Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Muovipussiin ja roskiin se kroppa jos kuolee omainen. Sitten vaan tuplavuoroa muutama viikko. Sillä se hoituu. Työn tekeminen auttaa myös masennukseen, psykoosiin ja syöpään.
Olet oikein besservisser vai, haista kukka jonka lehmä eilen söi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka suru ei itsessään ole sairaus, voi suru kuitenkin tehdä työkyvyttömäksi. Sureva ihminen saattaa käyttäytyä erikoisilla tavoilla, itkeä, unohdella asioita, lamaantua kykenemättä saamaan mitään aikaan tai vaikka huutaa. Surutyön alkuvaiheessa ihminen voi olla vielä shokissa eikä silloin välttämättä kykene lainkaan toimimaan loogisesti tai järkevästi.
Kuinka moni oikeasti pitäisi hyvänä asiana, että silmät turvoksiin itkenyt ja hysteerinen työntekijä saapuu töihin, joihin ei oikeastaan kykene mutta on pakko? Olisiko kiva jos kaupan kassamyyjä tai vaikkapa tarjoilija huutoitkisi samalla kun yrittää palvella asiakkaita? Tai lääkäri tai sairaanhoitaja nyyhkisi musertuneena samalla kun potilas yrittää kertoa vaivoistaan? Ihanko todella olette sitä mieltä että eikun töihin vaan?
Tuskinpa kukaan on oikeasti sitä mieltä, että henkisesti huonossa tasapainossa olevan ihmisenon hyvä olla töissä. Tuollaiset asiat pitäisi kuitenkin voida sopia työnantajan kanssa.
Se, että itkee ja hutiloi ei ole mikään tautiluokituksen mukainen sairaus. Ongelmien medikalisointia, että lääkäriltä haetaan siunausta kaikkeen normaaliin elämään kuuluvaan.
Valitettavasti moni työnantaja ei lainkaan edes yritä olla empaattinen. Monessa paikassa ei saa palkatonta vaikka pyytäisi. Sairasloma on yleensä helpoin tapa saada aikaa surra ja järjestää hautajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Työehtosopimuksessa on yleensä lähiomaisen kuolinpäivä palkallinen vapaa. Enempää ei tarvitse antaa. Suru ei ole sairaus ja vaikka lääkäri sillä koodilla sairasloman kirjoittaisi niin se on palkaton. Vain tietyt sairauskoodit oikeuttaa palkallisen sairaslomaan. Ei siinä mitään sopimusta työpaikan ja lääkärin kesken tarvita. Jos suru on niin kova että se aiheuttaa sairauden niin sitten pitää kirjata sairasloma sillä koodilla. Sen päättää kuitenkin ainoastaan lääkäri. Koodista riippuen sairasloma on silloin yleensä palkallinen. Missään työpaikassa jossa olen ollut ei ole automaattisesti saanut vapaata omaisen kuoleman takia.
Kun lähiomainen kuolee minuuttia vaille puoliyön, pitää sitten aamulla mennä töihin, kun oikeutta vapaaseen ei ole, niinkö?
Tähän on tultu, kun ihmiset hakevat lääkäreiltä todistuksia ihan joka lähtöön.
Kuulemma jotkut koulut pyytävät lääkärintodistusta siitä, että on kasvissyöjä.
Ei ihme kun terveydenhuolto on tukkeutunut, kun kaikki normaalit elämään kuuluvat ilmiöt pitää medikalisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuunnella tarkaan esimiesten sanoja, eli onko työterveydestä laverrettu työpaikalle.
Esimiehet utelevat hirveästi sairauksista ja oireista, vaikka eivät saisi eikä tarvitse kertoa mitään, jos on lääkärintodistus.
Tästä pitäisi puhua, sairauksista ei saa kysyä.Miten esimies voi muuttaa olosuhteita töissä, jos ei tiedä sairauden syytä? Yksi on tämän tästä poissa, mutta syytä ei saa kysellä, kun on lääkärintodistus ja sitten ilmenee, että työhuone on homeessa.
Kyllä se sairausloman syy kuuluu esimiehelle, joka edustaa työnantajaa. Hän kun joutuu miettimään sitäkin, onko sairausloma palkallinen vai palkaton, onko tarjolla korvaavaa työtä jne.
Jep, meillä esimiehillä on tietyissä tilanteissa lakiin kirjattu velvollisuus järjestää työkykyneuvottelu, missä tietenkin puhutaan sairaudesta esim pitkittyneen ja toistuvan sairausloman taustalla. Hämmentävää miten pihalla osa porukasta on näistä asioista.
Voi hämmentää sinua, koska olet ilmeisesti kus'päinen esimies. Normityöntekijä tietää, ettei teillä ole koskaan mitään empatiaa ja yritätte kääntää kaiken niin, että alaiset vain narisevat turhasta. Läheisen menettäneellekin olette vain lätisemässä, että "kaksi päivää riittää, ja työ auttaa suruun".
