan keskellä ja äänessä.
Liittyykö tuo tiettyyn työhön tai ikäryhmään?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että henkilö on todellisuudessa aika yksinäinen, vaikka voisi löytyäkin perhe tai kumppani. Onkohan hänellä ollenkaan ystäviä, joiden kanssa jutella näitä asioita? Ainoa sosiaalinen kontakti töissä`?
Niin? Miksi työkaveri on hänen yksinäisyydestä vastuussa?
huomionhaku ja itsekkyys on tollaisten ihmisten tapa. usein ketään ei kritisoi tai mainitse tavasta ja tyyppi saattaa jopa menettää ystäviä tauottoman monologin takia.voisi ehkä aina mainita, että puhuit ton jutun jo, mulla ei ole aikaa kuunnella,pitää tehdä joku puhelu,työjuttu tms jos asia häiritsee töitä.
kerran mainitsin eräällä ystävälle ihan suoraan, että minäkin haluaisin puhua jotain niin että hän kuuntelee, ei voi olla tuntikausien puhetta ,niin ettei toinen saa sanaa väliin.paransi tapansa ja alkoi kuunnella.tämä siis jos ihminen, muuten normaali mutta ei huomaa omaa toimintaansa.
vaikeampi on sanoa työkaverille joku voi kiukustua pahoin. kun ei tiedä luonnetta tarkkaan.ihminen voi olla niin itseensä keskittynyt, ettei tajua että hänen jutut on todella tylsiä.myös että ympäristö ei jaksa kuunnella ja on kyllästynyt.joskus tälläinen puhuja ehkä kuvittelee että hän viihdyttää ihmisiä ja täyttää hiljaista tilaa puheella. voi ehkä sanoa että ,haluaisin olla hetken hiljaisuudessa ,kun vietän kahvitaukoa ja katso miten tyyppi reagoi.tähän eli pystyykö viettään hiljaisen hetken ja vain rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkujännitystä.
Sama tuli mieleen. Yrittää olla rento ja helposti lähestyttävä, että pääsee piireihin. Ja uskon että rauhoittuu siitä kyllä. Ja koska olette jo tutuiksi tulleet, voit aivan hyvin sanoa että sun pitää nyt keskittyä työhön, jutellaan kahvitauolla. Nätisti ohjailemalla se siitä rauhoittuu.
Ei meillä ole rauhoittunut nyt 15 vuoden jälkeenkään. Mikään muu ei auta kuin eri aikaan kahvilla käyminen, mahdollisimman vähän tekemisissä oleminen. #6
Vain kyvyttömät ihmiset notkuu samassa työpaikassa yli 6 vuotta eli seura tekee kaltaisekseen.
Höpsis nyt sentään. Mistä sinä tuon 6 vuotta keksit? Ei kai liene käynyt niin, että et ole tainnut itse kyetä ylittämään missään työpaikassa tuota maagista kuuden vuoden rajaa?
Elä toivossa, että tuo on vain alkujännityksen sanelemaa pakonomaista käytöstä, joka helpottaa kunhan hän tulee teidän kanssa tutuksi. Oletko koskaan ollut hänen kanssaan kaksin samassa tilassa, onko hän silloinkin samanlainen?
Itselläni on ihmeellinen "kovisteluvaihe" usein aluksi uudessa seurassa. Muistan käyttäytyneeni samoin jo alakoulun lopulla, kun vaihdoin uuteen luokkaan ja koetin vaikuttaa itsevarmalta, ettei minua alettaisi kiusata. Nolottaa huomata vielä kohta nelikymppisenäkin, että sieltä se sama ärsyttävä ja äänekäs tyhmiä vitsejä laukova muka kovis puskee esiin vaikkapa uudessa työpaikassa. Onneksi se vaihde häviää, kun tulen tutuksi ja alan luottaa ihmisiin ympärilläni.
No joo. Voi tietysti myös olla, että tuo uusi Anekdootti-Antti(ina) tulee olemaan juuri tuollainen aina. Raskas ihmistyyppi. Silti uskon monelle tuollaisen todella huomiohakuisen käytöksen olevan kuorta, eli lähemmin tutustuessa sieltä voi paljastua erilainen ihminen.
Minulla on ollut vastaavanlainen. Kertoi kaikille jutunsa sanasta sanaan samalla tavalla, ihan kuin olisi opetellut ne ulkoa etukäteen.
Vain kyvyttömät ihmiset notkuu samassa työpaikassa yli 6 vuotta eli seura tekee kaltaisekseen.