"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveys on pyllystä.

Eivät psyykeasioita ymmärrä pätkääkään.

Ottaisin loparit.

Riippunee työterveydestä, ja työnantajan tekemästä sopimuksesta sen suhteen.

Työterveydessä ei ole pakko käydä. Muistan poikkeuksen, alkoholisoitunut laitoshuoltaja joka joi itsensä liian usein sairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...

Aloittaja ei kertonut, kumpaa sukupuolta puoliso oli.

Vierailija kirjoitti:

Täällä käsketään ottaa palkatonta lomaa kuolinpesän asioiden hoitamiseen. Niissä voi mennä viikkoja, kuukausia. Minulta on kuollut aikuinen lapsi. Hautausjärjestelyt, perunkirjoitus, valtakirjat, asunnon tyhjennys, vuokra- ja sähkösopimuksen irtisanominen, kotivakuutuksen lakkauttaminen jne. Suurimman osan pystyi hoitamaan sähköisesti, mutta puhelimessa sai roikkua ihan tarpeeksi. Pankissa piti käydä henkilökohtaisesti. Omalla ajalla.

Tanskassa vanhemmat saavat alle 18-vuotiaan lapsensa kuoleman jälkeen 26 viikkoa palkallista surulomaa, mutta tuskin on tarkoitus että suru on siinä ajassa surtu.

Tuo viikkojen kuluminen johtuu siitä, että surija tekee vain yhden tai kaksi asiaa päivässä. SItten kun on "pakko" käydä töissä, on myös pakko tehostaa omaa toimintaa kuolinpesän suuntaan ja kas kummaa, kun asiat saakin hoidettua ihan töiden lomassa ja sitten viikonloppujen aikana. Sellaista se elämä on: aina tulee omaan arkeen jotain aikasyöppöä ja silti pitää käydä töissä. Ja yhtään en väheksy läheisensä menettäneen surua ja sitä painostavaa tunnetta, että pitäisi jaksaa hoitaa "kaikki", mutta ei ole varma jaksaako (olen itekin ollut siinä tilanteessa), mutta tuokin kuuluu elämään. Silloin pitää ymmärtää pyytää muita läheisiä apuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini sai veljensä kuoleman jälkeen lääkäriltä kolme päivää sairauslomaa. Neljäntenä päivänä työkaveri tuli töihin kaksi tuntia myöhässä, yöpaidassa, hiukset hapsottaen, räkä ja kyyneleet poskilla.

Kyseessä aspatyö, niin silloin työnantajakin tajusi, ettei tuollaista työntekijää voi töissä pitää. Soitti lääkärille ja käski kirjoittaa kaksi viikkoa saikkua.

Olisin kirjoittanut irtisanomislapun.

Miksi olet noin tyly?

Mistä se on sinulta pois ?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tosi omituinen kulttuuri kyllä siinäkin, että pidetään työnantajaa jumalasta seuraavana. Jos mietin esim. tilannetta että haluaisin saattohoitaa läheiseni ja työnantaja vetoaisi henkilökuntapulaan ja kieltäytyisi myöntämästä palkatonta sitä varten, niin olisi kyllä piru irti! En IKINÄ antaisi itselleni anteeksi jos työnantajan takia jättäisin sellaisen asian tekemättä. Ei se läheinen herää kuolleista kuolemaan parempana ajankohtana joten se tilaisuus järjestetään kyllä vaikka sitten irtisanoutumalla. Ihme herrapelkoa siinäkin että vaan nöyristellään että no voi harmi, en kai mä sitten.

Mun mielestä saattohoito on vähän eri asia kuin kuolema ja hautajaisten järjestelyt. Ilman muuta ottaisin kaikki lomat + palkattomat jos puoliso tai lapsi olisi vain viikkojen päässä lähdöstä. Oma isäni oli sairaalassa 350km päässä ja kävin joka viikko hänen luonaan, sairaalassa ei kuitenkaan voinut olla 24/7 joten en jäänyt sinne. Muuten siis normaalisti töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka suru ei itsessään ole sairaus, voi suru kuitenkin tehdä työkyvyttömäksi. Sureva ihminen saattaa käyttäytyä erikoisilla tavoilla, itkeä, unohdella asioita, lamaantua kykenemättä saamaan mitään aikaan tai vaikka huutaa. Surutyön alkuvaiheessa ihminen voi olla vielä shokissa eikä silloin välttämättä kykene lainkaan toimimaan loogisesti tai järkevästi.

Kuinka moni oikeasti pitäisi hyvänä asiana, että silmät turvoksiin itkenyt ja hysteerinen työntekijä saapuu töihin, joihin ei oikeastaan kykene mutta on pakko? Olisiko kiva jos kaupan kassamyyjä tai vaikkapa tarjoilija huutoitkisi samalla kun yrittää palvella asiakkaita? Tai lääkäri tai sairaanhoitaja nyyhkisi musertuneena samalla kun potilas yrittää kertoa vaivoistaan? Ihanko todella olette sitä mieltä että eikun töihin vaan?

