Uskotko että masennuksen voi aina kaikilta ihmisiltä parantaa vai että jollain voi olla sellainen muoto, jota voi pelkästään lievittää mutta ei mene täysin ohi?

Kaipa sitä voi olla monenlaista tautimuotoa eri sairauksissa.

Masennus johtuu aika pitkälti ihmisen omista päänsisäisistä maailmoista ja avain paranemiseen on ihmisellä itsellään. Kaikki ulkoinen on vain laastarointia, joka ei paranna masennusta, korkeintaan lievittää.

Uskon että jokainen ihminen voi parantaa oman masennuksensa, kun ymmärtää syy-seuraussuhteen ja on valmis tekemään töitä itsensä kanssa.

Ei se ole mikään uskon kysymys vaan fakta. Itselläni on näin - tuskin olen ainutlaatuinen tapaus.

En usko että alttiutta masennukselle voi mitenkään poistaa.

Se alttius on koodattuna siellä aivoissa, kemialla sitä voi lievittää tai tilapäisesti parantaa. Aina voi tulla takaisin.

En usko, että voi aina parantaa. Pelottavaa kyllä, kuulun nyt itsekin tuohon joukkoon. Mikään ei ole auttanut, taustalla monta uusiutumista ja nyt jo monen vuoden keissi. Ei vaan mikään auta. Teen joka päivä töitä itseni ja ajatusteni kanssa.

Jos masennus on päässyt kroonistumaan niin voi olla vaikea parantua siitä täysin vaikka mitä tekisi. Oireita voi lievittää ja voi olla jopa oireettomia kausia mutta on todennäköistä että oireet taas pahenevat tai palaavat jossain vaiheessa.

Mielestäni on haitallista levittää sitä ajatusta että kyllä kuka tahansa voi parantua täysin masennuksesta jos vain sitä haluaa ja tekee tarpeeksi töitä sen eteen. On älyttömän lannistavaa jos aina asennoituu noin ja silti masennusoireet taas hiipivät uudestaan ja uudestaan takaisin. Tuollaisessa tilanteessa on paljon mielekkäämpää yrittää keskittyä siihen kuinka hyvät kaudet saataisiin kestämään mahdollisimman pitkään ja kuinka huonot kaudet saataisiin mahdollisimman lieviksi ja lyhytkestoisiksi.

Masennuksella on tapana kroonistua, jos ei toimivaa apua saa ajoissa. Sitä on vaikea selittää, mutta sitä tavallaan ei muista enää mitä on olla olemassa ilman masennusta. Masennuksesta tulee identiteetti. 

Itselläni ei ole mitkään lääkkeet eikä hoidot auttaneet, joten olen vain oppinut pärjäämään jotenkuten masennuksen kanssa. Mutta en usko sen voivan enää parantua, varsinkin kun koko elämäni on jo pilalla masennuksen takia. Tavallaan elämä on jäänyt elämättä. Ei sellaista voi korjata. 

Kiitollisuutta harjoitan päivittäin ja olen tullut uskoon. Mutta mikään ei okeastaan auta.

Eipä mulla ollut apua masennuslääkkeistä eikä terapiasta. Maksoin opiskelijana aika isoja summia siitä, että kävin psykoterapaissa kolme kertaa viikossa. Kela korvasi jotain, mutta ei kaikkea. Tässä nyt ollaan ja yritän selviytyä.

Minulla diagnoosina: Toistuva vaikea masennus. Ollut vuosia, mutta moneen vuoteen en ole "pudonnut pimeään" (= unohdan syödä ja peseytyä, en kommunikoi kenenkään kanssa, yritän vain nukkua, vaikken saa unta etc.).

Kunnes tajusin, että tämä kaikki on vain oman pään sisällä ja voin hoitaa sen itse muuttamalla ajatteluani itsekeskeisyydestä tärkeämpiin asioihin. 

Ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla on voimakas vaikutus myös masennukseen. Elleivät olosuhteet kohene ja muutu, ei lääkityksestä ole apua.

Masennuksiakin on erilaisia. Se tuskin on vain yksi sairaus.