Tunnetteko ihmisiä, jotka ovat olleet nuorena vaatimattoman näköisiä, mutta vanhempana hyvännäköisiä?

Olen. Montakin.

Olen montakin. Sitten näin sattumalta käänteisesti kun eräästä lapsena ja nuorena tosi suositusta tytöstä, joka oli tosi nätti. Oli mennyt erääseen mainokseen omilla kasvoillaan ja 47-vuotiaana oli aivan kulahtanut kurppa ja siis aivan hirviön näköinen. Googlasin muitakin kuvia niin joo kyllä se vaan oli rupsahtanut ja näytti seitsenkymppiseltä. Sitä se sairaalatyö varmaan teettää. 

Minä jälleen eilen kuulin, että olen siitä harvinainen tapaus, että kaunistun vanhetessani. Olen 55 v.

Löydän kolme selitystä, Yksi liittyy itsetuntemukseen ja itseluottamukseen. Toinen on raha. Nykyään käyn kampaajalla ja laitan hiuksiani ja rillit ovat arvokkaat. Kolmas on rypyt. Minulla on hyvät hymyrypyt ja aina kun hymyilen, niin kasvot sädehtivät.

Minun serkku oli vähän yli 20 v asti pullea ja pyöreäposkinen poika. Suorastaan lihava kaksoisleukoineen. Rupesi sitten kuntoilemaan ja muutti ruokavaliotaan. Tuli lopulta komea mies, kasvot ovat luonnostaan symmetriset ja pituutta 185 cm. Lopetti myös vanhan tavan eli äiti leikkaa hiukset.

Isäni. Hän oli nuoruuskuvissa pullea, pehmeäpiirteinen poika. Vanhemmiten hänen piirteensä jyrkkenivät ja hiuslaatu tummui. Ikävä kyllä olen naisena perinyt hänen nykyään melko kolhot kasvonpiirteensä, jotka minullekin ovat tulleet vasta iän myötä.

Yksi tyttö oli koulussa hiljainen ja huomaamaton. Aikuisena hän ei ole saanut hetkenkään rauhaa miehiltä. Aina on joku uusi mies tulossa tekemään tuttavuutta. Hän kohteliaasti väistelee näitä miehiä.

Tunnen, useitakin. Yleensä kuvio on mennyt niin että henkilö on ollut parikymppisenä ylipainoinen, ja kasvojen hyvä luusto ei ole päässyt esiin ja oikeuksiinsa. Sitten ovat alkaneet aktiivisesti urheilemaan, ja rasvaprosentti on tippunut -> kauniit/komeat kasvonpiirteet alkaneet erottua kunnolla. 

Olen nähnyt aika hurjiakin "glow up" keissejä, ulkonäkö parantunut valtavasti.

No en tiedä, olenko hirveän hot, mutta teininä olin läski ja pukeuduin äidin valitsemiin tätivaatteisiin. Sittemmin olen laihtunut ja pysynyt hoikkana, urheilen, laittaudun ja pukeudun kehotyypilleni sopiviin vaatteisiin. N36

Ennen näytin esa pakariselta,nykyisin robert redfordilta

Ikä tasaa ulkonäköeroja, nuorena "rumat" eivät enää näytäkään huonoilta keski-iässä ikätovereihin verrattuna, kun ne paremman näköisetkin alkavat lihoa, valahtaa, rypistyä ja kaljuuntua.

Monestikin. Late bloomer -ilmiö on ihan todellinen joidenkin kohdalla. Itsevarmuus ja elämänkokemus voi huokua olemuksesta, kun nuorena taas ollaan arkoja ja vetäytyviä eikä vielä ole löydetty sitä omaa juttua. Naiset oppivat laittamaan itsensä kokemuksen kautta paremmin kuin parikymppisenä sutaisten.

Minä olen 51 v ja saan paljon palautetta siitä, miten vuodet ovat kohdelleet lempeästi. Joo, ulkonäköisesti kyllä, mutta kunpa sanoja tietäisi, mitä kaikkea olenkaan kokenut vuosien varrella :D. Nuorena olin epävarma, sairaanloisen ujo, enkä hymyillyt koskaan, suorastaan ahdistunut ja se näkyi varmasti ulospäinkin. 

Nämä rankat vuodet ovat kuitenkin muokanneet minua ja peilistä katsoo nykyisin lempeäsilmäinen, ystävällinen ja ennen kaikkea empaattinen ihminen. Näkyy varmaan ulospäin, sekin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, useitakin. Yleensä kuvio on mennyt niin että henkilö on ollut parikymppisenä ylipainoinen, ja kasvojen hyvä luusto ei ole päässyt esiin ja oikeuksiinsa. Sitten ovat alkaneet aktiivisesti urheilemaan, ja rasvaprosentti on tippunut -> kauniit/komeat kasvonpiirteet alkaneet erottua kunnolla. 

Olen nähnyt aika hurjiakin "glow up" keissejä, ulkonäkö parantunut valtavasti.

Eikä tarvi olla edes ylipainoinen, riittää että on vähän pyöreä. Minullakin se meni just noin, treenin ja sitä seuranneen kehonkoostumuksen muuttumisen myötä muutuin ulkoisesti ihan kuin eri ihmiseksi. Ja siis juuri kasvoissa se suurin muutos. Uskoisin että kaikki vanhat tuttuni eivät edes tunnistaisi minua enää jos jossain näkisivät.

Minä!

En kelvannu kellekään nuorena ja nyt 54 v oon aika kivan näköinen.