"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu täällä olevan hakusessa se, että lääkäri on viranomainen, joka arvioi sosiaalivakuutuksen mukaisten etuuksien edellyttämien kriteerien täyttymistä.

Lääkäri ei ole mikään frendi, joka voi sanoa, että ota nyt kuukausi saikkua, kun mummo kuoli.

Kerro minulle vielä, miten työnantajan maksama sairausajan palkka on mielestäsi sosiaalietuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lääkärin tai kenenkään pitäisi takertua termiin 'sairaus'? Eikö oleellisempaa ole termi 'työkyky'?

Koska tietyt sosiaalivakuutuksen etuudet ovat sairausperusteisia, ja lääkäri arvoi ainoastaan sairausperusteista poissaoloa.

Melko paljon tuntuu olevan tuota, että läheisen kuoleman tai sairauden vuoksi hakeudutaan sairauslomalle. Sille ei ole kuitenkaan mitään perusteita, ellei jonkin diagnoosin arvoisa täyttyvän. Esim. akuutin stressihäiriön diagnostiset kriteerit ovat todella tiukat. Lääkäri ei tee työtään oikein, jos kirjoittelee diagnooseja ihmisten mieliksi tai osoittaakseen empatiaa.

Näissä keskusteluissa unohtuu se, että mikä tuntuu inhimilliseltä ja kohtuulliselta, ei ole sama asia kuin että sairauspoissaololle olisi todellisia lääketieteellisiä perusteita.

Tällaiset poissaolot ovat ensisijaisesti työnantajan ja työntekijän välinen asia.

Onhan noita nähty, esim. itsetuhoisia lentokapteeneita. Välillä vähän laajempi asia kuin mitä annat ymmärtää.

Sairauspoissaolon tarvetta tuleekin arvioida suhteessa työn vaatimuksiin.

Lentäjä on ääriesimerkki ammatista, jossa vaaditaan tarkkuutta ja hyvää henkistä tasapainoa.

Sen sijaan kukaan ei kuole, jos kehityskoordinaattori Pirjo laittaa kameran kiinni etäpalaverissa, kun itketää liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Työterveys on pyllystä.

Eivät psyykeasioita ymmärrä pätkääkään.

Ottaisin loparit.

Riippunee työterveydestä, ja työnantajan tekemästä sopimuksesta sen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.

Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.

Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...

Aika monessa paikassa (ainakin meillä) lääkärikäynnit eivät ole palkallisia. Vain siinä tapauksessa, että ovat työnantajan määräämiä työhöntulotarkastuksia tai niistä seuraa sairasloma.

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu täällä olevan hakusessa se, että lääkäri on viranomainen, joka arvioi sosiaalivakuutuksen mukaisten etuuksien edellyttämien kriteerien täyttymistä.

Lääkäri ei ole mikään frendi, joka voi sanoa, että ota nyt kuukausi saikkua, kun mummo kuoli.

Lääketiede taitaa olla hieman monimutkaisempi asia kuin olet ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...

Hyi viddu millaisia ihmisiä on olemassa 🤯

Psykopaatteja ja sosiopaatteja on yllättävän paljon, tuossa oli yksi sellainen.

Mikä ihmeen lypsylehmä se työnantaja on?

Mikä ihmeen lypsylehmä se työntekijä on?

No jos lehmästä ei tule maitoa, niin ei sitä enää kannata ruokkia eli kun ei kykene töihin, ei tarvitse maksaa palkkaa.

Yrittäjät on muuten ihmeväkeä, ne ei surun takia hae sairauslomaa! Olisikohan siksi, että leipä pöydässä on kiinni siitä, tekeekö töitä.

(Inha tuo lehmä-kommentti, muuten.)

Yrittäjien glorifiointi on turhaa; ihan samalla lailla mekin olemme äkillisten stressien takia työkyvyttöminä. Se on toki erona, että jää rahat saamatta ja asiakkaat kaikkoavat. Mutta sitähän se yrittäjäriski on.

