Koulukiusattu! Miten voimme estää kiusan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikkapa kiusaajalle ensin puoli vuotta kestävä erottaminen koulusta, ja vanhempiensa pakko järjestää opiskelu esim. kotona sen ajaksi, ja jos kiusaaja vielä jatkaa, niin täyspotkut koulusta ja rikosilmoitus lastensuojeluviranomaisille ja poliisille. 

Vai onko edelleen parempi, että kiusatut nuoret päätyvät lopulta  tappamaan itsensä?

Persut vastaavat syrjäytymisen ja huono-osaisuuden periytymisen kaltaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kovemmilla otteilla, ankarammilla rangaistuksilla, rikosoikeudellisen alaikärajan laskemisella, jne. Se on ongelmien lakaisemista maton alle piiloon, mutta ei sinne maton alle loputtomasti tavaraa mahdu. Se tullaan huomaamaan viimeistään sitten, kun ongelma ei poistu kovemmilla otteilla.

En ole tietääkseni persu, vaan erään itsemurhaan päätyneen, "tarpeeksi" rääkätyn läheinen. Sinunko ratkaisusi on, että antaa nuorten rääkätä toisensa hengiltä?

Ratkaisu on katkeruuden kitkerä höttö? Yhteiskunnan pitää kivittää ja vihata kiusaajia?

Tilapäinen erottaminen on siis kivittämistä ja vihaamista, ok. Kiusaajan vanhempi vissiin?

Missä vika? Tunnepuolen köyhyydessä? Kyvyttömyydessä asettua muiden asemaan? Joo, olet sokea etkä näe kuin oman katkeruutesi, mutta siitäkin voi parantua. Aloita ihan sillä mikä on hyväksymisen ja ymmärtämisen ero. Teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä oikeasti halutaan estää pitää katsoa MYÖS mitä tekijöille on tapahtunut.

Hah! Tekijäthän porskuttavat yleensä hyvissä viroissa ja ammateissa. Kiusaamiseen tulee puuttua ja rangaistuksia pitää koventaa ankarasti. Tämän ymmärtämisessä ei ole mitään tekemistä persujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen loppuu kouluissa vasta sitten kun kukaan aikuinen ei kiusaa enää toisia. Lapset ottaa mallia aikuisista. Ei riitä että aikuinen sanoo "ei saa kiusata", pitää näyttää esimerkkiä. TV on täynnä ohjelmia jossa kilpaillaan ja tiputetaan joukosta aina heikoin pois...opettaa että kaikkia ei hyväksytä joukkoon.

Yksinhuoltaja-äidin kiusaava lapsi ottaa mallia kun mutsi kiusaa toisiaan? Entä ne lapset jotka eivät kiusaa, vaikka elävät samassa maailmassa, samojen aikuisten käytökselle altistuen?

En muutenkaan niele selitystä, että kiva ja ystävällinen lapsi muuttuu kuin taikaiskusta hirveäksi sadistiksi jonkin ulkoisen voimasta kuin ihmissusi täysikuulla. Kiusaaja on kiusaaja.

Pahantekijät kehittyy jonkun tehdessä heille pahaa ensin. Jos näitä oikeasti haluttaisiin estää piisi katsoa mitä tekijöille on tapahtunut.

Höpö höpö. Kiusaajat tulevat yleisimmin hyväosaisista perheistä, omaavat hyvän itsetunnon ja kiusaaminen on oman sosiaalisen statuksen osoittamista ja nostamista. Kiusaajat ovat yleensä suosittuja ja saavat eniten seksiä. Tämän havaitsin itsekin koulussa ja asiaa on tutkittu. Opettajia ei oikeastaan kiinnosta puuttua kiusaamiseen. Kiusaaminen maksaa ja syrjäyttää valtavan määrän kiusattuja nuoria työelämästä ja aiheuttaa mielenterveysongelmia kiusatuille. Kiusaajien tie on toinen. He päätyvät useimmiten hyviin asemiin sekä sosiaalisesti, että yhteiskunnallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako onnelliset, hyvinvoivat lapset toisia lapsia? Yleensä kiusaajalla itsellään on paha olla. Ei se tietenkään oikeuta kiusaamaan, mutta vaatii vähän rakentavampaa suhtautumista kuin jotain julkista häpäisyä tjms. Ettei vaan itse entiset koulukiusatut kosta/ pure omia traumojaan tämän päivän kiusaaviin lapsiin??