Pelkkiä tyhjiä fraaseja, joilla pelataan vain yhteen suuntaan, eikä se suunta ole lainkaan työntekijään päin.
Ööhh, ok :) Sun kannattaa ehkä keskustella sen esimiehen kanssa, joka on sut noin katkeroittanut. Itse hoidan esimiestehtävää kuten laki määrää. Sairauslomiin en ota kantaa, se on tt-lääkärin tehtävä.
Aivan varmasti hoidat, robotti kun olet, etkä ymmärrä tunteista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini sai veljensä kuoleman jälkeen lääkäriltä kolme päivää sairauslomaa. Neljäntenä päivänä työkaveri tuli töihin kaksi tuntia myöhässä, yöpaidassa, hiukset hapsottaen, räkä ja kyyneleet poskilla.
Kyseessä aspatyö, niin silloin työnantajakin tajusi, ettei tuollaista työntekijää voi töissä pitää. Soitti lääkärille ja käski kirjoittaa kaksi viikkoa saikkua.
Olisin kirjoittanut irtisanomislapun.
Miksi olet noin tyly?
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan kuolinpäivä ja hautajaispäivä ovat palkallisia lomia ja suru ei ole sairaus, eikä näin ollen peruste sairaslomalle.
Niin, ei se suru olekaan, vaan ne siitä johtuvat reaktiot, jotka ovat ihmisestä riippuen erilaiset. Koko ketju väännetty samaa asiaa, mitä et ymmärrä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän on tultu, kun ihmiset hakevat lääkäreiltä todistuksia ihan joka lähtöön.
Kuulemma jotkut koulut pyytävät lääkärintodistusta siitä, että on kasvissyöjä.
Ei ihme kun terveydenhuolto on tukkeutunut, kun kaikki normaalit elämään kuuluvat ilmiöt pitää medikalisoida.
Joka lähtöön? Käsittääkseni jokaisella on aika rajallinen määrä esim. vanhempia, vai montako tusinaa sulta on jo menny?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akuutti stressireaktio oikeuttaa palkalliseen sairauslomaan.
Itse asiassa se oikeuttaa palkalliseen sairauslomaan vain silloin, kun työnantaja sen sallii. On mahdollista ilmoittaa, että tulet joka päivä tänne työpaikalle, omia töitä ei tarvitse tehdä, mutta voit puuhastella jotain muuta. Kannattaa nyt muistaa, että lääkärintodistus on arvio työkyvyttömyysajasta omiin tehtäviin, se ei ole mikään passi vapauteen.
Nyt on sellaset mutuilut tulilla että oksat pois. Jos työnantajan osoittama lääkäri on todennut palkansaajan työkyvyttömäksi, ei työnantajalla ole oikeutta vaarantaa palkansaajan terveyttä. Siihen liittyy myös työpaikalle pakottaminen työkyvyttömänä. Akuutissa stressireaktiossa henkilölle on voitu määrätä rauhoittavia tai hänen aloitekykynsä on heikentynyt olennaisesti. Pelkkä työpaikalle lähteminen voi heikentää toipumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
Ei taida löytyä diagnoosiluettelosta sellaista sairautta kuin suru. Suru lienee normaali reaktio läheisen kuolemaan. Tarvittaessa voi varmaan saada palkatonta vapaata.
Ei löydy, mutta suru voi johtaa sairastumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta suru loistaa poissaolollaan.
Postauksestasi inhimillisyys loistaa poissaolollaan, varsinainen kusipää olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka suru ei itsessään ole sairaus, voi suru kuitenkin tehdä työkyvyttömäksi. Sureva ihminen saattaa käyttäytyä erikoisilla tavoilla, itkeä, unohdella asioita, lamaantua kykenemättä saamaan mitään aikaan tai vaikka huutaa. Surutyön alkuvaiheessa ihminen voi olla vielä shokissa eikä silloin välttämättä kykene lainkaan toimimaan loogisesti tai järkevästi.
Kuinka moni oikeasti pitäisi hyvänä asiana, että silmät turvoksiin itkenyt ja hysteerinen työntekijä saapuu töihin, joihin ei oikeastaan kykene mutta on pakko? Olisiko kiva jos kaupan kassamyyjä tai vaikkapa tarjoilija huutoitkisi samalla kun yrittää palvella asiakkaita? Tai lääkäri tai sairaanhoitaja nyyhkisi musertuneena samalla kun potilas yrittää kertoa vaivoistaan? Ihanko todella olette sitä mieltä että eikun töihin vaan?
Tuskinpa kukaan on oikeasti sitä mieltä, että henkisesti huonossa tasapainossa olevan ihmisenon hyvä olla töissä. Tuollaiset asiat pitäisi kuitenkin voida sopia työnantajan kanssa.
Se, että itkee ja hutiloi ei ole mikään tautiluokituksen mukainen sairaus. Ongelmien medikalisointia, että lääkäriltä haetaan siunausta kaikkeen normaaliin elämään kuuluvaan.
Onko työantaja psykiatri arvioimaan henkistä tasapainoa???
