En uskalla tehdä lapsia, mieshän voi häipyä koska vaan
Tuntuu ihan järjen vastaiselta, että luottaisin toiseen ihmiseen niin paljon, että lähtisin lapsia hankkimaan. Niitä kuitenkin haluaisin. Vaikeeta.
Kommentit (33)
Olin niin rakastunut ja sinisilmäinen, etten edes ajatellut eron mahdollisuutta.
Onni onnettomuudessa, että lapseni isä rakastaa isyyttä ja on aivan yhtä paljon lapsemme kanssa.
Vaikka olikin kontrolloiva ja aiheutti traumat kun huusi mulle mun raskauskiloista ja siitä, että seksielämänsä on nyt pilalla, niin osaamme sopia enimmäkseen kaiken lapsen tuomiin jaettuihin vastuisiin liittyvän hyvin.
Kannattaa yrittää edes löytää sellainen ihminen, joka voisi sentään haluta olla vanhempi, vaikka suhde menisikin karille. Vaan kun kaikista ei vaan tiedä ennalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sinua jätä vaikka mies jättäisikin.
Voi hyvinkin jättää, kun ikää tulee tarpeeksi. Eipä ihan hirveästi näy lapsia vanhempiaan katsomassa vanhustentaloissa.
t. sellaisissa 15v työskennellyt
Olet viisas nainen. Naiivimmat joutuvat kerta toisensa jälkeen pettymään kun mies pettää, jättää, hylkää tai hakkaa. Been there, done that.
N53
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ja sinisilmäinen, etten edes ajatellut eron mahdollisuutta.
Onni onnettomuudessa, että lapseni isä rakastaa isyyttä ja on aivan yhtä paljon lapsemme kanssa.
Vaikka olikin kontrolloiva ja aiheutti traumat kun huusi mulle mun raskauskiloista ja siitä, että seksielämänsä on nyt pilalla, niin osaamme sopia enimmäkseen kaiken lapsen tuomiin jaettuihin vastuisiin liittyvän hyvin.
Kannattaa yrittää edes löytää sellainen ihminen, joka voisi sentään haluta olla vanhempi, vaikka suhde menisikin karille. Vaan kun kaikista ei vaan tiedä ennalta.
Lisäisin omaan kommenttiini vielä, että minä olin se joka lähti. En voi elää ihmisen kanssa joka huutaa ja itkee mun kehon muutoksista. Entä kun olen vanhempi? Kun sairastun? Kohdun omaavana kävin läpi todella suuria mullistuksia siinä missä mieheni vain myhäilee.
Lihoin voimakkaan raskauspahoinvoinnin vuoksi. Kukaan ei kertonut, että on sellaista raskauspahoinvointia, johon auttaa kun syö lähes jatkuvasti. Eikä todellakaan tehnyt mieli, kuin vain yhtä absurdia asiaa kerrallaan. Olin ollut urheilullinen kasviksia rakastava terve ihminen. Raskaana saattoi tehä mieli vaikka vetää pelkkää turkkijogurttia ja kaikkea rasvaista ja umaamia. Meinasin oksentaa kun edes ajattelin parsakaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapsia kannattaa tehdä sen verran, kuin jaksaa itse hoitaa. Jae ei tosiaan mitään kannata laskea miehen varaan, valitettavasti edelleen maailma sallii heille asioita, joita naisille ei.
Ihan sallittua on naisellekin lähteä. Niin kuin biologinen äitini teki, kun olin 3vk ikäinen. Ei ole sen jälkeen näkynyt. Olen nyt 38.
Mihin se sun äippä lähti?
No mistä minä sen voisin tietää, kun en ole tavannut häntä yli 38 vuoteen. Enkä ollut muutenkaan yhteydessä. Ei kertonut edes isälle, minne meni. Yhtenä päivänä vain otti ja lähti. Kuulemma sillä välin häipyi kun isä oli käymässä kaupassa eli olin jonkin aikaa yksin.
Löytyikö ruumista koskaan? Montako vuotta isäsi istui?
Ei kannatakaan tehdä, jos ei ole valmis tarvittaessa yh:ksi. Mitä tahansa voi elämässä tapahtua.
Suurin osa miehistä häipyy kun lapsi syntyy ja mies jättää naisen pulaan. On ihan arpapeliä löytääkö nainen miehen joka tosissaan haluaa sitä perhe elämää elää. Vain harva mies jaksaa hoitaa lasta koska sitä pitää sitten hoitaa koko ajan eikä jättää yksin. Mieheltä menee harrastukset ja kaverit eikä ne sitä kestä ja siksi ne jättää naisen.
Kiltti mies kirjoitti:
Suurin osa miehistä häipyy kun lapsi syntyy ja mies jättää naisen pulaan. On ihan arpapeliä löytääkö nainen miehen joka tosissaan haluaa sitä perhe elämää elää. Vain harva mies jaksaa hoitaa lasta koska sitä pitää sitten hoitaa koko ajan eikä jättää yksin. Mieheltä menee harrastukset ja kaverit eikä ne sitä kestä ja siksi ne jättää naisen.
Eipä se perheestä haaveileva mies mikään suosittu ole. Ennemminkin yrittävät muuttaa mieleisensä miehen perhekeskeiseksi, kuin hakea jo valmiiksi perhekeskeistä. Lopputulos on arpapeliä. Mistä lähtien ihmisen muuttaminen toisenlaiseksi on ollut hyvä idea? Kuinka usein se on onnistunut? Veikkaan, että aika harvoin. Sitten hajoaa perhe ja traumatisoituu lapset, kun siitä helppoheikistä ei ollut perhe-elämään.
Nainen hylkää satavarmasti lapsensa . Isä vaan joskus . Kokemusta löytyy .
Väärin. Syntymä on kuolemantuomio, ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Vaikuttaako se mies luotettavalta? Valehteleeko pikku asioissa? Jos valehtelee, niin sitten valehtelee isommissakin.
Ei lapsia kenenkään ventovieraan tai epäluotettavan ihmisen kanssa kannatakaan tehdä. Mutta toisaalta, ei mikään elämässä koskaan ole varmaa. Pitää myös uskaltaa ottaa riskejä ja luottaa siihen, että siivet kantavat. Lapset ovat pieniä vain hetken. Isommista lapsista on jo apua ja seuraakin. Esim. alakouluikäiset ovat jo ihan mukavaa seuraa ja pienemmätkin.