Kyllä he kiusaavat ja saavat lisää hyvinvointia ja onnellisuutta kiusaamisesta. Kiusaajilla ei ole paha olo vaan he nauttivat kiusaamisesta ja nostavat sillä sosiaalista statustaan. Kiusaajilla on hyvä itsetunto, joka vain vahvistuu kiusaamisella. On aivan oikein, että tämän päivän kiusaavia lapsia kiusatut eivät halua ymmärtää. Olisi oikein, ettei kukaan ymmärtäisi kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikkapa kiusaajalle ensin puoli vuotta kestävä erottaminen koulusta, ja vanhempiensa pakko järjestää opiskelu esim. kotona sen ajaksi, ja jos kiusaaja vielä jatkaa, niin täyspotkut koulusta ja rikosilmoitus lastensuojeluviranomaisille ja poliisille. 

Vai onko edelleen parempi, että kiusatut nuoret päätyvät lopulta  tappamaan itsensä?

Persut vastaavat syrjäytymisen ja huono-osaisuuden periytymisen kaltaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kovemmilla otteilla, ankarammilla rangaistuksilla, rikosoikeudellisen alaikärajan laskemisella, jne. Se on ongelmien lakaisemista maton alle piiloon, mutta ei sinne maton alle loputtomasti tavaraa mahdu. Se tullaan huomaamaan viimeistään sitten, kun ongelma ei poistu kovemmilla otteilla.

En ole tietääkseni persu, vaan erään itsemurhaan päätyneen, "tarpeeksi" rääkätyn läheinen. Sinunko ratkaisusi on, että antaa nuorten rääkätä toisensa hengiltä?

Sanoinko niin? Rangaistuksien koventaminen, jne ei vaan ole ratkaisu vaan ongelmien lakaisemista maton alle. Kun sitä kiusaamista tapahtuu pitää olla sitä ns jälkihoitoa kummallekin osa puolelle, eikä toista erottaa koulusta ja toista jättää käymään sitä koulua ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei lasta voi vaan heittää ilmaan ja jättää ottamatta koppia.

Lässynlässyn ja paapotipaapon.

Ei pitäisi vähätellä asiaa. Oikea rikosnimike on väkivalta.

Kiusaajilla pitää tehdä selväksi, että heillä on homoseksuaalisia taipumuksia. Nämä väkivaltarikolliset lääppivät samaa sukupuolta olevia. Jos kiusaaminen ei lopu niin kiusaajille pitää tehdä selväksi, että seuraavaksi teidät laitetaan aikuisten joukkoon vankilaan. Siellä saavat sitten toteuttaa homoseksuaalisia taipumuksiaan. Näillä reseptillä kiusaaminen loppuu äkkiä.

Kyllä kouluissa tiedetään keitä kiusataan ja ketkä ovat kiusaajia. Kaikki se puhe, jossa väitetään kiusaamisen havaitsemisen olevan vaikeaa, on vain tekosyy olla puuttumatta kiusaamiseen. Sitten aikuisina kiusaajat kiukuttelevat veroista ja huonoista palveluista. Rahaa menee heidän kiusaamiensa ihmisten mielenterveyspalveluihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Veroja jää saamatta ja oikeita työpaikkoja syntymättä. Talouskasvu kärsii. Homma on kallista. Jos jotain on kiusattu niin pahasti, että uhri on tehnyt itsemurhan niin eikö voitaisi ennakkotapauksena syyttää kiusaajia murhasta? Muutama vuosi vankilaa kasvattaa kyllä ja ehkäisee tulevia kiusaustapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kouluissa tiedetään keitä kiusataan ja ketkä ovat kiusaajia. Kaikki se puhe, jossa väitetään kiusaamisen havaitsemisen olevan vaikeaa, on vain tekosyy olla puuttumatta kiusaamiseen. Sitten aikuisina kiusaajat kiukuttelevat veroista ja huonoista palveluista. Rahaa menee heidän kiusaamiensa ihmisten mielenterveyspalveluihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Veroja jää saamatta ja oikeita työpaikkoja syntymättä. Talouskasvu kärsii. Homma on kallista. Jos jotain on kiusattu niin pahasti, että uhri on tehnyt itsemurhan niin eikö voitaisi ennakkotapauksena syyttää kiusaajia murhasta? Muutama vuosi vankilaa kasvattaa kyllä ja ehkäisee tulevia kiusaustapauksia.

