Vertaistukea tarvitaan :( - lapset 12 v. ja 16 v haluavat muuttaa isälleen nyt kesälomailun jälkeen, koska
isällä niin paljon "chillimpää". Juu, ei ole sääntöjä ja voidaan joka päivä joko syödä ravintolassa tai woltata mitä huvittaa.
Mitä tekisit - antaisit arjen nyt koulun alettua tasoittaa vai... - en tiedä, koko kesä on ollut aivan hirveä ja exä kiusaa vuosi vuodelta yhä pahemmin :(
Tuntuu, että en enää jaksa ja olen kohta työkyvytönkin tästä kaikesta johtuen...
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sulle yhtäkkiä on kaksi lasta tullut? Viimeksihän sulla oli vain 13v poika, joka soitteli koko ajan kun oli isänsä kanssa lomalla. Vanheniko se muutamassa päivässä 3 vuotta? Ja mistä tuo 12v teille tuli?
Ilmeisesti nämä tämänikäisten asiat huolettavat tällä palstalla monia :)
ap
Juuei. Kyllä nämä kaikki provot ovat ihan sinun omaa käsialaasi. Todella helppo tunnistaa sanavalinnoista :D
Miten sinä ehdit joka ketjuun huutamaan provoa? Siis ihan joka ketjuun? En usko, että olisit vain niissä ketjuissa mitä minä olen käynyt lukemassa.
No en todellakaan joka ketjuun :D En minkään sentään jakautua osaa :D
No kyllä pitää melkoinen palstakyylä olla, jos on tunnistavinaan provoja provojen perään, ja niihin kommentoida voitonriemuisena, että minäpä huomasin. Itse jaksan hämmästellä tätä, miten joku ehtiikin, kun keskustelut painuvat hyvin äkkiä monen sivun päähän. Se edellyttää lähes pakonomaista tarvetta kyylätä ja vertailla sanamuotoja ja aihevalintoja.
No mitä sitten? Mitä se sinun persettäsi ahdistaa, miten toiset toimivat? Ei pitäisi olla sinulta mitenkään pois. Tai jos on, ei täällä ole mikään pakko roikkua.
No sepä se, kun en roiku. En käy edes päivittäin. On jokseenkin säälittävää vinkua provoa, kun voisit itsekin vain skipata keskustelun. Sikäli se ahdistaa minun persettäni, että kaltaisesi provohuutelijat vain pilaavat keskustelut. Sitä paitsi, tämän kaltaiset tilanteet ovat arkipäivää monelle, joten on sinänsä se ja sama, onko aloittaja provo vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sulle yhtäkkiä on kaksi lasta tullut? Viimeksihän sulla oli vain 13v poika, joka soitteli koko ajan kun oli isänsä kanssa lomalla. Vanheniko se muutamassa päivässä 3 vuotta? Ja mistä tuo 12v teille tuli?
Ilmeisesti nämä tämänikäisten asiat huolettavat tällä palstalla monia :)
ap
Juuei. Kyllä nämä kaikki provot ovat ihan sinun omaa käsialaasi. Todella helppo tunnistaa sanavalinnoista :D
Miten sinä ehdit joka ketjuun huutamaan provoa? Siis ihan joka ketjuun? En usko, että olisit vain niissä ketjuissa mitä minä olen käynyt lukemassa.
No en todellakaan joka ketjuun :D En minkään sentään jakautua osaa :D
No kyllä pitää melkoinen palstakyylä olla, jos on tunnistavinaan provoja provojen perään, ja niihin kommentoida voitonriemuisena, että minäpä huomasin. Itse jaksan hämmästellä tätä, miten joku ehtiikin, kun keskustelut painuvat hyvin äkkiä monen sivun päähän. Se edellyttää lähes pakonomaista tarvetta kyylätä ja vertailla sanamuotoja ja aihevalintoja.
No mitä sitten? Mitä se sinun persettäsi ahdistaa, miten toiset toimivat? Ei pitäisi olla sinulta mitenkään pois. Tai jos on, ei täällä ole mikään pakko roikkua.
No sepä se, kun en roiku. En käy edes päivittäin. On jokseenkin säälittävää vinkua provoa, kun voisit itsekin vain skipata keskustelun. Sikäli se ahdistaa minun persettäni, että kaltaisesi provohuutelijat vain pilaavat keskustelut. Sitä paitsi, tämän kaltaiset tilanteet ovat arkipäivää monelle, joten on sinänsä se ja sama, onko aloittaja provo vai ei.
