Hoidon Tarpeessa`05 ~viikot 51, 52 ja 1~

Milikolle halauksia ja voimia taas puskea eteenpäin. :/ Onneksi teillä on suunnitelmat suht selvät eteenpäin, ei tarvitse epätietoisuudessa elää niiden suhteen. Vaan toivon myös, että pääsette mahdollisimman pian poikkeamaan näistä suunnitelmista!



Bilhalle onnittelut plussasta, toivottavasti ne luget nyt tekisivät tehtävänsä ja auttaisivat pienen alkuun. Olen siinä käsityksessä, että lugeista imeytyy se aine suht nopeasti, eli siinä vaiheessa kun se alkaa valumaan on jo ainetta elimistössä. En usko että seksi mitenkään radikaalisti ainakaan vaikuttaa, vaikka mössöt pursuisikin minne sattuu. Kyllä se ehtii imeytyä suurimmaksi osaksi, eikä se kaikki kuitenkaan sieltä ihan katoa.



Hyvää uutta vuotta kaikille teille ihanille ihmisille. :) Olette ajatuksissa.



-v-

Toivottavasti tämä vuosi olisi täynnä plussatuulia ja pääsisimme oikein porukalla siirtymään tuonne alakerran puolelle!



Milikolle pahoittelut tädin ryökäleestä! Onneksi teillä on kuitenkin suunnitelmat selvillä ja julkisen puolen hoidotkin odottamassa, jos niitä nyt vielä tarvitaan. Jokos teillä oli paluu arkeen? Täällä oli pikkasen vaikeeta taas orientoitua työelämään. Lapsetkin oli vielä ihan lomatunnelmissa, mutta eiköhän se tästä taas.



Bilhalle onnittelut plussasta! Täällä peukut pystyssä, jotta kaveri sinnittelee matkassa loppuun saakka!



Monellahan on taas hoidot alkamassa; Tuittu, Manco, Tirppa.. Ketäs muita teitä nyt olikaan? Mancolle suosittelen oviksen bongailuun digitaalista testiä, silloin näkee tuloksen varmasti eikä tartte kyttäillä viivojen paksuutta. Loistava keksintö!



Tänne ei kuulu mitään uutta. Menen huomenna käymään yksityisellä lääkärillä selvittämässä päätäni. On pakko saada jonkun ulkopuolisen mielipide tähän laparoskopia asiaan. Jos se mulle leikkausta suosittelee, niin sittenpä se onkin edessä viikon päästä ja viikko saikkua tulossa. Mitenköhän mie selviin sen jälkeen liikkatunneista?? Ois vielä telinevoimistelua.. Siis laparoskopiassa olleet saako sairasloman jälkeen jo liikkua normaalisti?



Miehen kanssa tuossa päätettiin, että ensi kesänä tai syksynä lähdetään ulkomaille. Nyt pitäs vaan hommata matkaoppaita, niin vois katella hintoja ja miettiä kohdetta. Ihanaa saada vähän muuta ajateltavaa. Nyt loppuu tää ,jos olisin raskaana, niin silloin ei voi tehdä sitä ja tatä. Muutetaan sitten suunnitelmia jos sellainen ihme tapahtuu.



Huiskutukset kaikille Hoidokeille ja oikein mukavaa työviikkoa kaikille! Valitettavasti olen edelleen lomatunnelmissa ja muiden kuulumisia en nyt sen paremmin osaa kommentoida. Nyt suuntaan suunnittelemaan huomista päivää!



-Mette-

Täällä ollaan taas reilu kahden viikon palstatauon jälkeen. Joulu ja uusi vuosi mennä viuhahti ja huomenna loikoillaan viimeistä lomapäivää. Onneksi on pehmeä kahden päivän työviikko loman jälkeen niin ehtii vielä viikonloppuna palautua menneiden viikkojen juhlista. :)



Hiljaista on ollut pinossa mutta on täällä kuitenkin kommentoitavaa.



Ensinnäkin hurjasti onnea BILHALLE plussan johdosta!!!!!!! Toivotaan että pienokainen pysyy paikoillaan syyskuuhun asti vaan enpä sitä edes epäile! :)



MILIKOLLE isot pahoittelut toisenkin isci-hoidon epäonnistumisesta!!! Hienosti kyllä jaksat aina nousta sieltä alamaista. Koskas teillä on ensimmäinen PAS? Päästäänköhän piinailemaan (ja plussaamaan ¿hih) yhdessä?



Mikäs on ILPON tilanne? Vieläkö saa peukuttaa?! bdbdbdbd (varmuuden vuoksi) !! Aika hurjalta tosiaan kuulosti tuo punktio ja vielä hurjemman saaliin saitte!!



VARJOKKAALLA olikin ollut ylimääräistä odotusstressiä joulun alla.. Onneksi kaikki osoittautui kuitenkin aiheettomiksi!



Kuinkas EE:n sumuttelut ovat sujuneet? Päästäänköhän mekin sitten piinailemaan yhdessä..;) Minulla on myös ollut hieman samanlaisia ajatuksia hoitojen lopetuksesta kuin sinulla. Ollaan jo pitkään puhuttu adoptiosta ja molemmat ollaan sille avoimia. Minusta onkin ollut hieman ärsyttävää huomata, että muutamat läheiset ihmiset ovat olleet melko negatiivisia meidän adoptioajatuksia kohtaan.. Eikö se ole kuitenkin meidän asia ja päätös.. He ovat vain sivuroolissa meidän elämässämme. Murr!



Jokos PINGULLA on uusi kierto käynnistynyt ja hormonit hankittu?



Ja MANCOKIN on menossa jo uutta piinailukiertoa.. Vau!!! Meitähän on sitten monta!!