Vaikka minua on kiusattu ja syrjitty lähestulkoon koko elämäni (kirjoitin tuosta sivulla 5), niin en siltikään ole koskaan käynyt terapiassa, enkä koskaan ole edes nostanut minkäänlaisia sossutukia. Kannattaa nyt muistaa, että myös kiusaaja saattaa päättyä työttömäksi juopoksi, nistiksi tms. Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Ja MINÄ olen sitä mieltä, että veroja on liikaa ja palvelut ovat huonoja. Se on täysin selvä asia! Suomalaisessa hyväveli-järjestelmässä menee vuosittain miljardeja jo pelkästään siihen kun julkinen sektori/poliitikot tehtailevat toisilleen höpöhöpö-työpaikkoja, joista ei ole mitään hyötyä muille kun heille itselleen. Ja satavarmasti voi sanoa, että ei varmasti ole yhtäkään kiusattua töissä noissa työpaikoissa. Mitä tulee kiusattuihin ja syrjittyihin, niin mielestäni parasta kiusatulle on menestyminen, elikä työnteko ja yhteiseen hiileen puhaltaminen. Olen huomannut tämän onnistuvan melko hyvin useilla työpaikoilla, mutta kouluissa jostain syystä myös aikuisena (myös 3. asteen) on yhä niitä kiusaajien kaltaisia ällötyksiä pilaamassa kunnollisten elämää, ehkä enemmän sitten sellaisella hienovaraisella sosiaalisella manipuloinnilla, paljon kierommalla kuin mitä esim. yläasteella tehdään. Oma kokemus on, että työpaikoilla on usein vain yksi tai pari kusipäistä tyyppiä, mutta kouluissa on AINA ne pahimmat tyypit ja se hierarkia on kouluissa AINA enemmän tai vähemmän tasoa kärpästen herra. Siksi pidän kiusatuille parasta "hoitoa" töihin menemistä. Toimii satavarmasti parhaiten. Riippuen toki miten hajalla on. Paljon on kuitenkin kiinni itsestään, ettei jää tuleen makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako onnelliset, hyvinvoivat lapset toisia lapsia? Yleensä kiusaajalla itsellään on paha olla. Ei se tietenkään oikeuta kiusaamaan, mutta vaatii vähän rakentavampaa suhtautumista kuin jotain julkista häpäisyä tjms. Ettei vaan itse entiset koulukiusatut kosta/ pure omia traumojaan tämän päivän kiusaaviin lapsiin??

Kyllä he kiusaavat ja saavat lisää hyvinvointia ja onnellisuutta kiusaamisesta. Kiusaajilla ei ole paha olo vaan he nauttivat kiusaamisesta ja nostavat sillä sosiaalista statustaan. Kiusaajilla on hyvä itsetunto, joka vain vahvistuu kiusaamisella. On aivan oikein, että tämän päivän kiusaavia lapsia kiusatut eivät halua ymmärtää. Olisi oikein, ettei kukaan ymmärtäisi kiusaajia.

Epäsuosittu mielipide, mutta tosiasia on, että kiusatuksi päätyvät usein yksilöt, jotka eivät sopeudu joukkoon, jotka heikentävät ryhmän pärjäämistä kokonaisuutena. Myös kiusaamisen kohteeksi joutuneiden olisi usein hyvä tarkastella käytöstään rehellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta päiväkoti- ja koulukiusaaja on yhtälailla uhri, kuin kiusattu ja molemmat tarvitsevat apua.

Kiusaajan taustalla on aina aikuiset, josta lapsi on saanut mallin, asenteen ja esimerkin. Ja se tulee kotoa, vanhemmilta ja lähipiiriltä.

