Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, kuka olisi löytänyt kumppaninsa reaalielämässä ja arjessa?
09.08.2023 |
Siis ei deittisovelluksessa eikä myöskään baarissa. Silti sanotaan viimeisen 10 vuoden sisään. Miten tapasitte?
Kommentit (100)
Yhden työpaikalla, yhden järvellä laiturinnokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalta nappasin komistukseni :). Oli tuolloin naimisissa, mutta melko onneton liitossaan. Pikkuhiljaa ystävystyimme ja mies laittoi avioeron vetämään ennen kuin mitään tapahtui. Nyt 9 vuotta yhdessä ja kaksi lasta.
Onko kotibileet reaalielämää? Mieheni oli kämppikseni tuttu ja tapasimme sitä kautta bileissä parikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Me kohtasimme aikoinaan 1970-luvun alussa tavallisssa tansseissa, jossain tansseissa.
Oli tammikuu ja kova pakkanen.
Mies tanssitti minua koko illan ja välissä pyysi limsoille kanttiiniin.
Siinä sitten sovittiin treffit srvaksi keskiviikko illaksi.
Siitä se lähti.
Nyt ollaan jo eläkkeellä ja lapsenlapset käy kylässä,enemmän kuin omat lapset.
Yllättävän moni on löytänyt kumppaninsa työpaikalta, niin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkkärin kurssilta, tämä siis tosi tarina. Niistäkin voi siis olla jotain hyötyä.
Perhana! Oon ollu väärillä kursseilla
Olisi hyvä olla vapaaehtoisesti sinkuille jokin ulkoinen symboli, että en ole kiinnostunut pariutumisesta, en edes kaveruuden kautta. Niin kuin aviossa olevilla on sormus, josta ulkopuoliset tietää että turha yrittää. Harmittaa naisena vältellä katse- ja keskustelukontaktia miesten kanssa naama norsun fidulla ettei vain joudu siihen iänikuiseen tilanteeseen jossa mies alkaa pikkuhymystä jo kuvitella jotain. Se vaikuttaa omaan oloonkin kun ei voi avoimesti olla valoisa ja nauravainen, jos ei halua niitä lähestymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On.
Me kohtasimme aikoinaan 1970-luvun alussa tavallisssa tansseissa, jossain tansseissa.
Oli tammikuu ja kova pakkanen.Mies tanssitti minua koko illan ja välissä pyysi limsoille kanttiiniin.
Siinä sitten sovittiin treffit srvaksi keskiviikko illaksi.Siitä se lähti.
Nyt ollaan jo eläkkeellä ja lapsenlapset käy kylässä,enemmän kuin omat lapset.
Eipä olisi kukaan uskonut että 50 vuotta sitten ei tavattu ihmisiä Tinderissä. :D
No ekan kertan olen tavannut mieheni kun olimme lapsia. Olemme samanikäisiä ja vanhempamme ovat kavereita keskenään. Vuosikaudet kuitenkin oltiin vaan niin että tiedettiin toisemme ja moikkailtiin silloin tällöin.
Siskoni kuoli vuonna 2014 ja tämän jälkeen lähennyimme miehen kanssa, kun tutustuin häneen paremmin. Ekan kerran puhuttiin enemmän siskon hautajaisissa ja niiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla vapaaehtoisesti sinkuille jokin ulkoinen symboli, että en ole kiinnostunut pariutumisesta, en edes kaveruuden kautta. Niin kuin aviossa olevilla on sormus, josta ulkopuoliset tietää että turha yrittää. Harmittaa naisena vältellä katse- ja keskustelukontaktia miesten kanssa naama norsun fidulla ettei vain joudu siihen iänikuiseen tilanteeseen jossa mies alkaa pikkuhymystä jo kuvitella jotain. Se vaikuttaa omaan oloonkin kun ei voi avoimesti olla valoisa ja nauravainen, jos ei halua niitä lähestymisiä.
Minulla ei ole mitään ongelmia torjua yrityksiä ja olla oma itseni valoisana ja nauravaisena eikä vaikuta olooni. Jostain pikkuhymystä kuvittelu ei merkitse yhtään mitään miksi annat sille mitään painoarvoa ellei se ole vain lähinnä kiva piristää toisen päivää? Monet flirttailevat jopa vaan ajankulukseen.
Vierailija kirjoitti:
No ekan kertan olen tavannut mieheni kun olimme lapsia. Olemme samanikäisiä ja vanhempamme ovat kavereita keskenään. Vuosikaudet kuitenkin oltiin vaan niin että tiedettiin toisemme ja moikkailtiin silloin tällöin.
Siskoni kuoli vuonna 2014 ja tämän jälkeen lähennyimme miehen kanssa, kun tutustuin häneen paremmin. Ekan kerran puhuttiin enemmän siskon hautajaisissa ja niiden jälkeen.
Aika törkeää miettiä hautajaisissa miehiä ja alkaa iskemään sieltä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ekan kertan olen tavannut mieheni kun olimme lapsia. Olemme samanikäisiä ja vanhempamme ovat kavereita keskenään. Vuosikaudet kuitenkin oltiin vaan niin että tiedettiin toisemme ja moikkailtiin silloin tällöin.
Siskoni kuoli vuonna 2014 ja tämän jälkeen lähennyimme miehen kanssa, kun tutustuin häneen paremmin. Ekan kerran puhuttiin enemmän siskon hautajaisissa ja niiden jälkeen.
Aika törkeää miettiä hautajaisissa miehiä ja alkaa iskemään sieltä miestä.
Luuletko tosissaan että se oli siellä päällimmäisenä mielessä?