VM:llähän oli hienot suunnitelmat tälle vuodelle. Taidetaan aika moni jakaa kanssasi nuo suunnitelmat..;) Kaikille plussa tähän pinoon tänä vuonna!!! Kannatetaan!! :) Ja minä muuten vietin aika railakkaan uuden vuoden, joten pyh rauhallisuudelle..;)



Kuinkas TIRPAN hoidot nyt etenee? Koska teillä on pas? Toivotaan että raketit veivät toiveet perille.. Minä lähetin samaiset toiveet jouluaattona kun löysin puurostani mantelin..;)



METEN ulkomaanmatkasuunnitelmat kuulostaa tosi hienolta!! Itsekin jonkin aikaa sitten päätin, että nyt loppui lapsettomuuden ehdoilla eläminen ja en ole kyllä päivääkään katunut. Tarpeeksi kauan sitä tulikin mietittyä asioita jos..-pohjalta. Tsemppiä huomiselle lääkärikäynnille! Tulehan sitten kertomaan kuulumisia!!



Vilkutuksia vielä kaikille vanhoille Hoidokeille ja hyviä vauva-/vatsankasvatushetkiä teille jokaiselle!! Olette kyllä onnenne ansainneet ja kohta me tullaan rytinällä perässä! :D



ON: Lopuksi tietysti omia kuulumisia.. Ihme, että jaksoin näin kauan odottaa..;) Eli täällä mennään lupaavasti kohti päämäärää eli G:tä..:) Tänään on kp3 ja ensimmäinen clomi napattu. Huomenna varaan ultra-aikaa ensi viikolle. Tänään saavutin myös pisteen E, sillä endo antoi myös siunauksensa hoitojen jatkamiselle!!! Olen jotenkin niin innoissani kun pitkästä aikaa saan minäkin ehkä piinailla!!! VAU!!!



-Tuittu-

Milikolle halit ja jaksamisia, toivotaan että pas toisi plussan!! Pidän peukkuja, ihan niinkun tietysti kaikille muillekkin! Teitä kaikkia odotellaan jo tuolla toisella puolella.



Ja Bilhalle onnittelut, mahtava juttu!! Sovitaan että matkalainen pysyy kyydissä niinkuin pitääkin!



Kaikille halit, täällä alkaakin mielenkiintoinen vuosi monilla! Varmasti saadaan monen monta uutta plussaa.



-Lupus

Het alkuun BILHALLE huimasti onnea!!!! Vau, että se sitten heti auttoi se lugejen alotus! Muistan kun vielä mietit ehditkö alottaa/kannattaako alottaa niitä tuohon kiertoon. Hienoa! Mites jatko, siis ultraa/neuvolaa, millon tiedossa? Mikä olo sulla on?



MILIKOLLE seuraavaksi lohturutistus!! Harmi ettei kumpikaan pikkusista jaksanut eteenpäin. Nyt sitten vaan se pakollinen kitukuukausi ja sitten PASiin. Mites teillä muuten on, kun sanoit että olette julkiselle menossa, niin oletteko käyneet sen julkisen suunnittelukäynnin jo? Vai pitääks sun varata aika sinne vai millanen tilanne? Itseni pitäisi varata se suunnitteluaika, sehän meillä jo oli, mut sit se perhanan vika-plussa sotki kaiken. Mut eiköhän se tästä.



EmmaEmilia, mites sulla on sumuttelut lähteneet käyntiin? Joko on kasa seurantaultra-aikoja annettu?



Pingu-78, jokos sä olet saanut ajan varattua VL:lle?



VM1974 samaa kp:tä mennään! Tähän voinkin jatkaa tätä julkisen tarinaa, meillä tuli kutsu suunnittelukäynnille (missä annetaan ekat reseptit ja soittolupa kun menkat sit alkaa) muutama kk sen jälkeen kun meidät oli jonoon laitettu, mutta se aika oli 3kk päähän eli aika tarkalleen 6kk oli jonoon laiton ja suunnittelukäynnin ajoilla väliä. Mutta riippunee myös paikkakunnasta millanen jono on.



Tirppakin viettää pakko-kitukuukautta ennen PASia. Mitä kp:tä menet?? Ajattelin että pysyykö kierto normina vai venyykö?



Mette, mitä sun lääkäri sanoi? Menetkö nyt laparoskopiaan vai et? Kiitos muuten ovistestikommentista. Mä mietin sitä digitaalista, mutta kotona on niin kamala läjä aconeja, että yritän luottaa niihin ja käyttää ne ensin pois. Ainakin ed kierrossa ne näytti oikein oviksen, joten ehkä ne nyt tässäkin kierrossa...



Tuittu, ONNEA ASKELISSASI KOHTI PLUSSAA! Se oli kyllä niin mainio suunnitelma, ja miten hienosti ootkin päässyt etenemään! Ei enää montaa askelta jäljellä... Teillä siis inssi nyt, eikö?



Ilpo, miten sulla jatkui punktion jälkeen? Hurjalta kuulosti toi sun punktio kyllä. Mulla oli kans vasemmalla rakkulat jossain ' piilossa' , ja mä vikisin ja vinguin vaan kun sattu niin kovaa. Enkä edes saanut lisää kipulääkettä. Mutta toisaalta heti kun oli tajuihinsa tullut niin eipä sitä enää oikein enää muistanut.



(.) menee eteenpäin ja odottaa ensi maanantain ultraa. Nyt on halut kyllä olleet niin korkealla että toivottavasti se ei enteile ennenaikaista ovista. Ajattelin kyllä alottaa tikuttelun jo viikonloppuna, ja niin, maanantainahan sitä sitten näkee mikä on tilanne. Mitenhän sitten jos tikut näyttää sunnuntaiksi ovista ja ma ultrassa vahvistuu että ovis on ollut jo, niin kai mä vielä ehtisin siirtoon?? Eiks se siirto ole 2./3. pv oviksesta??