Tämäkin av-palsta on kiusaajia, pahansuopaisia, ilkeitä ja rumaakieltä käyttäviä aukuisia ja heillä useimmilla lapsia tai ainakin lähipiirissä ja sieltä lapset imevät kiusaamisen siemenet.

Esim. jo 3v päiväkodissa voi huo ritella, kutsua loiseksi, jätesäniksi jne. kun malli ja esimerkki tulee kotoa.

Jos kiusaaminen halutaan saada loppumaan, se pitää lähteä ensimmäiseksi aikuisista.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tiesi jo vanhakansa.

Olen samaa mieltä, että aikuiset näyttävät huonoa mallia ja kannustavat kiusaamiseen. Olen kuitenkin täysin eri mieltä siitä, että kiusaajat olisivat uhreja, eivät he ole, eikä heitä pidä sellaisina ymmärtää. Kiusaajat ovat syyllisiä, uhrit ovat uhreja ja piste. Tässä maassa on aivan liikaa heitä, jotka ymmärtävät rikollisia kuin rikollisia ja pitävät heitä uhreina ja syyllistävät rikosten uhreja tai pitävät heitä vähintäänkin osasyyllisinä. On myös heitä, jotka eivät haluaisi rangaista rikollisia. Kiusatuille on annettava oikeus puolustaa itseään väkivaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako onnelliset, hyvinvoivat lapset toisia lapsia? Yleensä kiusaajalla itsellään on paha olla. Ei se tietenkään oikeuta kiusaamaan, mutta vaatii vähän rakentavampaa suhtautumista kuin jotain julkista häpäisyä tjms. Ettei vaan itse entiset koulukiusatut kosta/ pure omia traumojaan tämän päivän kiusaaviin lapsiin??

Kyllä he kiusaavat ja saavat lisää hyvinvointia ja onnellisuutta kiusaamisesta. Kiusaajilla ei ole paha olo vaan he nauttivat kiusaamisesta ja nostavat sillä sosiaalista statustaan. Kiusaajilla on hyvä itsetunto, joka vain vahvistuu kiusaamisella. On aivan oikein, että tämän päivän kiusaavia lapsia kiusatut eivät halua ymmärtää. Olisi oikein, ettei kukaan ymmärtäisi kiusaajia.

Epäsuosittu mielipide, mutta tosiasia on, että kiusatuksi päätyvät usein yksilöt, jotka eivät sopeudu joukkoon, jotka heikentävät ryhmän pärjäämistä kokonaisuutena. Myös kiusaamisen kohteeksi joutuneiden olisi usein hyvä tarkastella käytöstään rehellisesti. 

Mielipiteesi on päinvastoin suosittu, mutta ei vastaa keskimäärin todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamiskuvioissa on kyllä sellainen erikoinen piirre, että kiusaaminen tuntuu joitain seuraavan läpi elämän eskarista työpaikalle. En hyväksy haukkumista, väkivaltaa jne., tietenkään. Mutta jollain tasolla ymmärrän myös ilmiötä.

Muistan omiltakin kouluajoilta pari itseään koulukiusattuina pitävää oppilasta. Toinen riitaantui aivan jatkuvasti kaikkien kanssa, pomotti, määräili, kävi käsiksi, oli järjettömän lyhytpinnainen. Kaikki tietenkin alkoivat inhota häntä, koska käytös oli ikävää, eikä kukaan olisi halunnut tämän kanssa olla. Meitä koko muuta luokkaa sitten syytettiin syrjimisestä ja kiusaamisesta. Aina tämä öykkäri oli se uhri ja muiden olisi pitänyt sietää. Eli hän kyllä sai haukkua, käydä käsiksi jne. ja annettiin ikään kuin oikeus käyttäytyä huonosti, mutta muut eivät saaneet käyttäytyä huonosti, kuten vältellä hänen seuraa. En ymmärrä.

