Ärsyttää lukea väitteitä että lapsiluvun väheneminen olisi asennekysymys!

Olen lisääntymisikäinen, vakaassa pitkässä parisuhteessa oleva nainen ja lähipiirini koostuu pitkälti samaan kategoriaan kuuluvista -90-luvun lapsista.

Olenko ainoa jota ärsyttää väitteet siitä ettei ihmiset lisäänny asenteiden tai itsekkäiden syiden vuoksi? Halutaan elää ikuista nuoruutta ja keskittyä omaan itseensä. Varmasti niitäkin kuuluu joukkoon ja on mahtavaa ettei sellaiset ihmiset lisäänny joilla ei ole vahvaa mielenkiintoa lastenkasvatukseen ja hoivaamiseen. Mutta ainakin omassa lähipiirissä suurin syy siihen miksi hankitaan vain yksi lapsi ja lykätään lastenhankkimista on taloudellinen epävarmuus, työmarkkinoiden raakuus ja huono ostovoima. Etenkin työmarkkinat ovat suorastaan hirveät, mutta toisaalta yhden henkilön palkalla ei perhettä elätetä ja makseta asuntolainaa, autoa ja kahden ihmisen opintolainalyhennyksiä. Toisaalta sitten päiväkodit on kaaoksessa ja päiväkotien aukioloajat ovat lyhyemmät kuin minun ja kumppanini päivittäiset työajat matkoineen. Kun olet työpäivän jälkeen ihan rätti tehtyäsi usean ihmisen työt ja palkalla ei ihmeemmin juhlita niin onko ihmekään että resursseja ja voimavaroja ei ole lapsiperhe-elämään. Olemme menossa japanilaiseen tehokkuusyhteiskuntamalliin jossa töitä tehdään kokoajan pienellä korvauksella ja käydään jossain kopissa nukkumassa töiden välillä.