Tuskinpa kukaan on oikeasti sitä mieltä, että henkisesti huonossa tasapainossa olevan ihmisenon hyvä olla töissä. Tuollaiset asiat pitäisi kuitenkin voida sopia työnantajan kanssa.

Se, että itkee ja hutiloi ei ole mikään tautiluokituksen mukainen sairaus. Ongelmien medikalisointia, että lääkäriltä haetaan siunausta kaikkeen normaaliin elämään kuuluvaan.

Onko työantaja psykiatri arvioimaan henkistä tasapainoa???

Ei ole, vaan työterveys voi tehdä lähetteen mt- puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mun läheinen yritettiin surmata, sain yhden päivän palkattoman sairasloman. Samaan aikaan työpaikan perheelliset on viikottain pois töistä ja ihan palkallisena

Niin, tulipa mieleen nuo lapsi sairaana - edut. Nehän on aivan unohdettu kaataa tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä käsketään ottaa palkatonta lomaa kuolinpesän asioiden hoitamiseen. Niissä voi mennä viikkoja, kuukausia. Minulta on kuollut aikuinen lapsi. Hautausjärjestelyt, perunkirjoitus, valtakirjat, asunnon tyhjennys, vuokra- ja sähkösopimuksen irtisanominen, kotivakuutuksen lakkauttaminen jne. Suurimman osan pystyi hoitamaan sähköisesti, mutta puhelimessa sai roikkua ihan tarpeeksi. Pankissa piti käydä henkilökohtaisesti. Omalla ajalla.

Tanskassa vanhemmat saavat alle 18-vuotiaan lapsensa kuoleman jälkeen 26 viikkoa palkallista surulomaa, mutta tuskin on tarkoitus että suru on siinä ajassa surtu.

Tuo viikkojen kuluminen johtuu siitä, että surija tekee vain yhden tai kaksi asiaa päivässä. SItten kun on "pakko" käydä töissä, on myös pakko tehostaa omaa toimintaa kuolinpesän suuntaan ja kas kummaa, kun asiat saakin hoidettua ihan töiden lomassa ja sitten viikonloppujen aikana. Sellaista se elämä on: aina tulee omaan arkeen jotain aikasyöppöä ja silti pitää käydä töissä. Ja yhtään en väheksy läheisensä menettäneen surua ja sitä painostavaa tunnetta, että pitäisi jaksaa hoitaa "kaikki", mutta ei ole varma jaksaako (olen itekin ollut siinä tilanteessa), mutta tuokin kuuluu elämään. Silloin pitää ymmärtää pyytää muita läheisiä apuun.

Sun logiikalla myös sairaudet ns. kuuluvat elämään, eli miksi niistä pitäisi antaa saikkua? Täytyy siis sairastaa omalla ajalla ja pyytää muita läheisiä apuun jos ei jaksa. Suru on henkistä sairautta, se että sille ei anneta diagnoosi koodia ei tarkoita että henkilö on työkykyinen.

Läheisen äkillinen menehtyminen on ihmiselle aina kriisi. Jos puoliso kuolee äkillisesti sairauskohtaukseen, niin ei silloin ole seuraavana päivänä työkykyinen vaan shokissa.

Jos läheinen (etenkin iäkäs, esim isovanhempi/vanhempi/muu sukulainen) kuolee saattohoidon jälkeen, niin mielestäni voi mennä töihin, riippuen siis siitä, mitä tekee työkseen.

Lapsen kuolema on sitten aina asia erikseen.

Suru tosiaan ei ole diagnoosi, mutta esim akuutti stressireaktio tai unettomuus on.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni teki itsemurhan. Menin seuraavana päivänä normaalisti töihin, olin niin sekaisin etten osannut käsitellä tapahtunutta. Asiakaspalaverissa hajosin palasiksi ja poistuin vessaan, esihenkilö myöhemmin tylytti että mitä tulit töihin, ole kotona ainakin hautajaisiin asti. Palkka maksettiin normaalisti.

Samantyyppinen tilanne minulla: veljeni teki itsemurhan ja tein heti seuraavana päivänä kahta vuoroa peräkkäin. Sanoin esimiehelleni täysin tyynenä, että olen niin shokissa etten ole edes surullinen. Esimies nyökkäsi ja jatkoi hommiaan. Romahdus tuli vuotta myöhemmin, en jaksanut enää hetkeäkään ja sanoin itseni irti ilman uutta työpaikkaa. Puolen vuoden päästä onneksi löysin uuden paikan.