Sanoo hän, joka ei ole pitkään aikaan tehnyt muuta kuin vinkunut siitä, että vingutaan provoista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sulle yhtäkkiä on kaksi lasta tullut? Viimeksihän sulla oli vain 13v poika, joka soitteli koko ajan kun oli isänsä kanssa lomalla. Vanheniko se muutamassa päivässä 3 vuotta? Ja mistä tuo 12v teille tuli?
Ilmeisesti nämä tämänikäisten asiat huolettavat tällä palstalla monia :)
ap
Juuei. Kyllä nämä kaikki provot ovat ihan sinun omaa käsialaasi. Todella helppo tunnistaa sanavalinnoista :D
Miten sinä ehdit joka ketjuun huutamaan provoa? Siis ihan joka ketjuun? En usko, että olisit vain niissä ketjuissa mitä minä olen käynyt lukemassa.
No en todellakaan joka ketjuun :D En minkään sentään jakautua osaa :D
No kyllä pitää melkoinen palstakyylä olla, jos on tunnistavinaan provoja provojen perään, ja niihin kommentoida voitonriemuisena, että minäpä huomasin. Itse jaksan hämmästellä tätä, miten joku ehtiikin, kun keskustelut painuvat hyvin äkkiä monen sivun päähän. Se edellyttää lähes pakonomaista tarvetta kyylätä ja vertailla sanamuotoja ja aihevalintoja.
No mitä sitten? Mitä se sinun persettäsi ahdistaa, miten toiset toimivat? Ei pitäisi olla sinulta mitenkään pois. Tai jos on, ei täällä ole mikään pakko roikkua.
No sepä se, kun en roiku. En käy edes päivittäin. On jokseenkin säälittävää vinkua provoa, kun voisit itsekin vain skipata keskustelun. Sikäli se ahdistaa minun persettäni, että kaltaisesi provohuutelijat vain pilaavat keskustelut. Sitä paitsi, tämän kaltaiset tilanteet ovat arkipäivää monelle, joten on sinänsä se ja sama, onko aloittaja provo vai ei.
Sivusta: Mitäpä luulet auttaako tuo sinun ulinasi vähentämään provohuutelijoiden toimintaa? Entä luuletko, että tuo sinun ulinasi jotenkin edistää keskustelua ja tekee ketjusta mukavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sulle yhtäkkiä on kaksi lasta tullut? Viimeksihän sulla oli vain 13v poika, joka soitteli koko ajan kun oli isänsä kanssa lomalla. Vanheniko se muutamassa päivässä 3 vuotta? Ja mistä tuo 12v teille tuli?
Ilmeisesti nämä tämänikäisten asiat huolettavat tällä palstalla monia :)
ap
Juuei. Kyllä nämä kaikki provot ovat ihan sinun omaa käsialaasi. Todella helppo tunnistaa sanavalinnoista :D
Miten sinä ehdit joka ketjuun huutamaan provoa? Siis ihan joka ketjuun? En usko, että olisit vain niissä ketjuissa mitä minä olen käynyt lukemassa.
No en todellakaan joka ketjuun :D En minkään sentään jakautua osaa :D
No kyllä pitää melkoinen palstakyylä olla, jos on tunnistavinaan provoja provojen perään, ja niihin kommentoida voitonriemuisena, että minäpä huomasin. Itse jaksan hämmästellä tätä, miten joku ehtiikin, kun keskustelut painuvat hyvin äkkiä monen sivun päähän. Se edellyttää lähes pakonomaista tarvetta kyylätä ja vertailla sanamuotoja ja aihevalintoja.
No mitä sitten? Mitä se sinun persettäsi ahdistaa, miten toiset toimivat? Ei pitäisi olla sinulta mitenkään pois. Tai jos on, ei täällä ole mikään pakko roikkua.
No sepä se, kun en roiku. En käy edes päivittäin. On jokseenkin säälittävää vinkua provoa, kun voisit itsekin vain skipata keskustelun. Sikäli se ahdistaa minun persettäni, että kaltaisesi provohuutelijat vain pilaavat keskustelut. Sitä paitsi, tämän kaltaiset tilanteet ovat arkipäivää monelle, joten on sinänsä se ja sama, onko aloittaja provo vai ei.
