Millä saisi vajaa 4v. itsepäisen pojan käytöksen muuttumaan?

heti, että jos hän lyö, joutuu tuolille miettimään ja myös toteuta tämä, jos hän lyö... Anna hänen raivota tunnekuohu loppuun tuolilla ja sen jälkeen keskustelette, että miksi hän teki niin ja miltä semmoinen toisesta tuntuu jne. Sen jälkeen sitten keskustelet lapsen kanssa siitä, että suuttuminen on normaalia ja sallittua, mutta toisen lyöminen/satuttaminen ja toiselle rumasti puhuminen ei ole... Ja tietty anteeksipyyntö lopuksi..



Anna lapselle uusia keinoja, miten hän voi purkaa sitä raivoaan turvallisesti, vaikka itkemällä, lyömällä tyynyä, tulemalla syliin itkeen, menemällä mököttämään tms...



Meillä kans tuo poika oli vuosi sitten oikea raivopää ja nyrkit heilu, kun sattui suuttumaan kunnolla. Mutta laitoin sinnikkäästi pojan joka ikinen kerta tuolille miettimään ja keskusteltiin kunnolla sen jälkeen, niin pikkuhiljaa se tuotti tulosta ja poika alkoi purkaa sitä suuttumusta sallitulla tavalla ;)

ollessa koko ajan kurkkusuorassa ja heti jos lasken irti lähtee juoksemaan ympäriinsä ja paiskoo tavaroita ja tönii pikkuveljeä ja isosiskoa jos sattuvat kohdalle. Eilen meillä oli vieraita ja koko vierailu meni siihen että jouduin pitämään poikaa jäähypenkillä ja poika huusi. Minuutin oli ehkä hiljaa ja sanoin että nyt kun pyytää anteeksi niin pääsee leikkimään niin eikös tuo sanonut nenä pystyssä ja silmiin tuijottaen että ei pyydä anteeksi ja alkoi uudelleen huutamaan. Sama toistui illalla kun oltiin ravintolassa syömässä ja poika ei halunnut lähteä kotiin. Isä sitten vei pojan joka joutui istumaan autoon kun sisarukset saivat käydä valitsemassa karkkipäiväkarkit. Mikään ukhaus, kiristys, lahjonta, puhuminen, selittäminen, jäähylläpito tms. ei ole useampaan päivään tehonnut vaan poika vaan tekee mitä lystää piittaamatta mitä siitä seuraa

ap

Ja anna miettiä yksin.. Jos hän lähtee tuolilta pois, niin kannat sinnikkäästi takaisin ja selität vaikka, että jos lähdet tuolilta, aika pitenee minuutilla...

Ja vasta sen jälkeen pääsee tuolilta, kun on rauhoittunut ja istuu siinä yksin, ilman pitämistä..

Meidän itsepäiseen 4-vuotiaaseen se tuntuu olevan ainoa keino tällä hetkellä ja myös suklaakalenterin suklaan poistolla uhkailu. Ennen niin tottelevainen poika on nyt joulun alla tosi levoton ja kiusaa koko ajan isoveljeensä. Taitaa olla jännitystä ilmassa.



Onko muuten teidän poika kuopus? Minusta välillä tuntuu, että esikoiseen kiinnittää paljon enemmän huomiota (opettaa uusia asioita, kehuuu, kannustaa) ja kuopus joutuu sitten välillä käyttämään negatiivisia keinoja saadakseen huomioni. Eli kyllä minä ainakin saan jossain määrin myös syyttää itsenäni.

nätisti tuon jäähyn oli aika mikä tahansa mutta nyt keksinyt tuon karkaamisen. Ja ihan koko päivää kun ei ehtisi jousta perässä kiinni ottamassa ja takaisin kantamassa. Aikaa en ole siksi pidempänä pitänyt kun tuntuu että jos saisi edes istumaan muutaman minuutin niin hyvä olisi. Aika kyllä alkaa aina uudelleen kun poika huutaa tai ei tottele eli karkaa jäähyltä.



Ei tepsi tonttu eikä mikään. Kun sanon että tontut näkee että olet tuhma niin poika käy sulkemassa sälekaihtimet ja sanoo että nytpä ei näekkään. Meillä joulukalenterina tonttupussit eikä ole tehonnut uhkailu että tonttu ei tuo pussiin mitään jos ei tottele ja olen joutunut uhkailut toteuttamaan ja pussi on pojalla jäänyt tyhjäksi mutta eipä ole tehonnut tuokaan. Oisiko sitten niin että joulunodotus saa tämän huonon käytöksen korostumaan jos on poika niin jännittynyt.