Kertokaas kateelliset, mikä saa teidät vouhkaamaan palkallisista, laillisista, sairauslomista ! Mitä mielihyvää saatte asiasta jolle ette mitään voi. Olette ajamassa köyhiä ja sairaita kyykkyyn.

siinäpä vasta mukava työpaikka, onko tälläisiä vielä oikeesti olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä käsketään ottaa palkatonta lomaa kuolinpesän asioiden hoitamiseen. Niissä voi mennä viikkoja, kuukausia. Minulta on kuollut aikuinen lapsi. Hautausjärjestelyt, perunkirjoitus, valtakirjat, asunnon tyhjennys, vuokra- ja sähkösopimuksen irtisanominen, kotivakuutuksen lakkauttaminen jne. Suurimman osan pystyi hoitamaan sähköisesti, mutta puhelimessa sai roikkua ihan tarpeeksi. Pankissa piti käydä henkilökohtaisesti. Omalla ajalla.

Tanskassa vanhemmat saavat alle 18-vuotiaan lapsensa kuoleman jälkeen 26 viikkoa palkallista surulomaa, mutta tuskin on tarkoitus että suru on siinä ajassa surtu.

Tuo viikkojen kuluminen johtuu siitä, että surija tekee vain yhden tai kaksi asiaa päivässä. SItten kun on "pakko" käydä töissä, on myös pakko tehostaa omaa toimintaa kuolinpesän suuntaan ja kas kummaa, kun asiat saakin hoidettua ihan töiden lomassa ja sitten viikonloppujen aikana. Sellaista se elämä on: aina tulee omaan arkeen jotain aikasyöppöä ja silti pitää käydä töissä. Ja yhtään en väheksy läheisensä menettäneen surua ja sitä painostavaa tunnetta, että pitäisi jaksaa hoitaa "kaikki", mutta ei ole varma jaksaako (olen itekin ollut siinä tilanteessa), mutta tuokin kuuluu elämään. Silloin pitää ymmärtää pyytää muita läheisiä apuun.

No hohhoijaa mitä soopaa kirjoittelet.

Viikkojen kuluminen johtuu kyllä ihan byrokratiasta ja asioita hoitavien tahojen jonoista ja kiireistä. Vaikka kuinka olisi itse toimelias, niin ei niitä sukuselvityksiä ja siunauksia ym saa yhtään sen nopeammin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa toiselta lääkäriltä.

Näille tapasaikuttajille on ainakin meillä määritelty, että sairauslomaa saadakseen on käytävä nimenomaan meidän yrityksellemme määritellyllä työterveyslääkärillä. Tämä sen vuoksi, ettei juokse lääkäriltä toiselle, kolmikantaneuvotteluita on käyty, joten oma työterveyslääkäri on tietoinen yrityksen ja työntekijän näkemyksistä jatkuvaan sairasteluun. Samalla lääkärillä käyminen takaa hoitosuhteessa sen, että lääkärillä on tieto kyseisen työntekijän sairaushistoriasta.

Mitä varten luulet että Omakanta on perustettu? Tietenkin lääkäri näkee kaiken potilaan teksteistä minkä takia on ollut sairaslomalla. Kuulostat hyvin ikävältä ihmiseltä. 

Työntekijällä on vahvat oikeudet. Jos lääkäri määrää sairasloman ei työnantaja saa vaatia tulemaan töihin. Sairaslomalapussa on paikka missä kysytään voiko työntekijä tehdä korvaavaa työtä, jos siinä on ei niin työnantajan ei auta kuin niellä katkeruus. 

Jos saa noin tylyä kohtelua, niin se kannattaa laittaa muistiin. Joku päivä esimiehelle sattuu jotain ikävää ja hän jää pois töistä. Silloin pitää esimiehelle soittaa työpäivinä joka tunti ja kysyä jotain työasiaa. Voi myös mennä hautajaisiin papereiden kanssa ja pyytää selvitystä johonkin. Töitä pitää tehdä, niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa toiselta lääkäriltä.

Näille tapasaikuttajille on ainakin meillä määritelty, että sairauslomaa saadakseen on käytävä nimenomaan meidän yrityksellemme määritellyllä työterveyslääkärillä. Tämä sen vuoksi, ettei juokse lääkäriltä toiselle, kolmikantaneuvotteluita on käyty, joten oma työterveyslääkäri on tietoinen yrityksen ja työntekijän näkemyksistä jatkuvaan sairasteluun. Samalla lääkärillä käyminen takaa hoitosuhteessa sen, että lääkärillä on tieto kyseisen työntekijän sairaushistoriasta.

Mitä varten luulet että Omakanta on perustettu? Tietenkin lääkäri näkee kaiken potilaan teksteistä minkä takia on ollut sairaslomalla. Kuulostat hyvin ikävältä ihmiseltä. 