Roikut. Nytkin olet tehnyt vaikka kuinka pitkään samaa kuin provohuutelijat eli pilannut keskustelun jankkaamalla tuota samaa paskaa viestistä toiseen. Yksikään sinun itkuparku-viestisi ei ole vienyt keskustelua eteenpäin muuten kuin jankkaamisen suuntaan. Eli olet ihan samanlainen kuin nuo, joista itket. PASKAA!
Tuo tilanne on kamala. Henkisesti äidille todella rankka paikka. Tiedän, kokemuksesta.
Mun teini halusi erossa jäädä isän luo asumaan. Ja oli kivaa, vapaampaa jne. 6vko meni, ettei käynyt kun kahdesti kääntymässä.
Vietin monta unetonta yötä itkien peläten menettäväni lapseni. Huoli nuoresta painoi rinnassa.
Vielä kesäloman alkaessa en tiennyt tuleeko lomalla luokseni miten. Onko ehkä viikon?
Isä viestitti, että ei halua olla täällä kun edes kahta viikkoa.
Meillä siis samaa, isä lahjoo lasta, ostetaan, annetaan lapsilisä suoraan lapselle jne. Jne jne...
No, nyt eletään elokuuta ja kun katson kesää taaksepäin, kävi niin, että nuori olikin minun luonani enemmän.
Saa nähdä, minkälaiseksi tämä arki tästä muotoutuu, paljonko lopulta on missä?
Kun tämä kaikki alkoi, ja irrottaminen lapsesta oli ihan kamalaa. Mietin kuitenkin, että pakottaa en voi.
Isästä riittäisi materiaalia sen verran, kasvatuksestaan jne, että voisin saada lapset kokonaan itselleni, tai ainakin pääsääntöisesti. Mietin kuitenkin, että nuori ei sitä vielä ymmärtäisi vaan asia kääntyisi minua vastaan. Enkä voinut muuta kun toivoa, ja antaa nuoren kokeilla.
Oli todella pitkät viikot, kun en lasta nähnyt. Todella pitkät.
Ja kaikki on vielä epävarmaa. Mutta luotto siihen että kaikki järjestyy on vahvistunut.
Tämä vain esimerkkinä. En tiedä oliko tästä apua sinulle? Varsinaisesti en osaa auttaa, kun itsekin painin vastaavien asioiden kanssa.
Tsemppiä. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Missä kohtaa ap sanoi, että lapsi istuu isän vieressä? Erittäin todennäköisesti ei istu eikä isä osaa hoitaa tilannetta. Jos istuisi ja osaisi, eihän sen lapsen tarvitsisi äipälle soitella, että mitä mä teen kun kutittaa. Eikä tässä kaiketi ole edes kysytty isältä haluaako hän ottaa lapsia pysyvästi luokseen. Epäilen vahvasti, ettei ei todellakaan halua. Ei kuulosta isältä, joka hoitaisi arkiasiat, kun pari kertaa kuussakin on ihan pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Samassa asunnossa olivat kuitenkin saman vuorokauden aikana. Mies rupeaa vaan hoitamaan vanhemmuuttaan kun haluaa lapset luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Samassa asunnossa olivat kuitenkin saman vuorokauden aikana. Mies rupeaa vaan hoitamaan vanhemmuuttaan kun haluaa lapset luokseen.
Herttaisen naiivi ajattelumalli sinulla. Et taida olla ikinä tavannut isää, joka haluaa vain olla kaveri eikä ollenkaan vanhempi. Mistä muuten sait ajatuksen, että isä haluaa lapset luokseeen? Aloituksessahan asia esitettiin niin, että lapset haluavat isän luokse. Ei puhuttu isän haluamisista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Ap ei voi mistään keskustella, eikä mitään sopia, ladten isän kanssa, koska mitään lapsia ja lasten isää ei ole olemassa. On vain Porvoon satu-täti, joka työttömänä ei keksi muuta tekemistä, kuin palstalla provoilun. Tyylin kyllä tunnistaa, jos täällä vähänkään enemmän käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Ap ei voi mistään keskustella, eikä mitään sopia, ladten isän kanssa, koska mitään lapsia ja lasten isää ei ole olemassa. On vain Porvoon satu-täti, joka työttömänä ei keksi muuta tekemistä, kuin palstalla provoilun. Tyylin kyllä tunnistaa, jos täällä vähänkään enemmän käy.
Anna jo olla. Aiheesta voi keskustella ilman jankkausta oli ap mikä tahansa. Ei ole kuitenkaan ollenkaan tavatonta, että tällaista tapahtuu ihan oikeastikin.