Kun minulle tärkeä ihminen teki its-m-rhan, olin aluksi täysin kyvytön keskittymään työhön, kuljin kaduilla kyyneleet valuen. Ei siinä paljon yrittäjyys auttanut, kun ei vaan kyennyt mitään muuta ajattelemaan. Palkanmaksu on sitten eri asia; riippuu myös työnantajan resursseista maksaa sellaisia rahoja. Isoilla niitä usein on.

Vierailija kirjoitti:

Surun aiheuttamasta sokkireaktiosta saanee yleensä pari päivää. Sen jälkeen töihin, se auttaa surussa.

Se on shokki tai šokki, ei sokki.

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus. Olisit ottanut palkatonta.

Ei suru olekaan sairaus, mutta järkytys ja suru voivat aiheuttaa esim. stressireaktion, ahdistuksen tai muuta työkyvyttömyttä.

Vierailija kirjoitti:

Muovipussiin ja roskiin se kroppa jos kuolee omainen. Sitten vaan tuplavuoroa muutama viikko. Sillä se hoituu. Työn tekeminen auttaa myös masennukseen, psykoosiin ja syöpään.

Äläkä nyt hitossa liikuntaa unohda 😄

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittäjä. Kun puolisoni kuoli, jätin palkat maksamatta, koska katsoin, että olen niin toistaitoinen surussani, että ainakin kaksi viikkoa voin olla lomalla. Työntekijät valittivat, että rikoin lakia. Eivät ymmärtäneet, että minulla on surua. Toiseen suuntaan pitäisi joustaa ja ymmärtää, mutta ei ollut työntekijöistä joustajiksi.

No kait ne työntekijätkin sitten lomaili? Viddu, mitä ääliöitä joka ketjuun mahtuu 😱

Ei lääkärinkään kirjoittama sairasloma aina päde. Meillä osastonhoitaja on ilmoittanut että työnantajan ei tarvitse hyväksyä sairasloman syytä.

Myöskään palkatonta vapaata pakottavista perhesyistä ei nyt myönnetty kollegalle koska sijaisia ei vaan hoitoalalla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lääkärin tai kenenkään pitäisi takertua termiin 'sairaus'? Eikö oleellisempaa ole termi 'työkyky'?

Koska tietyt sosiaalivakuutuksen etuudet ovat sairausperusteisia, ja lääkäri arvoi ainoastaan sairausperusteista poissaoloa.

Melko paljon tuntuu olevan tuota, että läheisen kuoleman tai sairauden vuoksi hakeudutaan sairauslomalle. Sille ei ole kuitenkaan mitään perusteita, ellei jonkin diagnoosin arvoisa täyttyvän. Esim. akuutin stressihäiriön diagnostiset kriteerit ovat todella tiukat. Lääkäri ei tee työtään oikein, jos kirjoittelee diagnooseja ihmisten mieliksi tai osoittaakseen empatiaa.

Näissä keskusteluissa unohtuu se, että mikä tuntuu inhimilliseltä ja kohtuulliselta, ei ole sama asia kuin että sairauspoissaololle olisi todellisia lääketieteellisiä perusteita.

Tällaiset poissaolot ovat ensisijaisesti työnantajan ja työntekijän välinen asia.

Onhan noita nähty, esim. itsetuhoisia lentokapteeneita. Välillä vähän laajempi asia kuin mitä annat ymmärtää.

Sairauspoissaolon tarvetta tuleekin arvioida suhteessa työn vaatimuksiin.

Lentäjä on ääriesimerkki ammatista, jossa vaaditaan tarkkuutta ja hyvää henkistä tasapainoa.

Sen sijaan kukaan ei kuole, jos kehityskoordinaattori Pirjo laittaa kameran kiinni etäpalaverissa, kun itketää liikaa.

Entä jos tekee vain virheen, josta koituu suuret tappiot? Osaako lääkäri arvoida tuon? No, ehkä se menee työnantajan piikkiin, harkittuna riskinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lääkärinkään kirjoittama sairasloma aina päde. Meillä osastonhoitaja on ilmoittanut että työnantajan ei tarvitse hyväksyä sairasloman syytä.

