Miestä ei kiinnosta, muuten kaikki hyvin. Mikä neuvoksi?

Ehkä hänellä on jokin intiimi vaiva, joka vaivaa häntä, mutta josta hän ei halua/ilkeä puhua sinulle tai kenellekään muulle? Vaikka olette olleet kauan yhdessä, se ei silti tarkoita etteikö miehesi saattaisi tuntea häpeää ja yrittää salata jotakin esim. suorituspaineet yms. Seksi ja etenkin suoritus voi olla osalle miehistä hyvinkin herkkä paikka ja siksi (jos vatvovat mielessään epäonnistumista tms) voivat sitä vältelläkin hyvin paljon ja siitä voi juuri kehkeytyä kuvaamasi soppa; seksikammo!



Taas se keskustelu olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta koska on vaikeata mennä kysymään toiselta " miksi me muhinoidaan niin vähän?" (anteeksi sanavalintani) täytyy ensin hienovaraisesti johdattaa keskustelua sinne päin.. Minä itse olen tarkkailija tyyppinen ihminen ja suosittelisin, että hieman tarkkailet miestäsi miten hän käyttäytyy ns. intiimeissä tilanteissa, kuten saunassa kun käytte ja olette alasti kahden;onko hän hermostunut/peitteleekö itseään? Entä jos hieman kiusoittelet häntä; miten hän reagoi? Siinä samassa voit myös vihjata että " onpas tällaiset intiimit hetket jääneet vähiin -miksi?" Miehen käyttäytymistä tarkkailemalla voit vetää johtopäätöksiä ja jos hän ei pikkuhiljaa (toista näitä tilanteita mahd. usein..) ala avautumaan sinulle niin sitten se taitaa olla parisuhdeterapian paikka :(



Pääasia on, että jos miestäsi jokin vaivaa ja hän haluaisi sinulle sanoa siitä, muttei ilkeä niin luo tilanteita jossa hänen olisi helpompi avautua. Se ei ehkä heti tapahtu mutta kärsivällisyyttä. Toivottavasti saatte tämän puolen suhteestanne kuntoon, sillä kahden ihmisen välinen rakkaus ja sen myötä intimiteetti on yksi toimivan suhteen kulmakiviä!



Hyvää jatkoa!

ja odottanut miehen aloitetta seksiin. No, ehkä kerran vuodessa hän innostuu ilman minun aloitettani.



Olen yrittänyt puhua, mutta hän ei halua keskustella asiasta. Ja kieltämättä vatvoimme sitä muutama vuosi sitten niin paljon, että häneltä varmaan sen takia meni loputkin halut hetkeksi.



Nyt olen ollut " painostamatta" ja " kinuamatta" koko raskausajan ja vauvan syntymän jälkeisen ajan. Mutta ei mitään... Eilen sitten meni hermot ja purin kaiken turhautumisesi mieheeni. Varmaan taas puoli vuotta menee ennen kuin hän on tuon kiukutteluni unohtanut.



En kuitenkaan halua erota. Mietin vain, että onko muita jotka elää seksittömässä (tai lähes) suhteessa? Miten selviätte? Vieraisiin en halua lähteä, koska rakastan miestäni ja taudit pelottaa.



Tosi kurjaa vaan, että itsellä haluja riittäisi ja miehellä ei yhtään. Menee jotenkin elämästä ilo ihan hukkaan :-(

Harmillinen tilanne, jossa olen itsekin aikanaan ollut. Meidän suhde ei kestänyt tilannetta ja se päättyikin sitten riitaisasti. Opin kuitenkin sen, että toista nyt ei vaan voi pakottaa olemaan seksuaalisempi kuin mitä on.



Ja meitä on erilaisia, joitakin panettaa tauotta ja joitakin ei juuri koskaan. Se on vähän sellainen asia jolle ei voi mitään, luulen. Yleinen harhaluulo tuntuu olevan että miehessä on jotain vikaa jos se ei ajattele koko ajan seksiä, etenkin elokuvat, kirjat ja muut koko ajan toitottavat tätä miehen mallia meille. Järkytys onkin sitten suuri kun kaikki miehet eivät olekaan sellaisia.



Ei minulla mitään neuvoja ole antaa, muuta kuin että ei miehessä tarvi mitään vikaa olla jos ei seksi kiinnosta. Varsinkin jos ei ole ikinä kiinnostanut. Toki siitä pitäisi yrittää puhua rauhallisesti eikä rähinöiden (vaikeaa! tiedän kokemuksesta!) ja miettiä mitä vaihtoehtoja olisi. Ei tuo seksitön elämä mitään herkkua ole, kun tuntuu että toinen jotenkin tahallaan panttaa sitä " herkkuaan" :(

Tuli elävästi mieleen oman suhteen vastaavat karikot, nyt jo onneksi takana päin. Meillä oli pahimmillaan kaksi miltei täysselibaattiraskautta ja niitä edelsi tosi kovat riidat lasten alulle saamisesta, seksistä siis. Minä olisin tahtonut kovastikin ja tein aloitteita/yritin olla tekemättä, yritin keskustella/antaa olla, yritin rohkaista & ymmärtää/raivosin eli varmaan kaikkea, mitä sinäkin.