Toinen kiusattu oli tyttö, joka ei juuri puhunut, ei kahden kesken, ei porukassa. Oli aina vaivaannuttavaa olla yhdessä. Oli kiinnostunut ihan eri asioista kuin muut ikäisensä. En nyt viitsi tähän avata mistä, mutta tyyliin keskiaikaisesta pukeutumisesta ja kelttien historiasta kun olimme kolmannella... Kiusaaminen oli kuulemma hänen syrjimistä. Ei kukaan häntä haukkunut, en koskaan kuullut että sellaista olisi. Mutta onhan se nyt selvää ettei lapset jaksa loputtomiin yrittää kun ei ole mitään yhteistä intressiä. Ja taas muita syytettiin syrjimisestä kun välitunneilla olisi haluttu olla kavereiden kanssa, eikä aina vetää yhtä passiivista perässä.

Ymmärrän tätä vuosikymmeniä jatkuvaa kiusaamisilmiötä kyllä sikäli, että ihan oikeasti osa vain on todella valtavirrasta poikkeavia sosiaalisesti. Ei se oikeuta haukkumaan tai hakkaamaan, mutta kyllä sillä kiusatullakin tämmöisissä tapauksissa on hieman vastuuta mukautua ja sovittaa käytöstään viiteryhmään sopivammaksi. Jos siis haluaa juuri siihen mukaan. Ei koko maailma ympärillä voi mukautua jokaisen yksilön mukaankaan.

Passkapuhetta. Kiusaamista ei oikeuta mikään ja sitä paitsi suurin osa kiusatuista on ihan keskiverto-taviksia.

Haukkumista ja väkivaltaa ei oikeuta mikään. Mutta porukasta jättämisen kyllä hyväksyn sellaisessa tilanteessa, että kohde itse käyttäytyy jatkuvasti huonosti ja aiheuttaa riitaa tai väkivallan uhkaa muille. Usein sitten homma kääntyy niin, että tämmöisestä häiriköstä tehdään se viaton uhri ja muut ovat kuulemma niitä ilkeitä kiusaajia. Todellisuudessa muut olivat tavallisia lapsia, häirikkö ilkeä ja muut reagoivat häirikön käytökseen välttelemällä hankaluuksia. Häirikkö kantelee syrjinnästä. Täysin oikein ja ansaittua, että huonokäytöksinen jää porukasta. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää loputtomiin ja hyväksyä.

Kiusatun pitäisi myös tarkastella omaa toimintaa, olemista, sanatonta viestintää jne. jos kiusaaminen jatkuu aina vaan. Päiväkodissa, eskarissa, läpi alakoulun, yläkoulun, toisen asteen, korkeakoulun ja seuraa edelleen työpaikoille. On täysin mahdotonta, että kaikki olisi vain ikävää sattumaa ja huonoa tuuria. Joko omassa toiminnassa tai sitten tilanteen tulkinnassa on vikaa. Osa kokee ja tulkitsee kaiken kiusaamisena. Osa ei tajua ärsyttävänsä muita esim. epäsopivalla käytöksellä.

Sellaiset henkilöt ovat yhteisöissä äärimmäisen raskaita, jotka ylitulkitsevat kaikkea, ovat tavattoman herkkiä pahoittamaan kaikesta mielensä, ottavat esimerkiksi kaiken palautteen henkilökohtaisina loukkauksina ja sitten kokevat, että heitä kiusataan. Näitä oppilaita on paljon kouluissa ja ilmeisesti se toimintamalli seuraa monella aikuisuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamiskuvioissa on kyllä sellainen erikoinen piirre, että kiusaaminen tuntuu joitain seuraavan läpi elämän eskarista työpaikalle. En hyväksy haukkumista, väkivaltaa jne., tietenkään. Mutta jollain tasolla ymmärrän myös ilmiötä.

Muistan omiltakin kouluajoilta pari itseään koulukiusattuina pitävää oppilasta. Toinen riitaantui aivan jatkuvasti kaikkien kanssa, pomotti, määräili, kävi käsiksi, oli järjettömän lyhytpinnainen. Kaikki tietenkin alkoivat inhota häntä, koska käytös oli ikävää, eikä kukaan olisi halunnut tämän kanssa olla. Meitä koko muuta luokkaa sitten syytettiin syrjimisestä ja kiusaamisesta. Aina tämä öykkäri oli se uhri ja muiden olisi pitänyt sietää. Eli hän kyllä sai haukkua, käydä käsiksi jne. ja annettiin ikään kuin oikeus käyttäytyä huonosti, mutta muut eivät saaneet käyttäytyä huonosti, kuten vältellä hänen seuraa. En ymmärrä.