Myöskään palkatonta vapaata pakottavista perhesyistä ei nyt myönnetty kollegalle koska sijaisia ei vaan hoitoalalla ole.

Tuossa olisin kyllä omaan ammattiliittoon eli luottamusmieheen yhteydessä, jos ei palkatonta vapaata myönnetä pakottavasta perhesyystä ja vedotaan henkilökuntapulaan. On meinaan työsuojelullinen asia: https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/muut-vapaat-tyosta/perhevapaat/poiss…

Jatkan vielä sen verran että myös Tehy on määritellyt poissaolon eli missä tilanteessa työnantajan on pakko hyväksyä palkaton vapaa, ja missä ei: https://www.tehy.fi/fi/tyoelamaopas/vapaat/poissaolo-pakottavasta-syysta

Jengi ottaa kivasti kierroksia ihan vain faktasta, että suru ei ole sairaus. Miksikö? Koska sille ei ole olemassa ICD-luokitusta ja F-koodia. Se vain on niin, tuli siitä kuinka paha mieli tahansa. Se on vähän kuin kiukuttelisi siitä miksi perhokalastusta ei ole kielletty lailla. No koska sitä ei lakikirjassa ole, niin ei ole. Tässä ei rageeminen tilannetta muuksi muuta. Vaikka itse olisi toista mieltä, niin faktaa se ei muuta. Toki toista mieltä saa olla ja vaikka vaatia lääkärikunnalle, että ottakaa tämä tautikirjastoon. Mutta nyt niin kuitenkaan ei ole, väänsi asiasta miten paljon tahansa.

Ihmisellä voi surun takia ilmetä ICD-luokituksen alla olevia ongelmia, mistä toki on oikeutettua kirjoittaa sairaslomaa. Näin ei silti automaattisesti ole. Silti usein lääkärit näitä saikkupapereita kirjoittavat inhimillisin perustein. Eli että ihminen saa surra pelkäämättä maksaako työnantaja ajalta palkkaa.

Mutta ylipäänsäkin ihmisen pitäisi jutella näistä suoraan työnantajansa kanssa. Jos työnantajalla on nolla ymmärrystä tilanteessa, missä toinen on menettänyt läheisensä, kannattanee kysyä itseltään haluaako sellaisessa paikassa olla töissä. Haluaako joku esimies toimistolle pää polvissa itkevän ihmisen tai tiskille rauhoittavia nappeja napanneen apaattisen asiakaspalvelijan. Tuskinpa! Mutta jos haluaa, suosittelen vahvasti, että oikotie-työpaikat on niitä ensimmäisiä paikkoja missä kannattaa vierailla.

Vierailija kirjoitti:

Normaali empatiakyvyllä varustettu työterveyslääkäri olisi kirjoittanut kyselemättä 2 viikkoa sairauslomaa ja sanonut että tule hakemaan lisää jos tarvitset.

ei voi kirjoittaa, jos ei ole sairautta mihin sitä lomaa määrää. Suru ei ole sairaus. Eri asia tietenkin on, jos surijalla on vaikka akuutti stressireaktio tai jos se kuolema laukaisi vakavan masennuksen

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaiseni kuolinpäivänä ilmoitin tapahtuneesta töihin ja että pitäisi hautajaisia alkaa järjestää. Tuon yhden päivän olin tapauksen johdosta pois töistä, sanoin työnjohtajalle että tehkää poissaolopäiväni palkan suhteen miten haluatte. Pekkaspäivistä se sitten vähennettiin. Se oli mielestäni ok. En käynyt tt-lääkärillä.

Suremiseni ei juuri haitannut työtäni, fyysistä tehdastyötä. Työkaverit eivät huomanneet mitään, enkä asiasta heille mitään maininnut.