Nyt ei taas muuta, AURINKOISTA vuoden jatketta kaikille!!

Vuosi alkaa näköjään niin kiireellä töiden merkeissä, ettei melkein meinaa ehtiä kirjoitella. Mutta onneksi vaan melkein :)



Ensinnäkin ILPO, mitä sinne suuntaan kuuluu? Isolla mielenkiinnolla odotellaan teidän IVF-kuulumisia, joten tulehan päästämään meidät piinasta! :)



TUITULLE isot onnittelut ja halaukset loistavien edistysaskeleiden johdosta! Toiveeton odotus on nyt vihdoin ohi ja piinailut siis pian käynnissä!



BILHALLE myös onnittelut plussasta! Pidetään nyt peukut ja varpaat pystyssä että kyytiläinen tarraa tiukasti kiinni. Ja tarraahan se :)



MILIKOLLE myötätuntoiset halaukset ja kaikki mahdolliset sympatiat. Eipä paljon muuta osaa sanoa. Onneksi toivoa kuitenkin vielä on ja kaikki siis mahdollista.



TIRPALLE huiskutukset ja kiva kun olet palaillut palstalle! Sanomattakin selvää, että peukut on pystyssä jotta uuden vuoden toiveet kävis toteen ja tästä tulisi meille kaikille onnen vuosi :)



VM:lle kovasti jaksuja odotteluun. Toivotaan, että tuo olisi enneuni ja pääsisitkin kertomaan hyviä uutisia siipalle hääpäivän kunniaksi :)



METTE, miten meni lääkärissä? Tuo on erittäin hyvä päätös alkaa suunnittelemaan ulkomaan reissua, koska siinä tosissaan saa ajatukset pois näistä murheista mukaviin asioihin! Mekin ollaan ukon kanssa puhuttu, että kunnon lomareissu tekisi hyvää ja varmaan jossain välissä kevättä/kesää jonnekin suunnataankin rentoutumaan ja nauttimaan toisistamme :)



MANCOLLE tsemppiä tulevaan ultraan ja uuteen yritykseen! Niin se vaan aika kuluu ja pian pääsette taas piinailemaan :)



PINGULLE piti alkaa kommentoimaan, että jännää kyllä miten eri vaiheissa ollaan näitten hoitojemme ja lapsettomuudesta kärsimisen aikatauluissa; te ihan alussa ja me jo melkein loppusuoralla. Tietenkin tilanne on meillä erilainen kuin suurimmalla osalla, kun käytössä on (saatavuudeltaan rajalliset) lahjasiittiöt ja ne rytmittää nämä hoidot melko pitkälle. Eli ei voida jatkaa ikuisuuksiin vaikka haluttaisiin, ja ehkä kuitenkin parempi niin. Jossain vaiheessahan se on pakko luovuttaa ja siirtyä eteenpäin jos ei vaan onnistu. Meillä sen rajan sanelee tämä tilanne ja se on vaan hyväksyttävä. Jollain tasolla olenkin sen jo hyväksynyt ja se on yllättäen melko helpottavakin tunne! Siis kun tietää, että ei ikuisuuksia tarvi piinailla ja pettyä ja stressata jne. vaan jossain tulee se raja vastaan, jonka jälkeen elämällä on tehtävä jotain muuta.



Siitä sujuvasti omaan napaan, eli täällä siis sumutellaan yhdeksättä päivää aamuin illoin ja odotellaan menkkoja (nyt kp 29), jotka TIETYSTI taas temppuilee eikä näytä tulevan ajallaan. Armonaikaa ois vielä 8. päivään asti, sitten pitää ottaa yhteyttä lääkäriin. Toivottavasti alkaisivat nyt mahd. pian. Eka ultra on sitten 10.1. ja siitä se sitten (toivottavasti) lähtee. Punktio olisi näillä näkymin viikolla 4. Sumujen vaikutus on pikkuhiljaa alkanut tuntua, tai ainakin syytän niistä tätä alakuloisuutta ja ajoittain vaivaavia kuumia aaltoja. Jotenkin on aika pessimistinen olo hoitojen onnistumisen suhteen ja olenkin aika pitkälti sillä asenteella, että katsotaan nyt nämä pari kertaa ja siirrytään sitten elämässä eteenpäin. Eli meidän tapauksessa adoptioneuvontaan. Ja sitten toivotaan, että siellä ei lyödä tuota viimeistä ¿ovea¿ nenän edestä kiinni.



Vähän negatiivisesta pohjavireestä huolimatta haluan minäkin omasta puolestani toivottaa tälle koko ihanalle poppoolle plussarikasta ja onnentäyteistä alkanutta vuotta! Toivotaan, että tästä tulisi meille ¿lopuillekin¿ onnekkaampi vuosi kuin edellisestä!



EE

Nyt on pakko aloittaa omista kuulumisista. On aivan älyttömän helpottunut olo! Olen käynyt tällä gynellä monta monituista vuotta kerran vuodessa tarkastulksessa ja nyt sitten useamman kerran lapsettomuuspuolen hoidoissa. Todella ihana tapaus, muisti heti minut ja oli jotenkin tosi mukava ja kannustava. Munasarjassa on edelleen jotain, lääkärin mielestä kysta. Periaatteessa näin pieniä ei ole tapana operoida, mutta koska hoidoissa ei kuitenkaan ole tulosta tullut, olisi hänen mielestään järkevää katsastaa tilanne. Samalla kysta (tai mikä se nyt onkaan) poistetaan ja munatorvia vielä huuhdellaan ja näin pedataan parempia mahdollisuuksia spontaanille raskaudelle, mikä ei kuulema meoidän tilanteessa pitäisi olla ollenkaan mahdotonta. Pelkäämiäni kiinnikkeitä ei ole operaatiosta tulossa. jos siellä nyt jotain kiinnikkeitä on,voidaan tehdä muutama inssi ennen tämän kevään IVF:ää. Siis tarkoitus olisi saada raskaus alulle mahdollisimman kevyillä hoidoilla. Että tällästä tänne kuuluu. Ens viikolla operoidaan ja ollaan sitten viikko saikulla!



