Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää lukea väitteitä että lapsiluvun väheneminen olisi asennekysymys!
06.08.2023 |
Olen lisääntymisikäinen, vakaassa pitkässä parisuhteessa oleva nainen ja lähipiirini koostuu pitkälti samaan kategoriaan kuuluvista -90-luvun lapsista.
Olenko ainoa jota ärsyttää väitteet siitä ettei ihmiset lisäänny asenteiden tai itsekkäiden syiden vuoksi? Halutaan elää ikuista nuoruutta ja keskittyä omaan itseensä. Varmasti niitäkin kuuluu joukkoon ja on mahtavaa ettei sellaiset ihmiset lisäänny joilla ei ole vahvaa mielenkiintoa lastenkasvatukseen ja hoivaamiseen. Mutta ainakin omassa lähipiirissä suurin syy siihen miksi hankitaan vain yksi lapsi ja lykätään lastenhankkimista on taloudellinen epävarmuus, työmarkkinoiden raakuus ja huono ostovoima. Etenkin työmarkkinat ovat suorastaan hirveät, mutta toisaalta yhden henkilön palkalla ei perhettä elätetä ja makseta asuntolainaa, autoa ja kahden ihmisen opintolainalyhennyksiä. Toisaalta sitten päiväkodit on kaaoksessa ja päiväkotien aukioloajat ovat lyhyemmät kuin minun ja kumppanini päivittäiset työajat matkoineen. Kun olet työpäivän jälkeen ihan rätti tehtyäsi usean ihmisen työt ja palkalla ei ihmeemmin juhlita niin onko ihmekään että resursseja ja voimavaroja ei ole lapsiperhe-elämään. Olemme menossa japanilaiseen tehokkuusyhteiskuntamalliin jossa töitä tehdään kokoajan pienellä korvauksella ja käydään jossain kopissa nukkumassa töiden välillä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Minulla särähtää tässä pahasti korvaan kohta osuuteni asumismenoista. Oletan että koska näin kirjoitat niin olet parisuhteessa sen toisen osapuolen kanssa jonka kanssa lasta teet. Miksi puhut osuudestasi asumismenoista. Eikös rakkaus olekaan kaiken jakamista. Puoliso maksakoon isomman osuuden sillä aikaa kun olet äitiyslomalla.
Minusta tuntuu että suomalaiset eivät enää tajua mitä rakkaus on josta syystä erotaan heti kun toinen vähän pieraisee väärään suuntaan.
Niinpä. Vauvasta ei saa palkkaa. Jostain syystä tätä ei tiedetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ärsyttää. Tämä on sama asia kun se suurten ikäluokkien eläköityminen ja työpaikkojen vapautuminen. No ne eläköityi, työpaikat yhdisteltiin jo olemassa oleviin tehtäviin tai lopetettiin kokonaan eikä työpaikkoja vapautunutkaan massoittain.
Tästä taas päästään siihen että kun opiskelu-ja työpaikkoja ei riitä nytkään kaikille, työelämä on koventunut, hinnat nousseet ja palvelut heikentyneet niin on ihan luonnollista että syntyvyyskin laskee.
Tietenkin tästä on kivempi tehdä yksilön ongelma ja syyllistää yksilöä siitä miksi et tee lapsia. Kaikki niitä ei edes halua ja hyvä niin mutta eipä nykytilanne ole yhtään valoisampi niilläkään jotka niitä haluaisi.Mielestäni syntyvyyden laskuun on ollut aikaa reagoida jo pitkään ja poliittisilla päätöksilläkin sitä tukea mutta jostain syystä on vain kuviteltu että kyllä nyt ihmiset lisääntyy. No ei lisäänny ja nyt ihmetellään ja keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä sille. Mä nyt sanoisin että sitä saa mitä tilaa.
Ei niitä opiskelu-ja työpaikkoja koskaan ole kaikille riittänyt. Nykyään kaikkien pitäisi päästä lääkikseen, sinne ei toki kaikki mahdu.
Koulutustaso on noussut koko ajan. Työllisyys on ennätyskorkea.
Nämä kuvitelmat entisaikojen paremmuudesta ei perustu mihinkään muuhun kuin kateuteen.