Poika on meidän keskimmäinen ja monesta syystä perheessä se joka saa eniten huomiota. Esikoinen on kaikkein vähimmillä valitettavasti.

ap

Eli kuten edellä mainittu, johdonmukainen tapa toimia ja muita keinoja purkaa pettymys.

Vain äärimmäiset keinot ovat viime aikoina tehonneet: uhkaillaan ottaa suklaakalenteri pois tai sanotaan, ettei saa katsoa yhtään lastenohjelmaa tai viedään suosikkilelupois.

pitäisi olla hanskassa mutta näyttää että suutarin lapsella ei ole kenkiä tässäkään asiassa. Mieskään ei ole keksinyt mitä tuolle tehtäisiin ja koska minä olen kaiket päivät kotona lasten kanssa niin oma kärsivällisyyteni alkaa olla koetuksella pikku hiljaa.



Ainut mitä olen miettinyt niin oisko poika pitkästynyt kun hänellä ei ole ikäistään leikkiseuraa päivisin jos ei olla jossain missä olisi muita lapsia. Omassa taloyhtiössämme ei ole muita lapsia ja lähin puisto on kaukana joten ollaan aika paljon omalla porukalla omassa pihassa.



ap

ap

Näissä lastenkasvatusohjelmissahan on aina näiden jäähypenkkien lisäksi neuvottu antamaan " häirikkölapsille" omaa aikaansa eli yksin vanhemman kanssa tekemässä jotain mukavaa. Näin ollen monesti temppuilu vähenee, kun ei tarvitse kilpailla huomiosta.

t.6

Vierailija:

nätisti tuon jäähyn oli aika mikä tahansa mutta nyt keksinyt tuon karkaamisen. Ja ihan koko päivää kun ei ehtisi jousta perässä kiinni ottamassa ja takaisin kantamassa. Aikaa en ole siksi pidempänä pitänyt kun tuntuu että jos saisi edes istumaan muutaman minuutin niin hyvä olisi. Aika kyllä alkaa aina uudelleen kun poika huutaa tai ei tottele eli karkaa jäähyltä.

Ei tepsi tonttu eikä mikään. Kun sanon että tontut näkee että olet tuhma niin poika käy sulkemassa sälekaihtimet ja sanoo että nytpä ei näekkään. Meillä joulukalenterina tonttupussit eikä ole tehonnut uhkailu että tonttu ei tuo pussiin mitään jos ei tottele ja olen joutunut uhkailut toteuttamaan ja pussi on pojalla jäänyt tyhjäksi mutta eipä ole tehonnut tuokaan. Oisiko sitten niin että joulunodotus saa tämän huonon käytöksen korostumaan jos on poika niin jännittynyt.

Poika on meidän keskimmäinen ja monesta syystä perheessä se joka saa eniten huomiota. Esikoinen on kaikkein vähimmillä valitettavasti.

ap

Mutta ymmärtänet, mitä tarkoitin?

hänelle kirjoja niin että istuu sylissä. Tehdään paljon muutakin ihan kahden kun esikoinen on eskarissa ja kuopus n päikkäreillä eli oikeastaan keskimmäinen on ainut joka saa joskus pitää minut ihan yksikseen monen tunnin ajan ilman että on ketään jakamassa.



En pidä poikaa minään häirikkönä noin muuten ja hätä kehtaan kerhossa yms. kun on sosiaalinen ja reipas ja tottelevainen ja avulias jne. ja tällainen on ollut pääsääntöisesti kotonakin vaikka suuttuessaan onkin sitten oikea pieni piru. Nuo raivarit ovat yleensä menneet nopeasti ohi ja ollankin sanottu aina että pojan on kerran päivässä saatava raivota jotta muun ajan olisi hyvällä tuulella. Nyt vaan on raivarit pidentyneet ja eivät tahdo mennä ohi millään ja tulee useita päivässä.