EE:llä hoidot on hyvässä vauhdissa. Älä nyt vaivu masennuksen syövereihin. IVF:llähän on kuitenkin suurempi todennäköisyys onnistua kuin insseillä. Kyllä me tänä vuonna ne plussat otetaan!



Mie oon MANCO tehny noitten ovistestien kanssa niin, että ensin käyttäny halvempia ja kun tärppipäivät lähenee (viiva alkaa näkyä haaleena) oon siirtyny digitaaliseen testiin. Näin ollen ei oo tarvinnu tehdä kuin muutama kalliimpi testi kuussa ja tulos on aina ollut varma!



TUITTUkin on hyvää vauhtia matkalla kohti päämäärää. Eikös teillä pitäis olla nyt paljon paremmat mahikset onnistua, kun syy on hoidettu? Jospa toi kilpparijuttu on kokonaan lapsettomuuden aiheuttaja ja nyt pamahtaa plussa ruutuun!



Mites ILPolle kävi? Eikös sullakin ole jo piinailuajat ohi? Ei täällä mitenkään kärsimättömiä olla.. =)



Entäs BILHA, joko sulla on eka ultra varattu? Kävitkö muuten verikokeissa?



Niin ja tosi mukava kun te plussanneet käytte kertoilemassa kuulumisia! Toivottavasti mekin kohta päästäs teidän seuraan tonne o-puolelle!



Mutta nyt vielä miettimään muutamia huomisia työjuttuja!



-Mette-

Ihanaa lukea kannustavia sanoja epäonnistuneen hoidon jälkeen, ne tuntuu tosi hyviltä!



METTE, meillä on lomaa vielä tämä viikko ja maanantaina alkaa työnteko. Eka viikko loman jälkeen taitaa olla luokassa yhtä sirkusta, mutta kyllä arkinen aherrus jossakin vaiheessa löytyy¿onneksi. Sain oppilailta yhteisen joululahjan, joka oli lahjakortti hemmotteluun kylpylässä. Tulikin tosi tarpeeseen. Täytyy varata aika, niin pääsen kaunistautumaan. Toisaalta kyllä menisin ihan mielelläni (?) jo töihin, jotta saisin jotakin muutakin ajateltavaa kuin hoitoasiat ja lapsettomuusjutut. Teidän lomamatkasuunnitelmat kuulostavat hyviltä, pitäisiköhän itsekin mietiskellä samaa? Remontointi on meidän kohdalla keino saada ajatukset edes hetkeksi pois lapsettomuudesta. Viime vuoden aikana tuli rempattua kodinhoitohuone, portaikko ja rakennettua iso terassi. Nytkin odottaa makuuhuone tapetointia, maalaamista ja sisustusta. Tarvikkeet on jo hankittu ja viikonloppuna räjähtää! Ja onnea Mette operaatioon!



MANCO ja TUITTU kyselivät tulevasta. Ensi maanantaina AVA-klinikka palaa joululomalta ja pääsen varaamaan aikaa, jotta saan reseptit pas:a varten. Uuden kierron pitäisi alkaa tammikuun lopulla ja helmikuun alkuun ajoittuu siirto. Jos niistä meidän kolmesta reppanasta alkioista joku selviää hengissä sulatuksesta ja alkaa jakaantumaan. Yksikin riittäisi, mutta kaksi olisi huippuhienoa. Sormet ihan syhyää päästä lääkärin luo juttelemaan asiasta. Mua kiinnostaa ihan älyttömästä se, oliko pakastetuissa alkioissa nähtävissä jotakin hitaasta jakaantumisesta, vai olivatko ne ihan ok. Se hitaus kun oli meidän ongelma edellisellä kerralla. Keväällä on edessä julkisen eli Tays:n hoito. Soittelinkin sinne tällä viikolla, koska sellaiset ohjeet sain syyskuussa. Meidän hoito ajoittuu viikolle 18, joka taitaa olla toukokuuta. Voi hitto, kun siihen on pitkä aika, lähemmäs puoli vuotta! No, kunhan pas:n tulos on selvillä, voin soittaa uudestaan ja varata ajan, jolloin saan reseptit ja ohjeet ICSI:ä varten. Lienee kaiketi sellainen suunnittelukäynti¿julkisen puolen kuvioista kun en vielä tiedä. Pitkä kaava kaiketi on luvassa Avan lyhyisiin verrattuna ja ne ihanat sumuttelut siis tiedossa.



Myös adoptioasiat ovat pyörineet mielessä koko loman ajan. Jouduttiin siirtämään punktion vuoksi meidän joulukuun adoptioinfo tammikuulle ja 26. päivä ollaan lopulta menossa. Vaikka omat hoidot on vielä kesken, houkuttaa adoptio ihan tosissaan. Saattaapa olla, että aloitellaan sitä projektia mahdollisimman pian ja päästään eroon hoitojen rumbasta¿saa nähdä kuinka käy. Malttaako hoidoista luopua, kun on viimein aloittamassa julkisen puolen melkein ilmaiset hoidot.



Ja vielä minultakin onnittelut BILHALLE! Ja meille kaikille onnea uuteen yritykseen!