Syntyvyyden lasku on täysin luonnollista, perustuu pelkästään tähän valinnanmahdollisuuteen ja korkeaan hedonismiin. Se on mielestäni jopa hyvä adua. Maailmassa kyllä riittää ihmisiä. Liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Minulla särähtää tässä pahasti korvaan kohta osuuteni asumismenoista. Oletan että koska näin kirjoitat niin olet parisuhteessa sen toisen osapuolen kanssa jonka kanssa lasta teet. Miksi puhut osuudestasi asumismenoista. Eikös rakkaus olekaan kaiken jakamista. Puoliso maksakoon isomman osuuden sillä aikaa kun olet äitiyslomalla.
Minusta tuntuu että suomalaiset eivät enää tajua mitä rakkaus on josta syystä erotaan heti kun toinen vähän pieraisee väärään suuntaan.
Moni nykymies ei enää lähde parisuhteeseen jossa kulut ei mene puoliksi. Itsekkyyttä on hyvin paljon siellä miesten suunnalla.
Ja toisaalta naisetkin ovat jääräpäisiä tuon suhteen että kaiken on mentävä puoliksi, keinolla millä hyvänsä. Muuten itsetunto murenee jos ei pysty osallistumaan 50%.
Ongelma tuokin.
Tässäpä se ongelmien juurisyy tulikin. Ehkäpä sen sijaan että valikoitte näitä 50%/50% tyyppejä niin etsitte ihmisen joka kykenee ehdottomaan rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Mistä "entisajasta" tässä nyt puhut? Kyllä kasarilla ja ysärillä omakotitalo ja auto on ollut täysin normaalia.
Hyvin monilla oli niitä joo, mutta ei ollut vielä tätä kulttuuria, että sellainen olisi oltava kaikilla. Vielä 90-luvulla oli tavallista, että kerrostaloissa asui lapsia jopa laumaksi asti. Nykyään niiden talojen hiekkalaatikot on purettu tai pahasti ruohottuneet.
Yli nelikymppisenä ja nyt raskaana olevana ymmärrän näkemystä, että työ- ja rahatilanne ja parisuhde vaikuttavat. Hankalaa on löytää pitkän tähtäimen parisuhdetta jos oma elämä ei ole selvillä ensi vuodeksi ja joutuu koko ajan tekemään ylimääräistä pätevöityäkseen lisää.
Silti lasten hankkiminen on osin asennekysymys. Minulle ei tullut mieleenkään ryhtyä hankkimaan lapsia kolmekymppisenä ja varmaan taustalla oli asenne sikäli, ettei asia ollut tekolistalla. Myöhemmin lapsen saaminen osoittautui hankalaksi ja sen jälkeen kävin vuosia lapsettomuushoidoissa.
Nuorena oma elämä ei ollut lastenhankkimisvaiheessa.
Nyt toivon että raskaus sujuu hyvin. Lasten tarvikkeita aion hankkia paljon käytettynä.
Aivan hyvin olisin voinut olla pari vuotta pois työelämästä nuorempana. Työelämä on samaa oravanpyörää ja määräaikaisuuksia, vaikka vuosikymmenet kuluvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
Nimenomaan nyt on elintaso kaikkein korkeimmalla. Myös asumisväljyys. Vaatimustaso on niin korkea. Samoin turvallisuushakuisuus.
Elintaso perustuu monin osin velkarahaan. Kotitaloudet ja valtio ovat nykyään paljon velkaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Minulla särähtää tässä pahasti korvaan kohta osuuteni asumismenoista. Oletan että koska näin kirjoitat niin olet parisuhteessa sen toisen osapuolen kanssa jonka kanssa lasta teet. Miksi puhut osuudestasi asumismenoista. Eikös rakkaus olekaan kaiken jakamista. Puoliso maksakoon isomman osuuden sillä aikaa kun olet äitiyslomalla.
Minusta tuntuu että suomalaiset eivät enää tajua mitä rakkaus on josta syystä erotaan heti kun toinen vähän pieraisee väärään suuntaan.
Moni nykymies ei enää lähde parisuhteeseen jossa kulut ei mene puoliksi. Itsekkyyttä on hyvin paljon siellä miesten suunnalla.
Ja toisaalta naisetkin ovat jääräpäisiä tuon suhteen että kaiken on mentävä puoliksi, keinolla millä hyvänsä. Muuten itsetunto murenee jos ei pysty osallistumaan 50%.
Ongelma tuokin.
Tässäpä se ongelmien juurisyy tulikin. Ehkäpä sen sijaan että valikoitte näitä 50%/50% tyyppejä niin etsitte ihmisen joka kykenee ehdottomaan rakkauteen.
