Lasten isä sitten ilmoitti muuttavansa tuosta vaan reilu 100km päähän..
Lapset voi kuulemma sitten kyläillä joskus viikonloppuisin. On se helppoa olla mies.
Hyvästi kaikki oma elämä minulle, tähän asti hoidettu lapset kuitenkin aikalailla vuoroviikoin.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Kunhan keski-ikä koittaa, mies huomaa mitä on menettänyt.
Tai huomaa mihin paskaan on polkassut ja eroaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala. Asioista ei enää päätetäkään yhteisesti kun ollaan erottu. Miksei kukaan kertonut??????
Aika monissa liitoissa ei päätetä asioista yhteisesti. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei voi sopia mistään. Puoliso voi jutella ja tuoda omaa näkökantaa esille, mutta mikään ei hyödytä, kun toinen loppupeleissä päättää kaikesta.
No kannattaako tuollaisessa suhteessa pidempään jatkaa?
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.
Mikä pakko sen miehen on asua muutaman kilometrin säteellä ex-puolisosta? Sitä se yksinhuoltajuus on. Voithan sinä ne lapset miehellesi luovuttaa niin ei tarvitse itkeä
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.
Meillä se oli lähivanhempi eli lasten äiti joka päätti yhtäkkiä muuttaa uuden miesystävänsä perässä 120 kilometrin päähän. Irtisanoi ensin asuntonsa, hommasi uuden toiselta paikkakunnalta ja sitten vasta ilmoitti. Siihen asti oli ollut tapaamissopimuksessa joka toinen viikonloppu mutta lapset olivat luonani joka viikko arki-iltoinakin mahdollisuuksien mukaan koska asuimme melko lähekkäin. Vielä näin reilusti yli 10 vuoden jälkeenkin kuohahtaa viha sisällä kun ajattelenkin asiaa.
No vuoro vuodet sitten jatkossa? Joka toinen vuosi isä on lähivanhempi ja hoitaa koulut, harrastukset ja kuskaa lapset äidille viikonlopuksi kylään.
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.
No voi voi. Tiedätkö kuinka monta kertaa tuo samainen kuvio on tapahtunut miehelle, erotuksena se että se ex-vaimo vei myös lapset mukanaan. Sitä jää vähän niin kuin tyhjän päälle, mietippä sitä
Anna lapset adoptioon. Voit tehdä saman kuin hänkin. Ilmoitat viranomaisille että nyt riitti, olkaa hyvä ja huolehtikaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten isällä ei ole mitään velvollisuutta kysyä lasten äidiltä josta on eronnut lupaa muuttamiseen vaikka toiseen maahan.
Mutta lapsilta on kysyttävä, heihinhän se pahimmin iskee. Jälleen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne lapset olisi helpointa jättää hankkimatta koska mikään suhde ei kestä yli 10 vuotta. Tämä kannattaisi tiedostaa jo lapsia hankkiessa että teet ne tulevan exäsi kanssa. Mitä sitten muuten tulee niin sitä lähivanhemmuus on, että elämä on offline tilassa siihen asti että lapset on täysi-ikäisiä.
No voi helevetti, miten minä olen pysynyt saman ukon kanssa jo 15 vuotta, jos mikään suhde ei kestä yli kymmentä? Kaikki ihmiset eivät ole kukasta kukkaan hyppelijöitä, jotkut meistä sitoutuvat oikeasti.
Tietysti kaikki ei voi hyppiäkään kukasta kukkaan. Pärstäkerroin pitää siitä huolen. Mitä rumempi mies sulla on niin sitä epätodennäköisempää että pettää kun kukaan nainen ei sille muutenkaan antaisi, mutta sitten kun tulee se ensimmäinen...
Joku on nostanut 3 vuotta vanhan ketjun.
Tuttavalle tilanne, että lasten äiti koko ajan niin hankala ja kontrolloiva minkä lisäksi alkoi uhkailla yksinhuoltajuudella ja kovilla elareilla, ettei tuttava pariskunnalle jää muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kytkintä, muuttaa niin kauas että lasten vuoroviikko asuminen romuttuu ja lapset tulevat sitten ehkä lomilla tai joskus viikonloppuisin käymään. Tässä tapauksessa isä olisi halunnut uuden puolison kanssa pitää lasten elämän turvallisena ja läheisenä mutta raja se on kaikilla.
Joskus voisi nämä katkerat exät katsoa peiliin ja miettiä, ajavatko ihan itse lastensa isän kauemmas. Siitä on turha syyttää uusia puolisoita tai isiä.
Vierailija kirjoitti:
Joku on nostanut 3 vuotta vanhan ketjun.
Näyttää olevan ihan ajankohtainen ketju edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.Miehenä täytyy sanoa että onpa aikamoinen kuvastus mieheksi ja isäksi, jos hän ei millään tavalla ole miettinyt ja ehdottanut miten lasten kanssa jatkossa toimitaan. 100 kilsaa ei ole matka eikä mikään isälle tulla hakemaan lapset itselleen viikonlopuksi tai vuoroviikoiksi, miten nyt olette sopineetkaan.
100 km on kuitenkin niin pitkä matka, että lapset eivät voi poiketa ex tempore isän kämppään moikkaamaan isää vaikkapa koulupäivän jälkeen, eivät voi käväistä isän kämpässä vaikkapa jonkun läksyongelman kanssa, isä ei ole paikalla viemässä ja hakemassa harrastuksista yms.
Lapset eivät voi tuosta noin vain käydä vaikkapa syömässä päivällistä isän luona arkena.