Toinen kiusattu oli tyttö, joka ei juuri puhunut, ei kahden kesken, ei porukassa. Oli aina vaivaannuttavaa olla yhdessä. Oli kiinnostunut ihan eri asioista kuin muut ikäisensä. En nyt viitsi tähän avata mistä, mutta tyyliin keskiaikaisesta pukeutumisesta ja kelttien historiasta kun olimme kolmannella... Kiusaaminen oli kuulemma hänen syrjimistä. Ei kukaan häntä haukkunut, en koskaan kuullut että sellaista olisi. Mutta onhan se nyt selvää ettei lapset jaksa loputtomiin yrittää kun ei ole mitään yhteistä intressiä. Ja taas muita syytettiin syrjimisestä kun välitunneilla olisi haluttu olla kavereiden kanssa, eikä aina vetää yhtä passiivista perässä.

Ymmärrän tätä vuosikymmeniä jatkuvaa kiusaamisilmiötä kyllä sikäli, että ihan oikeasti osa vain on todella valtavirrasta poikkeavia sosiaalisesti. Ei se oikeuta haukkumaan tai hakkaamaan, mutta kyllä sillä kiusatullakin tämmöisissä tapauksissa on hieman vastuuta mukautua ja sovittaa käytöstään viiteryhmään sopivammaksi. Jos siis haluaa juuri siihen mukaan. Ei koko maailma ympärillä voi mukautua jokaisen yksilön mukaankaan.

Passkapuhetta. Kiusaamista ei oikeuta mikään ja sitä paitsi suurin osa kiusatuista on ihan keskiverto-taviksia.

Haukkumista ja väkivaltaa ei oikeuta mikään. Mutta porukasta jättämisen kyllä hyväksyn sellaisessa tilanteessa, että kohde itse käyttäytyy jatkuvasti huonosti ja aiheuttaa riitaa tai väkivallan uhkaa muille. Usein sitten homma kääntyy niin, että tämmöisestä häiriköstä tehdään se viaton uhri ja muut ovat kuulemma niitä ilkeitä kiusaajia. Todellisuudessa muut olivat tavallisia lapsia, häirikkö ilkeä ja muut reagoivat häirikön käytökseen välttelemällä hankaluuksia. Häirikkö kantelee syrjinnästä. Täysin oikein ja ansaittua, että huonokäytöksinen jää porukasta. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää loputtomiin ja hyväksyä.

Hei sinä alapeukuttaja! Kai kutsut itse juhliisi ja illanviettoihisi kaikki uhittelevat ja väkivaltaiset sukulaiset sun muut? Ei lastenkaan tarvitse sietää kun ei aikuisetkaan joudu sietämään, vaan saavat seuransa valita.

Kiusaajalle sakkoa ja rikosrekisteriin merkintä. Rikosoikeudellinen vastuu voitaisiin laskea 10 ikävuoteen.

Lakkaamalla etsimästä vikaa kiusatusta noin alkuun... Ja toinen on jo mainittu empatiakasvatus. Koulussa on liian myöhäistä, täytyy aloittaa jo taaperoille selittää ettei lyöminen ja haukkuminen ole oikein. Aikuisten oltava esimerkiksi. Muistaa, että lapset ovat totuudentorvi siitä, miten vanhemmat käyttäytyy.

Jos itse haukut kaikkia, joista et pidä, lapsikin oppii saman käytöksen. Eli vanhemmat ensin peilin eteen miettimään omaa käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen loppuu kouluissa vasta sitten kun kukaan aikuinen ei kiusaa enää toisia. Lapset ottaa mallia aikuisista. Ei riitä että aikuinen sanoo "ei saa kiusata", pitää näyttää esimerkkiä. TV on täynnä ohjelmia jossa kilpaillaan ja tiputetaan joukosta aina heikoin pois...opettaa että kaikkia ei hyväksytä joukkoon.