Kommenttini tuohon kulujen jakamiseen: nyt kun korot on korkealla, aika harva saa palkkaa jolla kustantaa koko perheen menot. Meillä esimerkiksi asuntolaina+yhtiövastike on nykyisellään 1500€, auto yht. 200€, molempien opintolainojen lyhennykset yhteensä noin 450€. Pelkästään nuo kiinteät kulut on yli 2000€ kuussa. Kahden ihmisen ollessa täysipäiväisesti töissä on meillä hyvin rahaa maksaa kaikki laskut ja laittaa jotain sivuunkin mutta yhden palkalla mentäisiin hyvin ohuella marginaalilla. Puhumattakaan siitä jos se töissäkäyvä menettäisi työnsä. Ja huom. meillä on lainaa hyvin maltillisesti mutta asunto suuresta kaupungista ja korkotason nousu on rokottanut niin pahasti ostovoimaa että on pidettävä kaksinkäsin kiinni työpaikastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on keskenkasvuiset miehet. Nykymiehet ovat vastuuttomia ihan liian pitkään.
Nykyisin nuoruus jatkuu pidempään kuin ennen. Nuoria ollaan ihan virallisen määritelmänkin mukaan 29-vuotiaiksi asti, eli silloin vielä pääsee nuorisotaloon, on työkkärissä nuorisopalvelujen piirissä, ei saa ostaa alkoholia, tupakkaa, tulitikkuja yms. ilman henkkaria ja näin poispäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ärsyttää. Tämä on sama asia kun se suurten ikäluokkien eläköityminen ja työpaikkojen vapautuminen. No ne eläköityi, työpaikat yhdisteltiin jo olemassa oleviin tehtäviin tai lopetettiin kokonaan eikä työpaikkoja vapautunutkaan massoittain.
Tästä taas päästään siihen että kun opiskelu-ja työpaikkoja ei riitä nytkään kaikille, työelämä on koventunut, hinnat nousseet ja palvelut heikentyneet niin on ihan luonnollista että syntyvyyskin laskee.
Tietenkin tästä on kivempi tehdä yksilön ongelma ja syyllistää yksilöä siitä miksi et tee lapsia. Kaikki niitä ei edes halua ja hyvä niin mutta eipä nykytilanne ole yhtään valoisampi niilläkään jotka niitä haluaisi.Mielestäni syntyvyyden laskuun on ollut aikaa reagoida jo pitkään ja poliittisilla päätöksilläkin sitä tukea mutta jostain syystä on vain kuviteltu että kyllä nyt ihmiset lisääntyy. No ei lisäänny ja nyt ihmetellään ja keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä sille. Mä nyt sanoisin että sitä saa mitä tilaa.
Ei niitä opiskelu-ja työpaikkoja koskaan ole kaikille riittänyt. Nykyään kaikkien pitäisi päästä lääkikseen, sinne ei toki kaikki mahdu.
Koulutustaso on noussut koko ajan. Työllisyys on ennätyskorkea.
Nämä kuvitelmat entisaikojen paremmuudesta ei perustu mihinkään muuhun kuin kateuteen.
Syntyvyyden lasku on täysin luonnollista, perustuu pelkästään tähän valinnanmahdollisuuteen ja korkeaan hedonismiin. Se on mielestäni jopa hyvä adua. Maailmassa kyllä riittää ihmisiä. Liikaakin.
Jos et olisi niin itsekäs tai typerä (todennäköisesti molempia) ja kulkisi laput silmillä, tietäisit että tämän hetken nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäpolvia köyhempiä. Koulutus- ja työllisyystason nousu ei valitettavasti näy palkkapussissa. Ei ole varaa samanlaiseen elintasoon kuin ennen. Ostovoima on laskenut ja hinnat nousseet. Kilpailu työpaikoista on kasvanut jatkuvasti, moni joutuu tyytymään osa-aikatöihin ja määräaikaisiin pesteihin. Asuntojen hinnat ovat nousseet ja pätkätöillä ei edes saa pankista lainaa. Taloudellinen epävarmuus ja kamppailu vakaasta elämästä syö halua tuoda lapsia tähän masentavaan kärsimysnäytelmään.
https://www.nber.org/system/files/working_papers/w27123/w27123.pdf?camp…
https://www.dailymail.co.uk/news/article-11160535/Millennials-poorest-g…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan nykyään paljon syitä miksi monia lasten hankinta askarruttaa kovasti. Niin taloudelliset kuin vaikkapa se millainen maailma nykyään on. Lisäksi ainakin omassa ystäväpiirissäni on heitä jotka eivät vain ole saaneet lapsia vaikka ovat jo pitempään yrittäneet. Sitähän ei helposti kerrota ns. ulkopuolisille ja sen seurauksena saattaa näyttää ettei lasta edes haluta.