Miliko

Piti alkaa pikaisesti Milikolle vastailemaan, kun itselläkin tuo adoptioasia pyörii enenevässä määrin mielessä. Oon miettinyt jo niinkin pitkälle, että vaikka jotenkin ihmeen kaupalla kevään hoidot tuottaisivat tulosta, niin silti adoptio voisi olla meille hyvä vaihtoehto myöhemmin, toista lasta ajatellen. Ja sitäkin enemmän ja pikemmin tietysti, jos plussaa ei onnistuta saamaan. Mulla on vaan jotenkin hirveän negatiivinen kuva adoptioprosessista, olen kai lukenut liikaa kauhutarinoita kaikista vastuksista, vaatimuksista, pitkittyneestä odottelusta ym. Mutta silti tuntuu, että se voisi hyvinkin olla meidän juttu. Mua vaan mietityttää, että pitäisikö näiden lapsettomuushoitojen olla ohi ennen kuin prosessin voi aloittaa (jostain kun sellaisenkin kriteerin luin)? Kun toisaalta houkuttaisi aloittaa se mahdollisimman pian, kun odottamaan joutuu joka tapauksessa tosi pitkään. Mihin adoptioinfoon te olittekaan menossa ja mitä kaikkea (ja erityisesti mistä) olet jo ottanut selville asiaan liittyen? Kiitos jos viitsit vastata, asia kiinnostaa kyllä kovasti.



Muuten tänne ei mitään uutta. Nyt alkaa jo ahdistamaan, kun menkkoja ei vaan kuulu. Neljä päivää armonaikaa¿ Menee kyllä hermot, jos tän takia nyt joudutaan lykkäämään/siirtämään hoitoa, kun meillä muutenkin on aika niin vähissä noiden lahjasiittiöiden takia. No joo, pitää yrittää ottaa rennosti niin josko se vähän edesauttaisi asiaa.



Ei muuta tällä erää, mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Minä vastaan heti takaisin EE:lle tästä adoptioasiasta. Toistaiseksi elelen ihan vaan ruusunpunaisissa haaveissa, joissa meillä on söpö pieni polkkatukkainen kiinalaistyttö lapsenamme¿ Adoption asiapuolista en ole oikeastaan ottanut vielä selvää. Pelan adoptiomaat ovat Kiina, Thaimaa, Filippiinit ja Venäjä. Sen verran olen perillä, että aikaa taitaa kulua useampi vuosi ja ehdokaspariskuntaa taidetaan tarkkailla ja tutkia todella perusteellisesti. Koska ihan selväjärkisiä, terveitä, työssäkäyviä ja normaaleja ihmisiä olemme mieheni kanssa, uskon kyllä että meistä voisi adoptiovanhempia tulla. Koska täytän tämän vuoden syksyllä 31 vuotta, ei enää ole aikaa odotella prosessin aloittamista. Ajattelin sinnitellä tammikuun infoon ja aloittaa sitten asiaan perehtymisen oikein todenteolla. Pelastakaa lapset ry:n toimisto on Tampereella ja menemme adoptioinfoon siis 26.1. Soittelin toimistolle jo lokakuussa ja sain postissa muutamia esitteitä ja kutsun tilaisuuteen.



Infotilaisuudessa selviää varmasti sekin, voiko hoidoissa käydä samaan aikaan kuin adoptioneuvonnassa. Jostakin muistan kuulleeni, että hoidoista olisi hyvä olla luopunut, mutta en tiedä tarkemmin. Toisaalta tuntuu kurjalta, jos pitkän, vuosiakin kestävän odotuksen aikana ei voisi käydä hoidoissa tai ainakin siinä viimeisessä hoidossa ennen hoitojen lopettamista¿ja jos käy, niin onko niistä pakko kertoa adoptioihmisille. Olen mietiskellyt sitäkin, että eiväthän lapsettomat ole ainoita adoptiota harkitsevia. Jos ihan peruspariskunta haluaa adoptoida, niin hehän jos ketkä voivat adoptioprosessin aikana tulla raskaaksi, meillä sitä vaaraa tuskin on, ellei ihmeitä tapahdu. Oma toivetilanne olisi se, että meillä olisi adoptiolapsen lisäksi omakin biologinen lapsi. Jos ja kun hoidot joskus tuottavat toivotun tuloksen, voisin kuvitella etten samaan rumbaan enää lähtisi. Toiveissa on kuitenkin enemmän kuin yksi lapsi, joten adoptio voisi olla ratkaisu. Mutta, infotilaisuus näyttää miten me edetään¿tässä tämän hetken ajatuksia.



Miliko

Meillähän oli myös vahvasti mietinnässä adoptio ennen tätä plussaa ja tulee olemaan kyllä myöhemminkin, jahka tämä esikoinen kuoriutuu ja pikkuisen kasvaa. Ampiaisakka on kasannut hurjan paljon tietoa ja kokemuksia sivuilleen. Kannattaa käydä tutustumassa, sieltä on myös linkkejä muuallekin adoptiosivuille, mm. suomalaisille palveluntarjoajille.



http://www.ampiaisakka.com/index.htm



-v-

Vastailen nyt tuohon adoptioasiaan, kun se myös meillä vakavssa harkinnassa. En kuitenkaan ole vieläkään saanut aikaiseksi ilmoittautua mihinkään infotilaisuuteen, mutta jospa tässä kevään aikana senkin asian suhteen tulisi jotain tehtyä. Nyt on kuitenkin sellainen toiveikas mieli, että ensin pitää nähdä yhden IVF:n tulokset ja jos ne huonolta näyttää niin sitten edetään adoptioasiassa.



Ystäväni on siis nyt mukana adoptioprosessissa ja häneltä olen sitten kysellyt asioita. Lapsettomuushoidot pitäisi siis olla ohi ja suru käsitelty, mutta mistään adoptioneuvojat eivät saa tietää, jos edelleen hoidot jatkuu. Eli jos pidät suusi kiinni, on mahdollista käydä hoidoissa. Prosessin alusta siihen, kun lapsi mahdollisesti on kotona menee kolmisen vuotta, riippuu tietenkin vähän kohdemaasta. Siinä vaiheessa, kun lapsi on jo nimetty, jotkut vai kenties kaikki? toimistot edellyttävät, että pariskunta käyttää ehkäisyä!!



