Lue keskustelun säännöt.
Tehkää jokainen tää edes kerran elämässänne
09.08.2023 |
Ottakaa aikaa itsellenne, reilusti. Siis ihan yksin olette omien ajatuksienne kanssa. Sisällyttäkää tähän hieman liikuntaa ja tärkeimpänä tämä: Menkää luontoon ajan kanssa, eväät ja juomista mukaan ja olkaa rauhaksiin ja nöyrtykää ja kyselkää tarkoitustanne tässä kaikessa. Kysykää isoja kysymyksiä. Saatatte yllättyä mitä teille tulee tapahtumaan.
Tehkää myös se että kaivatte sisäisen lapsenne esiin, palatkaa aikaan jolloin olitte lapsia ja pohtikaa mistä te tykkäsitte ja mitä te tykkäsitte puuhailla. Ottakaa vaikka valokuvia esiin jos se ei onnistu ilman. Kaivakaa sieltä yhteiskunnan korruptoiman kuoren alta se lapsi esiin mitä te joskus olitte.
Katsokaa lapsuusmaisemia google earthilla.
Ei tää nii vakavaa oo, saatatte yllättyä miten hyvä olo tulee.
Kommentit (10)
Tässä on kyllä otettu aikaa itselle, oltu lapsenmielisiä, mutta nyt on aika todellisen maailman kohtaamiselle - maailman, joka on ankarakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on vakava asia ja sinun pitää ajatella vakavia asioita, kuten wokea...
Mä tykkäsin seurailla eläimiä lapsena paljon minkä mä olin unohtanut kokonaan aikuisena. Nyt taas seurailen kun olen kävelyllä ja metsässä.
Näkeekö google earthilla 70-luvulle vai mikä juttu toi on? Minä voin mennä vaikka lapsuudenkodin pihalle pällistelemään
Mun elämä on suurimmaksi osaksi omaa aikaa.
Ajatuksia tulee niin paljon mieleen, että alkaa välillä ahdistaa. Tämä oma aika on hyvin rauhoittavaa, mutta ikävä fiilis tulee pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on vakava asia ja sinun pitää ajatella vakavia asioita, kuten wokea...
Yhteiskunta on keinotekoinen konstruktio. Elämä ei ole sellaista, tai tällaista, vaan sitä mitä me siitä teemme. Aina on valintoja. Monet valitsee mielummin olla itsekkäitä, pikkumaisia ja julmia ja irtisanovat itsensä vastuusta toteamalla, että sellaista elämä on. Ei ole, vaan se on valinta.
Se olisi hieno kokemus, menisi sinne metsään ja sitten kännykkä simahtaisi eikä enää löytäisi sieltä pois. Joutuisi turvautumaan luolamiesvaistoihinsa ja ehkä viikon päästä karhuntaljassa löytää takaisin sivistyksen pariin hädin tuskin osaten enää puhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en suomen metsiin rämpimään lähde,välimeri käy kyllä. Siellä sielu lepää.Ja ajatus pysyvästä muutosta sinne kirkastuu jatkuvasti voimaakkaammin.
Lapsuuteni oli pitkä loputon painajainen väkivaltaisessa päihdekodissa, jota kurjisti myös yksi uskonnollinen fanaatikko. Luonto hoiti minua lapsena, paras paikka oli korkean kaksihaaraisen kuusen latva, jossa istuin tuntikausia ja annoin puun keinuttaa itseäni.
Syksyisin nostan kytkintä, viime syksynä meni viisi vrk Kemijärven korpilammella että ei yhtään ihmistä näkynyt.