Minä olen syntynyt 90-luvulla ja neljän lapsen äiti. Sain lapset hyvin nuorena ja sen vuoksi en esimerkiksi taloudellisia asioita pohtinut ja ehkä hyvä niin. Sain lapseni ikävuosina 16 - 21v ja sen jälkeen opiskelin ammattiin. En tiedä arvaisinko enää lapsia samalla lailla hankkia kun 30v tulee mittariin vaikka olen naimisissa ja meillä kummallakin ns. turvallinen työ. Minä sairaanhoitaja ja miehelläni myös sotepuolen ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
LOL! Vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Äitini perheessä oli 13 lasta - asuivat kolmen makuuhuoneen pikkutalossa, noin 60 neliötä. Isäni perheessä oli 10 lasta, ja suunnilleen saman kokoinen tönö. Tämä on se suurten ikäluokkien todellisuus, tilaa oli monta kertaluokkaa vähemmän per lapsi kuin nykyään köyhimmissä mahdollisissa perheissä (joissa pidetään katastrofina jos kaksi lasta jakaa huoneen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Minulla särähtää tässä pahasti korvaan kohta osuuteni asumismenoista. Oletan että koska näin kirjoitat niin olet parisuhteessa sen toisen osapuolen kanssa jonka kanssa lasta teet. Miksi puhut osuudestasi asumismenoista. Eikös rakkaus olekaan kaiken jakamista. Puoliso maksakoon isomman osuuden sillä aikaa kun olet äitiyslomalla.
Minusta tuntuu että suomalaiset eivät enää tajua mitä rakkaus on josta syystä erotaan heti kun toinen vähän pieraisee väärään suuntaan.
Moni nykymies ei enää lähde parisuhteeseen jossa kulut ei mene puoliksi. Itsekkyyttä on hyvin paljon siellä miesten suunnalla.
Ja toisaalta naisetkin ovat jääräpäisiä tuon suhteen että kaiken on mentävä puoliksi, keinolla millä hyvänsä. Muuten itsetunto murenee jos ei pysty osallistumaan 50%.
Ongelma tuokin.
Tässäpä se ongelmien juurisyy tulikin. Ehkäpä sen sijaan että valikoitte näitä 50%/50% tyyppejä niin etsitte ihmisen joka kykenee ehdottomaan rakkauteen.
Kommenttini tuohon kulujen jakamiseen: nyt kun korot on korkealla, aika harva saa palkkaa jolla kustantaa koko perheen menot. Meillä esimerkiksi asuntolaina+yhtiövastike on nykyisellään 1500€, auto yht. 200€, molempien opintolainojen lyhennykset yhteensä noin 450€. Pelkästään nuo kiinteät kulut on yli 2000€ kuussa. Kahden ihmisen ollessa täysipäiväisesti töissä on meillä hyvin rahaa maksaa kaikki laskut ja laittaa jotain sivuunkin mutta yhden palkalla mentäisiin hyvin ohuella marginaalilla. Puhumattakaan siitä jos se töissäkäyvä menettäisi työnsä. Ja huom. meillä on lainaa hyvin maltillisesti mutta asunto suuresta kaupungista ja korkotason nousu on rokottanut niin pahasti ostovoimaa että on pidettävä kaksinkäsin kiinni työpaikastaan.
Nämä te olette itse valinneet ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ärsyttää. Tämä on sama asia kun se suurten ikäluokkien eläköityminen ja työpaikkojen vapautuminen. No ne eläköityi, työpaikat yhdisteltiin jo olemassa oleviin tehtäviin tai lopetettiin kokonaan eikä työpaikkoja vapautunutkaan massoittain.
Tästä taas päästään siihen että kun opiskelu-ja työpaikkoja ei riitä nytkään kaikille, työelämä on koventunut, hinnat nousseet ja palvelut heikentyneet niin on ihan luonnollista että syntyvyyskin laskee.