Eli 100 km tarkoittaa käytännössä sitä, että isä ei ole millään tavoin siinä arkielämässä mukana. Jos isä on siellä 100 km päässä siis normaalissa päivätyössä maanantaista perjantaihin.
Ei ole siis arki-iltaisin tekemässä iltapalaa tai juttelemassa rennosti olkkarissa, ei ole aamulla paikalla yhtä aikaa lähtemässä töihin ja kouluun lastensa kanssa. Ei ole kuskaamassa lääkäriin, hammaslääkäriin tai sairaalaan, mikäli on jotain sovittuna tai yllättävää tapahtuu. On poissa siis kaikesta toisin sanoen. Kaikki spontaani yhteydenpito on poissa. Kaikki läsnäolo arjesta on poissa.
Lasteni isä asuu kilometrin päässä ja silti meillä on tuollaista. Ei koskaan näe lapsia spontaanisti tai ole arjessa heidän apunaan. Ei edes soita vapaaviikollaan kuin harvoin. On viikonloppuisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.Mikä pakko sen miehen on asua muutaman kilometrin säteellä ex-puolisosta? Sitä se yksinhuoltajuus on. Voithan sinä ne lapset miehellesi luovuttaa niin ei tarvitse itkeä
Yhteishuoltajuus ei häviä minnekään vaikka välimatkaa olisi satoja kilometrejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.Tämä siis ap
Mun mies teki ihan saman.
Muutti noin 130 km päähän uuden naisen luo ja sinne jäi. Jätti minut vielä tuon naisen takia. Ja käytännössä siis minä jäin kantamaan vastuun arjesta, lasten koulut kotimme lähellä. Miestä ei kiinnosta edes nähdä lapsia muuta kuin kerran vuodessa.
En voi käsittää, että isä ei välitä tavata lapsiaan säännöllisesti.
Mutta onhan näitä...
Miehen serkulle tuli aikoinaan avioero. Ex-vaimo vaihtoi lasten kanssa paikkakuntaa satojen kilometrien päähän. Isukki sitten itki ja parkui, kuinka häneltä lapset vietiin. Kun isä sitten tuli sukuloimaan Helsinkiin, ei niitä lapsia halunnut tavata kuin kerran pikaisesti. Muut sukulaiset ja kaljalla istuminen oli tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se, (avio)eroaminen vanhempina on.
Miehellä, aivan kuten sinullakin, on kuitenkin oikeus muuttaa ja vaihtaa jopa paikkakuntaa elämänsä uusien tuulien puhaltaessa.
Siinä ei auta muu kuin sopia vaikka sen lastenvalvojan puheilla uudet tapaamis ym kuviot, viikottaiset vaihdot ei enää onnistu, ainakin jos lasten parasta ajatellaan.Ei hirveästi sääliä heru, lasten kannalta tietysti ikävää, että joutuvat olemaan pidemmän ajan "vain" sen yhden vanhemman kanssa kunnes koittaa taas vaihdon tmv aika, mutta vanhempi kyllä aikuisena sen kestää ja jaksaa.
Välillä tuntuu, että ihmiset eroavat vain siksi, että saavat lapsistaan mahd paljon lomaa...T. Lapseni ovat 20v ja pian 22v, olleet elämässään n.6x muualla hoidossa, max1vrk kerrallaan.
Niin, kaikilla ei ole turvaverkkoja tmv.Ja lopuksi, 100km ei ole edes pitkä välimatka, n.1-1,5h autolla.
Kuulostat ihmiseltä joka ei siis kenties kaivannutkaan muuta elämää kuin äitiroolin kotona kotiasioita harrastaen. Se on kuitenkin aika harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta jopa on karmeita kommentteja isää kohtaan. Tällä samalla palstalla saamme usein lukea, miten isällä ei ole oikeutta närkästyä vaikka äiti muuttaisi lasten kanssa täysin toiselle puolelle maata, koska jokaisella on oma elämä. Itse en naisena osaisi olla pahoillani muuta kuin lasten puolesta, kyllä minä haluaisin mieluiten olla lasteni kanssa aina samassa kodissa.
Aina ilman vapaa-aikaa? Oletko aivan varma?
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.
Voihan sitä muuttaa työn perässä vaikka toiseen maahan. Entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne lapset olisi helpointa jättää hankkimatta koska mikään suhde ei kestä yli 10 vuotta. Tämä kannattaisi tiedostaa jo lapsia hankkiessa että teet ne tulevan exäsi kanssa. Mitä sitten muuten tulee niin sitä lähivanhemmuus on, että elämä on offline tilassa siihen asti että lapset on täysi-ikäisiä.
No voi helevetti, miten minä olen pysynyt saman ukon kanssa jo 15 vuotta, jos mikään suhde ei kestä yli kymmentä? Kaikki ihmiset eivät ole kukasta kukkaan hyppelijöitä, jotkut meistä sitoutuvat oikeasti.
Olin minäkin saman ukon kanssa 18 vuotta ja olisin pysynyt hautaan asti, mutta kun äijä päätti ottaa uuden naisen ja jätti minut. Siinä minä jäin lapsiemme kanssa, kun äijä vain häipyi!
Sinullekin voi käydä ihan samoin. Ei se riitä, että sinä olet sitoutunut ja haluat olla loppuun asti. Mies voi lähteä milloin vain, varsinkin neljänkympin kriisissä lähtee moni. Ja nimenomaan niin, että uusi muija hommattu jo valmiiks salaa.
Ei lähde jos kotona on kaikki hyvin. Tämä kannattaa muistaa.
Oijoi...