Ap vielä kiittää kaikesta tuesta - sain paljon neuvoja ja voimaa. Hyvää yötä!
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Sama täällä, exä uhkasi tehdä elämästäni helvettiä, jos ota eron. No otin eron ja äijä alkoi anoa mua takaisin, mutta onneksi en mennyt. Ei tietenkään halunnut lapsia luokseen ja teini-iässä nuorimmat lapset eivät enää halunneet mennä isälleen kuin todella harvoin.
Anna muuttaa, kyllä isä kohta kyllästyy, kun teinit ottavat ylivallan ja teinit kyllästyvät, kun isällä ei varat riitä jatkuvaan woltti-ruokaan. Ja vaadit, että isä laittaa kotiintuloajat, huolehtii koulunkäynnistä ym.ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Samassa asunnossa olivat kuitenkin saman vuorokauden aikana. Mies rupeaa vaan hoitamaan vanhemmuuttaan kun haluaa lapset luokseen.
Enpä usko, että haluaa. Kannattaa lukea otsikko ihan ajatuksen kanssa. Ei ole nyt isä, joka haluaa, vaan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Siis, mitä haittaa siitä on, että isä hemmottelee lapsia kaksi kertaa kuussa? Älä nyt hyvä ihminen ota kantaaksesi mitään turhaa. Isänsä tekee omat ratkaisut ja sinä omasi. Tämän teroitat myös lapsille. Muista omat rajat. Ei se mies voi sua enää satuttaa, varsinkaan wolttaamalla.
Haluaako isänsä nähdä lapsia enemmän? Jos haluaa, niin laita lapset sinne ja sovitte tapaamiset uusiksi.
Vuoroviikkoasuminen on jo ihan eri luokan juttu kuin pari viikonloppua. Eihän se isä jaksa chillata montaa viikkoa, kun lapset alkaa kuitenkin hillumaan ilman rajoja, jos siitä on kyse. Wolttaus ei vielä tee kenestäkään huonoa vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset ymmärtävät missä mennään. Anna kokeilla siipiään. Jos jotain pakottamalla saa aikaiseksi, niin vittumaisen vanhemman stigman, joka sitten kestääkin loppuelämän.
Kyl ne pysyy liki, mut älä pakota.Niin, sitähän pitääkin välttää viimeiseen asti, vai? Ettei vain saa pakottaa lasta tekemään mitään siinä pelossa että saa vittumaisen vanhemman leiman? Vanhemman tehtävä on välillä olla vittumainen, vaatia ja käskeä.
Nykyisin ei saa olla v¨ttumaine eikä varsinkaan vaatia ja käskeä. Ja lopputulos on nähtävillä muun muassa mt-ongelmien räjähdysmäisessä kasvussa.
t .eri
Kiitos!
Samaa mieltä.
apErittäin huolestuttavaa, jos oikeasti olet samaa mieltä. Jos olisit vastuullinen vanhempi, olisit ihan eri mieltä eli sitä mieltä, että nimenoman pitää vaatia ja käskeä eikä antaa lasten pomottaa. Sinähän olet nyt antamassa niiden pomottaa, kun olet antamassa niiden mennä isälle chillaamaan.
Kiitos, kiitos!ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapset ovat siis olleet joka toinen vkl isällään tähän mennessä eikä hinkua ole muuhun. Chillimpää on, että ei ole kotiintuloaikoja, ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ym. ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tämän ex tekee tietoisesti, koska uhkasi vaikeuttavan elämääni kaikin tavoin, jos otan avioeron. Eli lapset saavat kaiken periksi.
Pitäisikö itsekin vaan jättää vanhemmuus hoitamatta?
ap
Miehellä menee hermot, kun lapset elävät siellä chillisti eli eivät tee mitään. Noutoruoka näkyy miehen lompakossa. Jos lapset sairastuvat, ei mies kuitenkaan hoida heitä. Kyllä siinä arki iskee kaikille äkkiä.
Nyt jo kesälomaillessa molemmat pyysivät viestitse tai puhelimitse apua milloin mihin, itikoiden puremiin ym. ym. Pitäisikö vaan sanoa, että kysyppä isältäsi apua? Vituttaa olla vanhempi, kun toinen napsii edelleen rusinat pullasta.
ap
Jos sinua ihan oikeasti vituttaa, kuten sanot, neuvoa lapsiasi silloin kun he kysyvät itikoiden puremista, niin ehkä on syytäkin että he pysyvät kaukana sinusta?