Lähinnä se oli vaan sattumaa.
Ainoastaan "tosielämässä", en käytä deittiappeja. Koulusta/harrastusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla vapaaehtoisesti sinkuille jokin ulkoinen symboli, että en ole kiinnostunut pariutumisesta, en edes kaveruuden kautta. Niin kuin aviossa olevilla on sormus, josta ulkopuoliset tietää että turha yrittää. Harmittaa naisena vältellä katse- ja keskustelukontaktia miesten kanssa naama norsun fidulla ettei vain joudu siihen iänikuiseen tilanteeseen jossa mies alkaa pikkuhymystä jo kuvitella jotain. Se vaikuttaa omaan oloonkin kun ei voi avoimesti olla valoisa ja nauravainen, jos ei halua niitä lähestymisiä.
Minulla ei ole mitään ongelmia torjua yrityksiä ja olla oma itseni valoisana ja nauravaisena eikä vaikuta olooni. Jostain pikkuhymystä kuvittelu ei merkitse yhtään mitään miksi annat sille mitään painoarvoa ellei se ole vain lähinnä kiva piristää toisen päivää? Monet flirttailevat jopa vaan ajankulukseen.
Niin sinulla ei ole ongelmaa mutta minulla on ja monella muulla myös. Olisi kiva joskus keskustella miehen kanssa ilman minkäänlaista kaikua seksuaalisuudesta. Jos sellainen on mahdotonta niin toivoisi miesten pysyvän kaukana. Meitä on nääs erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla vapaaehtoisesti sinkuille jokin ulkoinen symboli, että en ole kiinnostunut pariutumisesta, en edes kaveruuden kautta. Niin kuin aviossa olevilla on sormus, josta ulkopuoliset tietää että turha yrittää. Harmittaa naisena vältellä katse- ja keskustelukontaktia miesten kanssa naama norsun fidulla ettei vain joudu siihen iänikuiseen tilanteeseen jossa mies alkaa pikkuhymystä jo kuvitella jotain. Se vaikuttaa omaan oloonkin kun ei voi avoimesti olla valoisa ja nauravainen, jos ei halua niitä lähestymisiä.
Yksi vaihtoehto on tietysti ajaa pää kaljuksi, tatuoida naamaan tribaali ja hankkia lävistyksiä alahuuli täyteen. Luulisi saavan olla enemmän rauhassa iloinen. Vähän extremeä tietty tämmöiselle hiirulaiselle.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla vapaaehtoisesti sinkuille jokin ulkoinen symboli, että en ole kiinnostunut pariutumisesta, en edes kaveruuden kautta. Niin kuin aviossa olevilla on sormus, josta ulkopuoliset tietää että turha yrittää. Harmittaa naisena vältellä katse- ja keskustelukontaktia miesten kanssa naama norsun fidulla ettei vain joudu siihen iänikuiseen tilanteeseen jossa mies alkaa pikkuhymystä jo kuvitella jotain. Se vaikuttaa omaan oloonkin kun ei voi avoimesti olla valoisa ja nauravainen, jos ei halua niitä lähestymisiä.
Minulla ei ole mitään ongelmia torjua yrityksiä ja olla oma itseni valoisana ja nauravaisena eikä vaikuta olooni. Jostain pikkuhymystä kuvittelu ei merkitse yhtään mitään miksi annat sille mitään painoarvoa ellei se ole vain lähinnä kiva piristää toisen päivää? Monet flirttailevat jopa vaan ajankulukseen.
Niin sinulla ei ole ongelmaa mutta minulla on ja monella muulla myös. Olisi kiva joskus keskustella miehen kanssa ilman minkäänlaista kaikua seksuaalisuudesta. Jos sellainen on mahdotonta niin toivoisi miesten pysyvän kaukana. Meitä on nääs erilaisia.
Olen mies ja meitä ihmisiä on erilaisia harmi että tapaamasi miehet vievät asiat heti seksiin tai seksuaalisävytteiseksi sellainenhan pilaa vain tunnelman ja ymmärtää että sellaiselle kannata mitään syöttiä näyttääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla vapaaehtoisesti sinkuille jokin ulkoinen symboli, että en ole kiinnostunut pariutumisesta, en edes kaveruuden kautta. Niin kuin aviossa olevilla on sormus, josta ulkopuoliset tietää että turha yrittää. Harmittaa naisena vältellä katse- ja keskustelukontaktia miesten kanssa naama norsun fidulla ettei vain joudu siihen iänikuiseen tilanteeseen jossa mies alkaa pikkuhymystä jo kuvitella jotain. Se vaikuttaa omaan oloonkin kun ei voi avoimesti olla valoisa ja nauravainen, jos ei halua niitä lähestymisiä.
Yksi vaihtoehto on tietysti ajaa pää kaljuksi, tatuoida naamaan tribaali ja hankkia lävistyksiä alahuuli täyteen. Luulisi saavan olla enemmän rauhassa iloinen. Vähän extremeä tietty tämmöiselle hiirulaiselle.
-sama
Mitä haet siis sellaisella, että tekisikö tämä sinusta vähemmän kiinnostavanko? Katsoisin varmaan hymy korvissa jos kadulla ohi kävelisin.
Pihalta nappasin. Teetti työtä, mutta olin sinnikäs. Tein itseäni tykö, kutsuin kahville monta kertaa, mutta hän "ei ehtinyt". Lopulta lyöttäydyin seuraan juhannuksena grillipaikalla ja pantiin kännissä pyörävarastossa. Sittenkään ei meinannut alkaa millekään, mutta suostui lopulta kahville ja siitä se sitten lähti.