Mekin aluksi mietittiin Kiinaa kohdemaana, mutta se ei meille ole mahdollista jos prosessiin lähdetään lähivuosina. Sinne kun pitää olla vähintään 30- vuotias. Etelä-Afrikka houkuttaisi siksi,kun sieltä saa vauvoja. Kaikkein eniten minua tässä asiassa harmittaa se, jos jää se vauvavaihe kokonaan välistä. Toisaalta, ehkä elämä ei ole kaikkein ihaninta sellaisen mahdollisesti huutavan käärön kanssa, mutta silti..



No kevät näyttää mihin suuntaan tie vie, siis jatkuuko hoidot vai tuleeko adoptiosta se järkevin vaihtoehto. Vaikka asia nyt ei mitenkään mukava olekaan, niin silti on ihana jakaa teidän samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ajatuksia.



-Mette-

Kiitos onnitteluista! Olo on tosiaan kuin plussan saaneella, kun viimein päästään eteenpäin. Tosin minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että ihanaa päästä jatkamaan hoitoja että voi myös lopettaa ne joskus. Kuten huomaatte, on minulla biologisen käärön saamiseen mennyt jollain asteella jo usko. Ihmeellistä on myös se, että se ei suretakaan minua niin paljon kuin olisin kuvitellut. Ihanaa vain lopettaa tämä odottaminen!!



Siispä täälläkin on tosiaan menossa adoptioajatukset aika pitkällä. Ja minulla on myös aikalailla samanlaiset ruusunpunaiset kuvat mielessä kuin Milikollakin..:) Tosin minusta tässä vaiheessa saakin vielä olla.. Sitä vartenhan on se neuvonta, jossa sitten tuodaan esiin hieman realistisempi kuva koko prosessista.



Olemme menossa todennäköisesti Interpedian infotilaisuutta kuuntelemaan tuossa helmikuun alussa. Meillä tuo Kiina olisi ykkösvaihtoehto eikä mikään mahdotonkaan kun itsekin täytän kohta 30. Kolumbiaa olen myös jonkin verran ajatellut, mutta ilmeisesti sieltä lapsen saaminen on vaikeutunut. Mitähän eroa on Pelalla ja Interpedialla?! LKohdemaata ei muuten tarvitse tietää vielä neuvonnan alkaessa.



Mutta ennen kaikkea tätä ehditään käydä läpi vielä hoitoja. Ja minä ajattelin ainakin niin, että sen ajan, kun odotellaan aikaa ensimmäiseen adoptioneuvontaan (voi mennä käsittääkseni ainakin useita kuukausia) voi käydä hoidoissa. Ilmeisesti viimeistään siinä vaiheessa kun paperit lähtevät kohdemaahaan, on toivottavaa käyttää ehkäisyä ettei prosessi enää siinä vaiheessa keskeenny. Tällaista kuin Vauvan adoptiosivuilta.



ON: Kolmas clomi on poskessa ja ensi keskiviikkona ultra. Toivotaan että limakalvo ei ole yhtä ohut kuin viimeksi..



-Tuittu-

Minusta on jotenkin tosi lohduttavaa lukea teidän ajatuksia, kun ne ovat niin uskomattoman lähellä omiani. Aivan niinkuin Miliko sanoi, toivetilanne olisi meilläkin se, että olisi oma biologinen ja lisäksi adoptoitu lapsi. Ollaan ajateltu, että näitä rankkoja hoitoja ei tosiaan jaksa enempää kuin on " pakko" eli yksi biologinen lapsi olisi ihannetilanne ja sitten saisi hoidot riittää. Samoin Tuitun kanssa olen ihan samoilla linjoilla siinä, että hoitojen suhteen ei toiveet ole kovinkaan korkealla, mutta sen voimalla jaksaa käydä ne loppuun, että tietää että joskus tämä ikuinen stressaaminen, (turha) odottaminen ja ainaiset pettymykset on todellakin takanapäin. Kummallisen helpottunut olo on itselläkin sen suhteen (kun joskus kuvittelin että hoitojen loppuminen on sama kuin maailmanloppu), mutta ihana tietää ettei tätä jatku ikuisesti vaan jossain vaiheessa jatketaan elämässä eteenpäin. Uskon kyllä, että jos ei meille sitä biologista lasta ole tarkoitettu niin sitten se vain on niin ja elämällä on jotain muuta meidän varalle. Metelle myös iso kiitos kaikesta infosta, samoin Varjokkaalle hyvästä linkistä!



Itse ajattelin, että katsotaan nyt tämä eka ivf ja liikutaan sitten eteenpäin adoptioasiassa. Samaa mieltä olen myös teidän kanssa, että pakkoko niistä hoidoista on vielä tässä vaiheessa kenellekään puhua vaan tärkeintä on saada asiat käyntiin mahdollisimman pian.



Ihana kyllä että tässäkin asiassa on samoin ajattelevia ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia! Ilman teitä tämän prosessin läpikäyminen ois kyllä käsittämättömän paljon vaikeampaa.