Mitä apua äiti voi antaa puhelimella muuta kuin sanoa, että kysy isältäsi? Eihän hän voi tietää onko siellä eksän lääkekaapissa alletgialääkettä vai ei.
Sanallista apua:
"Levitä pistoskohtaan hydrokortisonia. Kysy isältä, onko siellä sitä. Jos ei ole, voit yrittää lieventää kutinaa esim. viileään veteen kastetulla pyyhkeellä. Ei se kutina kauaa kestä, kun kyseessä on vain hyttysenpisto. Eikä siinä ole mitään vaarallista, vaikka kutiseekin."
Et ole tosissasi. Lapsi istuu isänsä vieressä ja soittaa äidilleen, että miten itikanpistoja hoidetaan. Isä on siinä se vanhempi, joka tilanteen hoitaa. Miten tuollainen muka kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan lapsistaan pysyvästi?
Ei tuossa sanottu, että isä on vieressä. Laspet ovat jo 16 ja 12. Ei sen ikäiset tarvitse 24/7 vieressä istumista. Toki normaali tuon ikäinen osaa hoitaa itikanpistot ilman mammalle soittamista, mutta ap:n lapset nyt eivät osaa, joten soittavat äidiltä apua. Ja sitäkään ei missään ole sanottu, että isä kuvittelee tai edes haluaa ottavansa enemmän vastuuta. Se oli ap:n ihan oma ajatus, josta mitä ilmeisimmin ei ole keskuteltu lasten isän kanssa, kun täältä piti apua pyytää.
Samassa asunnossa olivat kuitenkin saman vuorokauden aikana. Mies rupeaa vaan hoitamaan vanhemmuuttaan kun haluaa lapset luokseen.
Enpä usko, että haluaa. Kannattaa lukea otsikko ihan ajatuksen kanssa. Ei ole nyt isä, joka haluaa, vaan lapset.
Kiitos kiitos kiitos,ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sulle yhtäkkiä on kaksi lasta tullut? Viimeksihän sulla oli vain 13v poika, joka soitteli koko ajan kun oli isänsä kanssa lomalla. Vanheniko se muutamassa päivässä 3 vuotta? Ja mistä tuo 12v teille tuli?
Ilmeisesti nämä tämänikäisten asiat huolettavat tällä palstalla monia :)
ap
Juuei. Kyllä nämä kaikki provot ovat ihan sinun omaa käsialaasi. Todella helppo tunnistaa sanavalinnoista :D
Miten sinä ehdit joka ketjuun huutamaan provoa? Siis ihan joka ketjuun? En usko, että olisit vain niissä ketjuissa mitä minä olen käynyt lukemassa.
No en todellakaan joka ketjuun :D En minkään sentään jakautua osaa :D
No kyllä pitää melkoinen palstakyylä olla, jos on tunnistavinaan provoja provojen perään, ja niihin kommentoida voitonriemuisena, että minäpä huomasin. Itse jaksan hämmästellä tätä, miten joku ehtiikin, kun keskustelut painuvat hyvin äkkiä monen sivun päähän. Se edellyttää lähes pakonomaista tarvetta kyylätä ja vertailla sanamuotoja ja aihevalintoja.
No mitä sitten? Mitä se sinun persettäsi ahdistaa, miten toiset toimivat? Ei pitäisi olla sinulta mitenkään pois. Tai jos on, ei täällä ole mikään pakko roikkua.
No sepä se, kun en roiku. En käy edes päivittäin. On jokseenkin säälittävää vinkua provoa, kun voisit itsekin vain skipata keskustelun. Sikäli se ahdistaa minun persettäni, että kaltaisesi provohuutelijat vain pilaavat keskustelut. Sitä paitsi, tämän kaltaiset tilanteet ovat arkipäivää monelle, joten on sinänsä se ja sama, onko aloittaja provo vai ei.
Roikut. Nytkin olet tehnyt vaikka kuinka pitkään samaa kuin provohuutelijat eli pilannut keskustelun jankkaamalla tuota samaa paskaa viestistä toiseen. Yksikään sinun itkuparku-viestisi ei ole vienyt keskustelua eteenpäin muuten kuin jankkaamisen suuntaan. Eli olet ihan samanlainen kuin nuo, joista itket. PASKAA!
Oi, kiitos paljon, kiitos! Ap
Mene nukkumaan ja lopeta tuo turhanpäiväinen parkuminen. Ketjun aiheena ei ole jankutus.