Oi, tässä sulle 🥇! Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jengi ottaa kivasti kierroksia ihan vain faktasta, että suru ei ole sairaus. Miksikö? Koska sille ei ole olemassa ICD-luokitusta ja F-koodia. Se vain on niin, tuli siitä kuinka paha mieli tahansa. Se on vähän kuin kiukuttelisi siitä miksi perhokalastusta ei ole kielletty lailla. No koska sitä ei lakikirjassa ole, niin ei ole. Tässä ei rageeminen tilannetta muuksi muuta. Vaikka itse olisi toista mieltä, niin faktaa se ei muuta. Toki toista mieltä saa olla ja vaikka vaatia lääkärikunnalle, että ottakaa tämä tautikirjastoon. Mutta nyt niin kuitenkaan ei ole, väänsi asiasta miten paljon tahansa.

Ihmisellä voi surun takia ilmetä ICD-luokituksen alla olevia ongelmia, mistä toki on oikeutettua kirjoittaa sairaslomaa. Näin ei silti automaattisesti ole. Silti usein lääkärit näitä saikkupapereita kirjoittavat inhimillisin perustein. Eli että ihminen saa surra pelkäämättä maksaako työnantaja ajalta palkkaa.

Mutta ylipäänsäkin ihmisen pitäisi jutella näistä suoraan työnantajansa kanssa. Jos työnantajalla on nolla ymmärrystä tilanteessa, missä toinen on menettänyt läheisensä, kannattanee kysyä itseltään haluaako sellaisessa paikassa olla töissä. Haluaako joku esimies toimistolle pää polvissa itkevän ihmisen tai tiskille rauhoittavia nappeja napanneen apaattisen asiakaspalvelijan. Tuskinpa! Mutta jos haluaa, suosittelen vahvasti, että oikotie-työpaikat on niitä ensimmäisiä paikkoja missä kannattaa vierailla.

puolison kuoleman vuoksi SAA ottaa vapaata töistä, mutta se ei ole palkallista. Miksi ap ei ota sellaista vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lääkärin tai kenenkään pitäisi takertua termiin 'sairaus'? Eikö oleellisempaa ole termi 'työkyky'?

Koska tietyt sosiaalivakuutuksen etuudet ovat sairausperusteisia, ja lääkäri arvoi ainoastaan sairausperusteista poissaoloa.

Melko paljon tuntuu olevan tuota, että läheisen kuoleman tai sairauden vuoksi hakeudutaan sairauslomalle. Sille ei ole kuitenkaan mitään perusteita, ellei jonkin diagnoosin arvoisa täyttyvän. Esim. akuutin stressihäiriön diagnostiset kriteerit ovat todella tiukat. Lääkäri ei tee työtään oikein, jos kirjoittelee diagnooseja ihmisten mieliksi tai osoittaakseen empatiaa.

Näissä keskusteluissa unohtuu se, että mikä tuntuu inhimilliseltä ja kohtuulliselta, ei ole sama asia kuin että sairauspoissaololle olisi todellisia lääketieteellisiä perusteita.

Tällaiset poissaolot ovat ensisijaisesti työnantajan ja työntekijän välinen asia.

Onhan noita nähty, esim. itsetuhoisia lentokapteeneita. Välillä vähän laajempi asia kuin mitä annat ymmärtää.

Sairauspoissaolon tarvetta tuleekin arvioida suhteessa työn vaatimuksiin.

Lentäjä on ääriesimerkki ammatista, jossa vaaditaan tarkkuutta ja hyvää henkistä tasapainoa.

Sen sijaan kukaan ei kuole, jos kehityskoordinaattori Pirjo laittaa kameran kiinni etäpalaverissa, kun itketää liikaa.

Mitä hyötyä Pirjon työssäolosta on, kun hän ei kykene tekemään töitään? Toivottavasti Pirjo laittaa kameran kiinni, mutta ei ääntä.

Briteissä kuulemma saa heti viikon ja toisenkin sitten hautajaisten jälkeen. Briltiltä kuultua.