Yksinhuoltaja-äidin kiusaava lapsi ottaa mallia kun mutsi kiusaa toisiaan? Entä ne lapset jotka eivät kiusaa, vaikka elävät samassa maailmassa, samojen aikuisten käytökselle altistuen?

En muutenkaan niele selitystä, että kiva ja ystävällinen lapsi muuttuu kuin taikaiskusta hirveäksi sadistiksi jonkin ulkoisen voimasta kuin ihmissusi täysikuulla. Kiusaaja on kiusaaja.

Pahantekijät kehittyy jonkun tehdessä heille pahaa ensin. Jos näitä oikeasti haluttaisiin estää piisi katsoa mitä tekijöille on tapahtunut.

Höpö höpö. Kiusaajat tulevat yleisimmin hyväosaisista perheistä, omaavat hyvän itsetunnon ja kiusaaminen on oman sosiaalisen statuksen osoittamista ja nostamista. Kiusaajat ovat yleensä suosittuja ja saavat eniten seksiä. Tämän havaitsin itsekin koulussa ja asiaa on tutkittu. Opettajia ei oikeastaan kiinnosta puuttua kiusaamiseen. Kiusaaminen maksaa ja syrjäyttää valtavan määrän kiusattuja nuoria työelämästä ja aiheuttaa mielenterveysongelmia kiusatuille. Kiusaajien tie on toinen. He päätyvät useimmiten hyviin asemiin sekä sosiaalisesti, että yhteiskunnallisesti.

Tämän huomasin nuorena, kun (itseäni vuotta vanhempaa) ystävääni kiusattiin yläasteella. Yksi pahimmista kiusaajista oli kivannäkäinen yrittäjäperheen poika... Hän ei tuntenut minua käytännössä millään lailla (olin ollut eri ala-asteella, kuin hän ja kiusaamansa luokkatoverityttö). Kerran hän haukkui minutkin käytävällä kohdatessamme rumin sanoin. Hyvin jäi mieleen, ja kun parin vuoden päästä olin asiakkaana perheensä pienyrityksessä, hän palveli minua hymy korvissa ja lipeäkielisenä, teki melkein pahaa ja olisi tehnyt mieli muistuttaa, miten oli mennyt edellinen tapaamisemme...

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla kävi niin, että ahdistuksen vuoksi jouduin/pääsin käymään koulukuraattorilla juttelemassa silloin tällöin. Lopulta kerroin hänelle, että mua henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti kaltoinkohdellaan/ahdistellaan parin pojan toimesta koulussa. Hänen vastaus "rakkaudesta se hevonenkin potkii, jos ne on ihastuneita". Oke.

Meillä oli sama meno. Koulukiusaamista ei pitäisi nimittää kiusaamiseksi, vaan seksuaaliseksi ahdisteluksi, pahoinpitelyksi jne. sen mukaan mitä se todellisuudessa on.

Voipa olla, että kiusattu ei käyttäydy sosiaalisten normien mukaan. Silti kyllä niitä kiusaajia pitää koulia. Mua kiusatiin esim. siksi, että tykkäsin laulaa ääneen välituntisin ja käytin yläasteen kevätjuhlissa hameita tai mekkoja... (oikein viimeisen päälle junttialue Vantaalla). Lisäksi vedin kymppejä joka aineessa, mikä ei tietenkään ollut normatiivista, kun muut veti posket lommolla tupakkaa koulun vieressä ja haisi savulle. Ihan sama toistuu edelleen monessa tilanteessa, eli että kiusattu on vain erilainen, mutta ei mitenkään sosiaalisesti vääristyneellä tavalla noin objektiivisesti. Toki sitten erilaiset nepsyt tms. voivat joutua kiusatuksi vaikka kömpelön viestinnän tai hienhajun takia... Ei sekään ole oikein, mutta siinä kohtaa ope voi vinkata suihkusta tai vanhemmat järkätä sosiaalista kuntoutusta. 

Mulla loppu kiusaaminen kun iskin terävällä lyijykynällä kiusaajaa käteen ja toinen kiusaaminen(eri kiusaaja) loppui kun potkasin kiusaajaa mahaan (joutui sairaalakäynnille)