Tietenkin tästä on kivempi tehdä yksilön ongelma ja syyllistää yksilöä siitä miksi et tee lapsia. Kaikki niitä ei edes halua ja hyvä niin mutta eipä nykytilanne ole yhtään valoisampi niilläkään jotka niitä haluaisi.Mielestäni syntyvyyden laskuun on ollut aikaa reagoida jo pitkään ja poliittisilla päätöksilläkin sitä tukea mutta jostain syystä on vain kuviteltu että kyllä nyt ihmiset lisääntyy. No ei lisäänny ja nyt ihmetellään ja keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä sille. Mä nyt sanoisin että sitä saa mitä tilaa.
Ei niitä opiskelu-ja työpaikkoja koskaan ole kaikille riittänyt. Nykyään kaikkien pitäisi päästä lääkikseen, sinne ei toki kaikki mahdu.
Koulutustaso on noussut koko ajan. Työllisyys on ennätyskorkea.
Nämä kuvitelmat entisaikojen paremmuudesta ei perustu mihinkään muuhun kuin kateuteen.
Syntyvyyden lasku on täysin luonnollista, perustuu pelkästään tähän valinnanmahdollisuuteen ja korkeaan hedonismiin. Se on mielestäni jopa hyvä adua. Maailmassa kyllä riittää ihmisiä. Liikaakin.
Jos et olisi niin itsekäs tai typerä (todennäköisesti molempia) ja kulkisi laput silmillä, tietäisit että tämän hetken nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäpolvia köyhempiä. Koulutus- ja työllisyystason nousu ei valitettavasti näy palkkapussissa. Ei ole varaa samanlaiseen elintasoon kuin ennen. Ostovoima on laskenut ja hinnat nousseet. Kilpailu työpaikoista on kasvanut jatkuvasti, moni joutuu tyytymään osa-aikatöihin ja määräaikaisiin pesteihin. Asuntojen hinnat ovat nousseet ja pätkätöillä ei edes saa pankista lainaa. Taloudellinen epävarmuus ja kamppailu vakaasta elämästä syö halua tuoda lapsia tähän masentavaan kärsimysnäytelmään.
https://www.nber.org/system/files/working_papers/w27123/w27123.pdf?camp…
https://www.dailymail.co.uk/news/article-11160535/Millennials-poorest-g…
Ei tästä milleniaalien valituksesta kyllä mitään kurjuutta eikä edes epävarmuutta löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
Nimenomaan nyt on elintaso kaikkein korkeimmalla. Myös asumisväljyys. Vaatimustaso on niin korkea. Samoin turvallisuushakuisuus.
Sitä kyllä on ihan tutkittu, että nykyiset nuoret aikuiset on köyhempiä kuin vanhempansa samassa iässä. Tämä muutos on tapahtunut jossain vuosikymmenen sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
LOL! Vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Äitini perheessä oli 13 lasta - asuivat kolmen makuuhuoneen pikkutalossa, noin 60 neliötä. Isäni perheessä oli 10 lasta, ja suunnilleen saman kokoinen tönö. Tämä on se suurten ikäluokkien todellisuus, tilaa oli monta kertaluokkaa vähemmän per lapsi kuin nykyään köyhimmissä mahdollisissa perheissä (joissa pidetään katastrofina jos kaksi lasta jakaa huoneen).
No ei nyt puhutakaan suurten ikäluokkien lapsuudesta, vaan nykyisten nuorten aikuisten lapsuudesta. Eli suurten ikäluokkien ja vähän heitä nuorempien aikuisuudesta. Normaalia oli omakotitalot ja omat huoneet ysärilapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
LOL! Vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Äitini perheessä oli 13 lasta - asuivat kolmen makuuhuoneen pikkutalossa, noin 60 neliötä. Isäni perheessä oli 10 lasta, ja suunnilleen saman kokoinen tönö. Tämä on se suurten ikäluokkien todellisuus, tilaa oli monta kertaluokkaa vähemmän per lapsi kuin nykyään köyhimmissä mahdollisissa perheissä (joissa pidetään katastrofina jos kaksi lasta jakaa huoneen).
Missähän todellisuudessa sinä taas elät, eihän köyhimmillä perheillä nykyään todellakaan ole varaa omiin huoneisiin lapsilla. Kun ei monilla alempaa keskiluokkaa olevillakaan ole, ei ainakaan pk-seudulla. Ei ainakaan jos lapsia on enemmän kuin kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
LOL! Vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Äitini perheessä oli 13 lasta - asuivat kolmen makuuhuoneen pikkutalossa, noin 60 neliötä. Isäni perheessä oli 10 lasta, ja suunnilleen saman kokoinen tönö. Tämä on se suurten ikäluokkien todellisuus, tilaa oli monta kertaluokkaa vähemmän per lapsi kuin nykyään köyhimmissä mahdollisissa perheissä (joissa pidetään katastrofina jos kaksi lasta jakaa huoneen).