Työntekijällä on vahvat oikeudet. Jos lääkäri määrää sairasloman ei työnantaja saa vaatia tulemaan töihin. Sairaslomalapussa on paikka missä kysytään voiko työntekijä tehdä korvaavaa työtä, jos siinä on ei niin työnantajan ei auta kuin niellä katkeruus. 

Työnantaja voi kyllä vaatia, että sairausloma haetaan työterveyslääkäriltä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.

Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.

Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...

Mikä tuossa on laitonta? Meillä mennään työterveyslääkärille ainoastaan työperäisissä sairauksissa tai tapaturmissa, ei muissa. Joten jos menee työterveyslääkäriin omissa asioissa, niin maksaa itse kulut.

kiva kun teille arkajaloillekin on löytynyt mieleinen työnantaja

Puolisoni kuoli muutamia vuosia sitten kesäkuussa. Pyysin palkatonta mutta työantaja kieltäytyi antamasta koska ensin on pidettävä kaikki vuosilomapäiväpäivät pois työnantajan ohjeistuksen mukaan. Kesälomani oli silloin jo sovittu heinäkuun lopulta alkavaksi ja lisäksi oli vielä viikko talvilomaa. Esimies lähes nauraen totesi ettet saa päivääkään palkatonta ennen kuin olet kaikki vuosilomat pitänyt ja siihen sinulla menee aikaa. Eikä palkatonta sen puoleen juuri kukaan koskaan edes saanut. Yhden päivän sain sairaslomaa kun puoliso menehtyi torstaina niin perjantaina ei tarvinnut töihin mennä mutta maanantaina oli normaalisti työssä oltava. Pomo kävi vielä erikseen muistuttamassa ettei sitten mitään itkemisiä tai muita ettei potilaat säikähdä vaan työssä on kyettävä olla normaalisti. Tervehenkinen työyhteisö ja pomo siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa toiselta lääkäriltä.

Näille tapasaikuttajille on ainakin meillä määritelty, että sairauslomaa saadakseen on käytävä nimenomaan meidän yrityksellemme määritellyllä työterveyslääkärillä. Tämä sen vuoksi, ettei juokse lääkäriltä toiselle, kolmikantaneuvotteluita on käyty, joten oma työterveyslääkäri on tietoinen yrityksen ja työntekijän näkemyksistä jatkuvaan sairasteluun. Samalla lääkärillä käyminen takaa hoitosuhteessa sen, että lääkärillä on tieto kyseisen työntekijän sairaushistoriasta.

Mitä varten luulet että Omakanta on perustettu? Tietenkin lääkäri näkee kaiken potilaan teksteistä minkä takia on ollut sairaslomalla. Kuulostat hyvin ikävältä ihmiseltä. 

Työntekijällä on vahvat oikeudet. Jos lääkäri määrää sairasloman ei työnantaja saa vaatia tulemaan töihin. Sairaslomalapussa on paikka missä kysytään voiko työntekijä tehdä korvaavaa työtä, jos siinä on ei niin työnantajan ei auta kuin niellä katkeruus. 

Työnantaja voi kyllä vaatia, että sairausloma haetaan työterveyslääkäriltä.

Ohis

Mistä sä luulet että sairasloma haetaan muualta kuin työterveydestä? Sinäkö istut jossain tk päivystyksessä hakemassa sairaslomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa toiselta lääkäriltä.

Näille tapasaikuttajille on ainakin meillä määritelty, että sairauslomaa saadakseen on käytävä nimenomaan meidän yrityksellemme määritellyllä työterveyslääkärillä. Tämä sen vuoksi, ettei juokse lääkäriltä toiselle, kolmikantaneuvotteluita on käyty, joten oma työterveyslääkäri on tietoinen yrityksen ja työntekijän näkemyksistä jatkuvaan sairasteluun. Samalla lääkärillä käyminen takaa hoitosuhteessa sen, että lääkärillä on tieto kyseisen työntekijän sairaushistoriasta.

Mitä varten luulet että Omakanta on perustettu? Tietenkin lääkäri näkee kaiken potilaan teksteistä minkä takia on ollut sairaslomalla. Kuulostat hyvin ikävältä ihmiseltä. 

Työntekijällä on vahvat oikeudet. Jos lääkäri määrää sairasloman ei työnantaja saa vaatia tulemaan töihin. Sairaslomalapussa on paikka missä kysytään voiko työntekijä tehdä korvaavaa työtä, jos siinä on ei niin työnantajan ei auta kuin niellä katkeruus. 

Työnantaja voi kyllä vaatia, että sairausloma haetaan työterveyslääkäriltä.

Ohis

Typerys. Luuletko että tt-lääkäri on esimiehen pikku kätyri joka kieltää sairaan työntekijän oikeuden sairaslomaan?