Meillä syy oli lopulta tämä: lapsettomuutta, ensin selittämätöntä ja sitten syy löytyi, saatiin hoitoja. Kaikkiaan näitä meidän kahta nuppusta on yritetty liki neljä vuotta. Kalenteria seurattiin, ovulaatiota mitattiin ja kaksi keskenmenoakin koettiin näidän kahden lapsen välissä. Tämä oli miehelle ja hänen haluilleen liikaa, sanoi menneensä lukkoon asian vaikeudesta, jatkuvista riidoista, pakkoyrittämisestä tiettyinä päivinä. En sitä silloin jotenkaan tajunnut, kun olin niin keskittynyt niin ovulaatioihin sun muihin ja tiesin lapsen/lapset yhteiseksi haaveeksi. Mies kuitenkin reagoi näin, ei osannut puhua eikä seksi huvittanut.



Nyt lapsiluku on täynnä ja elämä muutenkin mallillaan. Terveet ihanat lapset ja pakkoyrittäminen takana. Ihanaa, että voi sekstata tai olla sekstaamatta ihan miten huvittaa! Meillä on nykyisin mielestäni paljonkin seksiä, se on vaihtelevaa ja tyydyttää varmasti molempia.



Tarkoitus oli siis herättää vähän ajattelemaan, että olisiko AP:llakin jotain vastaavaa taustalla, mitä ei heti ole tullut ajatelleeksi?



Tsemppiä!

älä stressaa, seksi parisuhteissa kukoistaa vain me naiset -lehtien palstoilla. suurin osa ihmisistä sitten stressaa, kun erotiikka puuttuu keittiöstä.

Meillä on yleensä toisinpäin, mies olisi valmis koska vaan missä vaan ja mua ei jaksa kiinnostaa. Mulla on ollut syynä ihan fyysinen väsymys (esikoisen vaikea raskaus vei henkisetkin voimat, saati fyysiset, ja oman yrityksen hommat siihen päälle vielä, esikko nyt 2-vuotias ja toinen syntyy koska tahansa), en vaan jaksa enää iltayhdeltätoista, kun aamulla noussut kuudelta...



ALkuun oli tosi vaikea keskustella, mutta sitten keksin, että kirjoitan kirjeen, jossa yritän tuoda oman kantani esiin mahdollisimman selkeästi syyttelemättä yms. Kieltämättä mua häiritsi miehen jatkuva " painostuskin" , siis ihan piloillaan kouri takamusta yms. ja kirjoitin myös siitä. Yritin olla mahdollisimman neutraali ja painottaa sitä, miten itse koen asiat ja sitä, etten tiedä, mitä toinen joillain toimillaan tai sanomisillaan tarkoittaa, mutta että tältä ne tuntuu. Yritin myös kertoa, miten mut saisi syttymään (esim. rentouttava hieronta muutaman kerran ilman mitään vaateita, ylipäätään lähelläolo jne.) ja että raskauden aikana oma keho muuttuu niin paljon, että ei sitä aina itsekään tiedä, mikä tehoaa koskakin.



Se oli aika hyvä keino, koska mies sanoi, että tekstissä ne asiat tulee esille jotenkin ihan eri tavalla ja sen voi lukea uudestaan ja uudestaan ja pienissä osissa. Sen pohjalta meillä sitten asiasta (ja muistakin asioista) juteltiin ja oli jotenkin helpompaa, kun sovittiin, ettei kumpikaan syyttele, vaan kertoo, että mitä haluaa ja miten itsestä tuntuu.



Seksuaalisuutta on tosiaan monentasoista, joillekin riittää se kerta kuussa, jotku ei tyydy kertaan päivässäkään. Läheisyyttä (ihan fyysistä, siis haleja , hipaisuja ja suukkoja ohimennessä) tuntuvat nuo parisuhdetietäjät painottavan, jos pariskunta puhuu toisistaan ja toisilleen isinä ja äitinä, ei voi olettaa, että suhteen kiihkeys pysyisi huipussaan...



Ap:na yrittäisin lähestyä miestä vielä kerran ja tehdä selväksi, että ei halua syyttää eikä syyllistää, vaan ymmärtää, mitä toinen ajattelee ja haluaa keskustella rauhassa ja rauhallisesti ja kuunnella. Ja pitää kiinni siitä, ettei sitten kiihdy " eikä naura" (kuten lapsena sanottiin, " et sitten naura, jos kerron" :), oli se syy mikä tahansa. Jos syy on siinä, ettei vaan ole seksihaluja, niin olisiko mies valmis jotain tekemään sen eteen, että niitä tulisi? Tai pikemminkin niin, että mitä itse voisin tehdä sen eteen? Muuttaahan ei voi kuin itseään ja omaa käytöstään.