Rutistuksin,



EE

Hyviä pohdintoja olette täällä käyneet, hoidoista ja jatkosta. Jännää miten meitä onkin niin moneen junaan; mä (me) en nimittäin ole päässyt vielä kovinkaan pitkälle ajatuksissani sen suhteen et mitäs jos ei onnistukaan hoidoilla. 3v on yrityksen aloituksesta, joten muutamaan otteeseen on ehtinyt tilannetta ja tulevaisuutta miettimään. Tällä hetkellä nyt kun on hoidoissa alkuun päässyt, musta tuntuu että oisin valmis jatkamaan hoitoja ihan ikuisuuksiin, olen yhä ihan varma siitä että oma lapsi saadaan, ehkä toinen ja kolmaskin... Ja minä olen yleensä peruspessimisti! Mä ite oon ehkä enemmän sitä mieltä että jos ei hoidoilla lapsia tule, niin sit saa riittää sisarusten lapset (sisaruksia meillä ainakin on paljon, toiv joskus heillä myös paljon apsia) ja ystävien, ja me jatkamme elämää lapsettomina. En näe tuota " totaalilapsettomuutta" sinällään mahdottomana vaihtoehtona ainakaan omalle kohdalle (miehestä en tiedä), sen verran elämässä on asioita mistä nauttia ihan kaksinkin! Voi tietty olla että mieli ja todellisuus muuttuu hyvinkin nopeasti, mutta nyt näillä mietteillä.



Ja positiivisin mielin ensi maanantain ultraan. Paitsi mä hoen koko ajan itselleni että mikä on todennäköisyys että 2 ekassa toimenpiteessä (eli tuoresiirto ja nyt pas) molemmissa tulee plussa; varmaan nolla! Joten ei pitäis nyt kuvitella mitään onnistumista.



Tuittukin sit ens viikolla ultraan, hei, mehän varmaan päästään tosiaan piinailemaan samoihin aikoihin, paitsi että mä EN piinaile! :-)

Ai niin, en minäkään toki piinaile..;) Ollaan sitten piinailematta yhdessä.. *nauraa*



-Tuittu-

ja rohkaisevista sanoista. En vaan jotenkin uskalla oikein uskoa, että tuolla todella ois joku. Eilen näkyi ultrassa ruskuaispussi (tms.?) ja 15.pvä pitäis näkyä myös asukkaan, mikäli siellä sellainen on. Kovasti pelottaa, että siellä ei ole, että kyseessä on tuulimuna. Tai sitten että se menee kesken. Mulla on edelleen ajoittain kovia kipuja, niin ettei asiaa oikein pysty unohtaan ja vaan nauttiin olostaan. Toisaalta mietin, että taidan olla aika tyhmä, kun en nyt iloitse tästä hetkestä, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, ja halutessaan saa kyllä huolehtia hautaan saakka. Mutta en vaan oikein osaa lopettaa. Ja lisäksi tuntuu kamalan epäreilulta valitella teille tämmöisiä...



VARJOKAS, kiitos lugevalistuksesta. Mulla tosin tulee menkkamaisia kipuja seksin jälkeen, niin että eipä oo oikein houkuttanut. Lääkäri tosin sanoi, että kyllä se matkassa silti pysyy, jos on elinkelpoinen, mutta kun mä oon muutenkin koko ajan ihan paniikissa...



METELLE lapa-asiaa: mä sain tosi ristiriitaiset ohjeet liikkumiseen (tai siis en ois saanut ohjeita lainkaan, ellen ois kysynyt, ja sittenkin vastaus riippui ihan siitä keltä kysyi). Mutta ainakin mulla tuli kyllä maha kipeäksi liikkuessa vielä aika pitkäänkin leikkauksen jälkeen ja epäilen sen johtuneen siitä, että aloitin liian aikaisin. Mutta sekin varmaan on yksilöllistä ja riippuu ehkä myös siitä, mitä lapassa tehdään. Multahan poistettiin iso myooma. Tsemppiä, kyllä se hyvin menee!



MILIKO, tsemppiä odotteluun. Toukokuuhun kyllä tuntuu olevan pitkä aika. Toivotaan kuitenkin, että ne alkiot sulaa kiltisti ja jakautuu ihan oikealla nopeudella, niin että oot toukokuussa jo tukevasti raskaana.



Älä TUITTU-kulta vielä toivoasi heitä, vastahan te tavallaan pääsette aloittamaan, kun kilpparihommat on kunnossa. Vaikka on kai niinkin, että sitä alkaa suojelemaan itseään pettymyksiltä eikä enää koko ajan toivo niin kauheasti, mikä on tietysti helpottavaa. Mutta mehän täällä voidaan toivoa toistemme puolesta, ja niinpä mä toivon, että sun limikset on keskiviikkona ok, ja suunnitelma etenee kohti maalia. Vaikkakaan ei ois mitenkään huono vaihtoehto ottaa käyttöön suunnitelma B eli adoptio:-) Mäkin ehdin jo soitella Pelastakaa Lapset ry:hyn. Ja soitan uudelleen, mikäli tässä jokin menee vikaan.



MANCOLLE pinnat positiivisuudesta. Mustakin ajatus siitä, ettei omia lapsia todellakaan tule, tuntui niin kauhealta, ettei sille ees oikein halunnut antaa mahdollisuutta. Mä kyllä siinä tapauksessa tosin kuitenkin kallistuisin adoptioon. Ehkä. Toisaalta elämässä, kuten sanoit, on muutakin, vaikkei yleensä siltä tunnu. Ja mua kyllä epäilyttää meidän mahdollisuudet saada adoptiolapsi. Siitä syystä yritin jonkin aikaa totutella mainitsemaasi ajatukseen, ettei meille tuis lapsia - ei omia eikä adoptoituja - ollenkaan. Se onnistui suht hyvin kunnes taas olin lasten kanssa tekemisissä... Mutta toivotaan, että sun ei tarvii tota valintaa tehdä, vaan tää hoito onnistuu. On sitä varmaan kummempiakin juttuja tapahtunut kuin kaksi peräkkäistä hoitoplussaa. bdbdb



EEllä myös on jotenkin seesteisen tuntuinen vire. On kyllä tosiaan ihanaa, kun voi lukea täältä kuin omia ajatuksiaan. Siispä halit teille kaikille. En tiedä miten ois pääparan käynyt ilman tätä palstaa.