No ei nyt puhutakaan suurten ikäluokkien lapsuudesta, vaan nykyisten nuorten aikuisten lapsuudesta. Eli suurten ikäluokkien ja vähän heitä nuorempien aikuisuudesta. Normaalia oli omakotitalot ja omat huoneet ysärilapsilla.
No eikä ollut, olet elänyt jossain kuplassa. Kyllä 80 ja 90 luvuillakin oli ihan normia että lapsiperheellä oli Max 1 auto, ja omakotitalo oli vain rikkaimmilla - tai sitten talo oli itse rakennettu 2-3 makkarin noin 80 neliöinen pikkutalo, joka ei millään lailla vastaa nykyistä vaatimustasoa. Itse olen syntynyt 1980 ja luokkatovereista enintään 1/4 asui omakotitalossa, ja nekin oli "rikkaiden lapsia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
LOL! Vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Äitini perheessä oli 13 lasta - asuivat kolmen makuuhuoneen pikkutalossa, noin 60 neliötä. Isäni perheessä oli 10 lasta, ja suunnilleen saman kokoinen tönö. Tämä on se suurten ikäluokkien todellisuus, tilaa oli monta kertaluokkaa vähemmän per lapsi kuin nykyään köyhimmissä mahdollisissa perheissä (joissa pidetään katastrofina jos kaksi lasta jakaa huoneen).
Missähän todellisuudessa sinä taas elät, eihän köyhimmillä perheillä nykyään todellakaan ole varaa omiin huoneisiin lapsilla. Kun ei monilla alempaa keskiluokkaa olevillakaan ole, ei ainakaan pk-seudulla. Ei ainakaan jos lapsia on enemmän kuin kaksi.
MOT, sanot sen kuin kyseessä olisi suuri vääryys. Teillä tuskin kuitenkaan asuu 3-5 henkeä per huone, toisin kuin 60-70 luvulla oli vielä tavallista maaseudulla. Eli asumisen väljyys on ihan eri luokkaa, ja silti siitä puhutaan kauhean huonona.
Ps. Ei kannata tehdä hirveää laumaa lapsia, jos ei ole varaa antaa niille haluamaansa elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
LOL! Vanhempani ovat suurta ikäluokkaa. Äitini perheessä oli 13 lasta - asuivat kolmen makuuhuoneen pikkutalossa, noin 60 neliötä. Isäni perheessä oli 10 lasta, ja suunnilleen saman kokoinen tönö. Tämä on se suurten ikäluokkien todellisuus, tilaa oli monta kertaluokkaa vähemmän per lapsi kuin nykyään köyhimmissä mahdollisissa perheissä (joissa pidetään katastrofina jos kaksi lasta jakaa huoneen).
Missähän todellisuudessa sinä taas elät, eihän köyhimmillä perheillä nykyään todellakaan ole varaa omiin huoneisiin lapsilla. Kun ei monilla alempaa keskiluokkaa olevillakaan ole, ei ainakaan pk-seudulla. Ei ainakaan jos lapsia on enemmän kuin kaksi.
MOT, sanot sen kuin kyseessä olisi suuri vääryys. Teillä tuskin kuitenkaan asuu 3-5 henkeä per huone, toisin kuin 60-70 luvulla oli vielä tavallista maaseudulla. Eli asumisen väljyys on ihan eri luokkaa, ja silti siitä puhutaan kauhean huonona.
Ps. Ei kannata tehdä hirveää laumaa lapsia, jos ei ole varaa antaa niille haluamaansa elintasoa.
Lestaperheitä korkeintaan lukuun ottamatta niin tuollaiset lapsilaumat 70-luvulla olivat jo ääriharvinaisia. Loppuivat käytännössä siihen kun ehkäisypillerit tulivat käyttöön. Pienin ikäluokkahan oli vuonna 1973 syntynyt ja niitä pukkasi suuret ikäluokat. Olen maaseudulta kotoisin ja kaveripiirissäni oli yksi jolla kaksi sisarusta ja muutoin olivat ainoita lapsia tai korkeintaan yksi sisarus. Olen tuota vuosimallia 1973.
- eri
Nimenomaan nyt on elintaso kaikkein korkeimmalla. Myös asumisväljyys. Vaatimustaso on niin korkea. Samoin turvallisuushakuisuus.