Kurjinta oli se että lapsen ukkikin jo hermostui poikaan kun oltiin siellä kylässä ja poika ei kielloista huolimatta lopettanut palikoiden paiskomista parketille. Alkaa tilanne olla se että en uskalla lähteä pojan kanssa minnekkään kun raivari saattaa tulla ihan pienestä täysin ennalta arvaamatta ja sitä on lähes mahdoton hillitä.



ap

positiivista palautetta paljon! oletko kokeillut jo huomioimatta jättämistä, siis ettet reagoi pojan meuhkaamiseen? siirry hammasta purren eri huoneeseen ja teet siellä askareitasi. ja kun huuto loppuu, otat suyliin ja kerro että rakastat. kerhotoiminta voisi olla lapselle hyvä vaihtoehto.

kerhossa ja kerran viikossa 30min temppujumpassa. Olen jo ajatellut pitäisikö joku muukin harrastus vielä keksiä.



Kurjinta tässä on että poika yleensä on kuitenkin totellut ihan hyvin ja sisaruksiaan ei ole aiemmin satuttanut. Toivottavasti menee ohi mahdollisimman pian ja olisi vaan joku vaihe hällä menossa.



ap

Ikääkin on vajaa 4 vuotta ja olen pitänyt ko. käytöstä vain jonain kautena.

teette parhaanne ja olette ihan johdonmukaisia. Joskus kun kyseessä on tuollainen selkeästi " kausi" (kuten sanoit, mitään muutoksia elämässä ei ole tapahtunut), niin keinot eivät heti tepsi vaan lapsen täytyy jotenkin se kautensa käydä läpi. En usko että tuohon on mitään poppakonsteja. Pitkää pinnaahan se vanhemmilta vaatii, ja voimia.

Meillä ainakin ne rauhallisimmat lapset ovat revenneet 4v. ja 6v. iässä. Poikia molemmat. Kun riittävä aika uhmaa on koettu, ovat he muuttuneet taas omaksi itsekseen.



Tytär on juuri nyt 4v. mutta on ollut tuittupää koko ikänsä. Hän ei näytä ainakaan vielä juurikaan enempää uhmistuvan. Ehkä on osannut purkaa kiukkuaan jo aikaisemmin.



Tärkeää lienee antaa lapselle lupa purkaa tunteitaan, kunhan mitään ei mene rikki, eikä vahingoita itseään tai muita. Pahinta minusta on, että pojille sanotaan, ettei saa itkeä. Poika saa itkeä samalla tavoin kuin tytötkin. Ehkä sitten miehenäkin saa purettua sisintään eikä tarvitse tehdä itsemurhaa tms. kun elämä koettelee.

ylikiltti isosiskonsa ja leppoisa pikkuveli. Toivon tosiaan että ei kestä ihan hirveän kauan tämä kausi. Johdonmukaisesti jatkamme samaa linjaa. Tänään päivä muute mennyt hiukan paremmin kun olen tarkkaillut poikaa ja juuri ennen kun huuto alkaa tai tavara lentää olen sanonut tiukasti että muista karkkipäivä ja tonttupussi. Voi kun voisi vaan istua tuon vieressä niin ehtisi reagoida ennen kuin huuto alkaa sillä huudon alettua se kyllä sitten vaan jatkuu ja jatkuu. Pakko siis kai vaan kestää ja toivoa että menee mahdolisimman äkkiä ohi.



ap

tontuista etc. Sanotaan ytimekkäästi, rauhallisesti ja selvästi mitä nyt tehdään, ja pidetään kiinni siitä mitä sanotaan, ja tehdään lapsen kanssa kädestäpitäen asiat, sinä olet aikuinen, ja sinä päätät, ei tämä napero. Kunnioitus on ansaittava, älä mene lapsen tasolle erimielisyyksissä, ja vältä rangaistuksia, jossa lapselta viedään jotakin, sillä jos lapsi itse tuntee olevansa oikeassa, lisää aiheeton rangaistus vain kapinamieltä.

Meillä poika kohta 5v ja monta kertaa päivän aikana otetaan yhteen. Meillä kyllä usein riidellään siitä saako poika taas pelata ja pelata ja pelata(pleikkaria,tietokoneella sun muilla vekottimilla)...kun ei saa niin siitähän riemu repeää-huoh!



Meillä on tärkeitä johdonmukaisuus. Eli kun jotain päätetään niin siitä sitten pidetään kiinni. Niin tekin selvästi olette tehneet. Itsekin ole kasvatuksen ammattilainen, mutta kyllä minullakin on monesti " sormi suussa" ja jotenkin tuntuu, että se pinna on lyhyempi oman kuin vieraan lapsen kanssa...valitettavasti.



Jaksamista ja voimia teille!!! Toivottavasti nämä meidän uhmakkaat kohta rauhoittuvat.