Huiskutuksia myös kaikille muille! Mä varmaa taustailen nyt hetken, kun tosiaan tuntuu epäreilulta valitella omaa paniikkiaan täällä. Mutta kerron teille kyllä kuinka käy.

Täällä on ollut vaihteeksi vähän vilkkaampaa, kiva kuulla teidän kuulumisia joulunpyhien jälkeen! Tulin oikeestaan sitä varten kirjoittelemaan, kun olen Yle Teemalta tuijotellut nyt muutaman kerran " Toiveena lapsi" -ohjelmaa, jossa saksalaisparit käyvät hoidoissa ja elävät tätä meidän hoidokkien arkea telkkarissa. Onko kukaan teistä katsonut ko. ohjelmaa? Mua siinä vähän ihmetyttää, kun ne miehet touhuaa niin paljon asian ympärillä, soittelevat testituloksia siinä missä naisetkin ja ihmettelevät HCG-arvoja yms. Tuli vaan mieleen, että ollaankohan me ihan tavallinen pari ollenkaan, kun mun mies ei oikeesti varmaan edes oikein tiedä, missä vaiheessa kiertoa milloinkin mennään, saati että olis kuullut jotain jostain HCG:eistä tai soittelisi mun testien tuloksia klinikalle? Miten teillä muilla miehet on mukana touhussa? Meillä kun se menee vähän niin, että mies tekee oman osansa, kun pyydetään, mutta muuten ei asiaa vatvo mun kanssa juuri ollenkaan. Ja jotenkin olen tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn, mutta nyt mietin, että haluaisinko jakaa asioita tarkemmin mieheni kanssa. Ehkä en. Esim. oviksen ajoituksesta en ole juuri miehelleni puhunut, ettei touhuaminen menisi sen puolelta suorittamiseksi, itselleni se joskus kieltämättä oviksen aikaan on sitäkin...



Meillä elellään taas oviksen hetkiä, on kp13 meneillään ja olo on perinteisen positiivinen, kunnes sitten loppukierrosta fiilis muuttuu...Meilläkään ei olla enää vähään aikaan eletty sitä entä jos -elämää, vaan on rohkeasti tehty matka- yms. suunnitelmia ja sitten jos vauva tulee " sotkemaan" ne, niin ollaan vaan tyytyväisiä! IVF-aikaahan me odotellaan julkiselle, jahka nyt kutsu kävisi edes sille ensi käynnille. Ajattelin viimeistään parin viikon päästä pommitella puhelimella, josko ovet aukeaisi siten vähän nopeammin.



Tsemppiä kaikille piinailijoille ja ei-piinailijoille, nyt täytyy mennä iltapalalle!

Nyt on pakko vastata, kun tuli mieleen nuo oman ukon lausahdukset tosta VM1974:n kysymyksestä...



Että ei meillä ainakaan mies tajua hoidoista hölkäsen pöläystä, tottakai on kiinnostunut ollut ja mukana periaatteessa elänyt, mutta ei ymmärrä kyllä!



Mies kysy sillon seurantaultran jälkeen, ku olin kuullut munasolujen arvioidun määrän ja huomas että palstailen, että " kirjotaksää sinne että mun maha on kasvattanu 7 munasarjaa?" ...Ööh, en! :D



Tai siirron jälkeen kysy että " tuntuuko, että vauva ois ottanu munasarjoista otteen?" ... no, toivottavasti ei ainakaan sieltä! :)



Ja näitähän ois.

Otanpas osaa tuohon VM1974 kysymykseen/keskusteluun. Minä olen kattonut sitä ohjelmaa, katsoin jo sillon kun se tuli ekaa kertaa, ehkä joskus vuosi sitten? Tosin nyt kun on ite käynyt punktion läpi, on hauskempaa kattoa, niin moni asia menee täällä Suomessa erilailla.... :-)

Ja sitten itse aiheeseen eli miehen osallistuminen. Meillä mies on kyllä ihan kivasti mukana, tietää ja kyselee aika paljon, niin minulta kuin lääkäriltäkin. Ja sillon viime keväänä kun sen piti jättää näytteitä, niin se halus hoitaa kaiken itse; soitteli ite klinikalle ja kävi hakemassa purkit itse jne. Muuten se ei kyllä liikaa halua ajatella koko asiaa, ja eilen yllätyin kun se halusi kattoa kanssa tuota ohjelmaa. Vuos sitten ei halunnut, ja nytkin katteli tietsikan telkkarista eikä mun kanssa.

Aiemmin me puhuttiin tosi vähän tästä koko hommasta, varsinkaan siitä miltä tuntuu (lue: mä kyllä itkin ja vinguin oloani/ajatuksiani, mutta mies ei puhunut mitään...), mutta nyt kun hoito syksyllä alkoi niin me ollaan kyllä lähennytty tosi paljon, ja mieskin on saanut suunsa auki.



Ihania Tuupalainen noi sun miehen kommentit!



Tulipahan tässä mieleen vielä kun jossain pinossa oli puhetta ylijäämälääkkeitten kohtalosta, niin kävin tarkastamassa säilyvyysasian (Puregonin osalta) ja huomasin samalla että mun Synarelan parasta ennen päiväys on nyt maaliskuu -07, joten en ehdi sitä itse käyttää. Voin siis luovuttaa 20 annosta Synarelaa (30 annoksen pullo, 10 käytetty) jos joku tarvitsee! Espoo-Helsinki alueella...



Iloista sunnuntaita kaikille, ja ensi viikolla taitaakin taas alkaa tapahtumaan täälläkin?!