Mun läheinen yritettiin surmata, sain yhden päivän palkattoman sairasloman. Samaan aikaan työpaikan perheelliset on viikottain pois töistä ja ihan palkallisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaslomaa toiselta lääkäriltä.
Näille tapasaikuttajille on ainakin meillä määritelty, että sairauslomaa saadakseen on käytävä nimenomaan meidän yrityksellemme määritellyllä työterveyslääkärillä. Tämä sen vuoksi, ettei juokse lääkäriltä toiselle, kolmikantaneuvotteluita on käyty, joten oma työterveyslääkäri on tietoinen yrityksen ja työntekijän näkemyksistä jatkuvaan sairasteluun. Samalla lääkärillä käyminen takaa hoitosuhteessa sen, että lääkärillä on tieto kyseisen työntekijän sairaushistoriasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka suru ei itsessään ole sairaus, voi suru kuitenkin tehdä työkyvyttömäksi. Sureva ihminen saattaa käyttäytyä erikoisilla tavoilla, itkeä, unohdella asioita, lamaantua kykenemättä saamaan mitään aikaan tai vaikka huutaa. Surutyön alkuvaiheessa ihminen voi olla vielä shokissa eikä silloin välttämättä kykene lainkaan toimimaan loogisesti tai järkevästi.
Kuinka moni oikeasti pitäisi hyvänä asiana, että silmät turvoksiin itkenyt ja hysteerinen työntekijä saapuu töihin, joihin ei oikeastaan kykene mutta on pakko? Olisiko kiva jos kaupan kassamyyjä tai vaikkapa tarjoilija huutoitkisi samalla kun yrittää palvella asiakkaita? Tai lääkäri tai sairaanhoitaja nyyhkisi musertuneena samalla kun potilas yrittää kertoa vaivoistaan? Ihanko todella olette sitä mieltä että eikun töihin vaan?
Tuskinpa kukaan on oikeasti sitä mieltä, että henkisesti huonossa tasapainossa olevan ihmisenon hyvä olla töissä. Tuollaiset asiat pitäisi kuitenkin voida sopia työnantajan kanssa.
Se, että itkee ja hutiloi ei ole mikään tautiluokituksen mukainen sairaus. Ongelmien medikalisointia, että lääkäriltä haetaan siunausta kaikkeen normaaliin elämään kuuluvaan.
Ajattelepa nyt vaikka bussikuskia, on suru, ei saikkua päivääkään. Menisitkö mielelläsi kyytiin ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion virkaehtosopimuksessa oli ainakin ennen määritelty omaisen kuolinpäivä vapaapäiväksi.
- Noin sairaan kyynisellä asenteella varustettua työnantajaa ei katselisi päivääkään.
Ei tuollaista ole koskaan ollut virkaehtotopimuksessa, sanamuoto on tämä "...perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta enintään yksi päivä..."
Jos valtiolla ei katsota surua palkallisen vapaan arvoiseksi, niin miksi yksityisellä pitäisi maksaa siitä, että työntekijä ei tule töihin?
-
Niin, kuten sanoin päivä vapaata: "Ei tuollaista ole koskaan ollut virkaehtotopimuksessa, sanamuoto on tämä "...perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta enintään yksi päivä..."
- Annas kun arvaan, olet valtion palkkalistoilla ja siellä puolustusvoimien palvelukeskuksen kirjanpitopuolella palveluksessa. Kukaan muu ei taatusti nillitäisi tuollaisesta sanamuotoasiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini sai veljensä kuoleman jälkeen lääkäriltä kolme päivää sairauslomaa. Neljäntenä päivänä työkaveri tuli töihin kaksi tuntia myöhässä, yöpaidassa, hiukset hapsottaen, räkä ja kyyneleet poskilla.
Kyseessä aspatyö, niin silloin työnantajakin tajusi, ettei tuollaista työntekijää voi töissä pitää. Soitti lääkärille ja käski kirjoittaa kaksi viikkoa saikkua.
Olisin kirjoittanut irtisanomislapun.
Miksi olet noin tyly?
Kokemattomuus elämästä tekee ihmisestä tylyn ja tyhmän. Yleensä ikä parantaa pahimmat tollot. Ei tosin kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkärinkään kirjoittama sairasloma aina päde. Meillä osastonhoitaja on ilmoittanut että työnantajan ei tarvitse hyväksyä sairasloman syytä.
Myöskään palkatonta vapaata pakottavista perhesyistä ei nyt myönnetty kollegalle koska sijaisia ei vaan hoitoalalla ole.
Uhkailua ja pitää selvittää kenellä on oikeus hylätä sairauslomia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
Ja vaihda lääkäriä.
Tämä!
Meillä on kattava työterveys, hyvinkin matala kynnys olla yhteys esimieheen juurikin esim. läheisen kuoleman/ avioeron tmv.vuoksi. Olen tosi kiitollinen omastani, mutta inhottaa nää täällä nillittäjät, joista suurin osa asunee Porvoossa, eikä edes tiedä, mitä palkkatyö on.