Tunnekylmä mies, kun elämä tuntuu pelkältä rämpimiseltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa pian lapsi ja kiitos tämän kaltaisten tosielämän tarinoiden (joita ei ole kerrottu anonyymina palstalla vaan nähty omin silmin) olen varautunut eroamaan kaikin tavoin jos minut yritetään nalkittaa.

Olen nähnyt todella yllättävienkin miesten jättävän naisen julmasti yksin. Oma mieheni on innostunut vauvasta ja kaiken järjen mukaan tekee oman osansa mutta silti mitä vain voi tapahtua..

Pahimmassa tapauksessa eli jos mies onkin ajatellut minusta kotipiikaa, en ala tappelemaan asiasta. Katson miten mies toimii ja annan yhden mahdollisuuden jos uudesta isästä paljastuu kusipää.. sitten lähden menemään.

Vain 10% miehistä pitää vanhempainvapaan. Siitä voi aika hyvin päätellä suomalaisen miehen sitoutumisen perheestä huolehtimiseen.

Itse olin ensimmäisen lapsen kanssa kotona jonkun aikaa ihan omasta tahdostani. Toisen lapsen kohdalla ajattelin, että oisko se isän vuoro välillä olla, niin mies sanoi vaan että ei todellakaan aio pitää vanhempainvapaata. Siitä ei edes keskusteltu. Itse en raaskinut vauvaa laittaa päiväkotiin, joten jäin jälleen pidemmäksi aikaa lapsen kanssa kotiin. Ja siis kyseessä oikeasti suht perhekeskeinen mies joka viihtyy kotona jne. Mutta että kieltäytyi vaan tyystin tästä kunniasta?

Perhekeskeinen mies, mutta ei vaan halua olla lapsensa kanssa. Ilmeisesti miehen perhekeskeisyys tarkoittaa että ei pyri aktiivisesti vahingoittamaan jälkikasvuaan, niin se on jo hyvä suoritus.

Ainakin näennäisesti on perhekeskeinen kun viihtyy kotona. Mutta varmaan vaan silleen, että vaimo siinä vieressä hoitamassa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ollut innoissaan siitä, että sai juuri uusilla laeilla oikeuden pidempiin vanhempainvapaisiin. Ei tulisi kuuloonkaan viedä tuota iloa häneltä.

Miten niin? Ainahan se on ollut. Uuden lain idea oli että nainen ei voi enää pitää kaikkia vapaita vaikka mies vaatisi. Joten jos vapaat haluaa hyödyntää, miehen on pakko ne käyttää. Useimmat miehet eivät siltikään käytä. En tiedä auttaisiko edes vankilalla uhkaaminen.

Vapaat on nykyään myös pidemmät kuin aiemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ollut innoissaan siitä, että sai juuri uusilla laeilla oikeuden pidempiin vanhempainvapaisiin. Ei tulisi kuuloonkaan viedä tuota iloa häneltä.

Miten niin? Ainahan se on ollut. Uuden lain idea oli että nainen ei voi enää pitää kaikkia vapaita vaikka mies vaatisi. Joten jos vapaat haluaa hyödyntää, miehen on pakko ne käyttää. Useimmat miehet eivät siltikään käytä. En tiedä auttaisiko edes vankilalla uhkaaminen.

Tilannehan on se, että nyt vaan entistä nuoremmat, ihan vauvat laitetaan päiväkotiin.

Tasa-arvo on kaunis ajatus, mutta mietin onko miehet kuitenkin erilaisia tässä suhteessa? Onko nykyinen systeemi hyvä ollenkaan? Onhan se kamalaa jos lapsen kanssa on ihminen joka vihaa lapsen kanssa oloa.

Ovat siinä mielessä erilaisia etteivät voi imettää. Sitä vaihetta kestää puoli vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ollut innoissaan siitä, että sai juuri uusilla laeilla oikeuden pidempiin vanhempainvapaisiin. Ei tulisi kuuloonkaan viedä tuota iloa häneltä.

Miten niin? Ainahan se on ollut. Uuden lain idea oli että nainen ei voi enää pitää kaikkia vapaita vaikka mies vaatisi. Joten jos vapaat haluaa hyödyntää, miehen on pakko ne käyttää. Useimmat miehet eivät siltikään käytä. En tiedä auttaisiko edes vankilalla uhkaaminen.

Tilannehan on se, että nyt vaan entistä nuoremmat, ihan vauvat laitetaan päiväkotiin.

Tasa-arvo on kaunis ajatus, mutta mietin onko miehet kuitenkin erilaisia tässä suhteessa? Onko nykyinen systeemi hyvä ollenkaan? Onhan se kamalaa jos lapsen kanssa on ihminen joka vihaa lapsen kanssa oloa.

Tasa-arvo ei ole "kaunis ajatus" vaan päämäärä jonka eteen on tehtävä ja tehdään työtä. Oman lapsen vihaaminen ei ole "erilaista" vaan ongelma jolle on tehtävä jotain. Ei lapsi saa kasvaa samassa taloudessa ihmisen kanssa joka vihaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa pian lapsi ja kiitos tämän kaltaisten tosielämän tarinoiden (joita ei ole kerrottu anonyymina palstalla vaan nähty omin silmin) olen varautunut eroamaan kaikin tavoin jos minut yritetään nalkittaa.

Olen nähnyt todella yllättävienkin miesten jättävän naisen julmasti yksin. Oma mieheni on innostunut vauvasta ja kaiken järjen mukaan tekee oman osansa mutta silti mitä vain voi tapahtua..

Pahimmassa tapauksessa eli jos mies onkin ajatellut minusta kotipiikaa, en ala tappelemaan asiasta. Katson miten mies toimii ja annan yhden mahdollisuuden jos uudesta isästä paljastuu kusipää.. sitten lähden menemään.

Vain 10% miehistä pitää vanhempainvapaan. Siitä voi aika hyvin päätellä suomalaisen miehen sitoutumisen perheestä huolehtimiseen.

Itse olin ensimmäisen lapsen kanssa kotona jonkun aikaa ihan omasta tahdostani. Toisen lapsen kohdalla ajattelin, että oisko se isän vuoro välillä olla, niin mies sanoi vaan että ei todellakaan aio pitää vanhempainvapaata. Siitä ei edes keskusteltu. Itse en raaskinut vauvaa laittaa päiväkotiin, joten jäin jälleen pidemmäksi aikaa lapsen kanssa kotiin. Ja siis kyseessä oikeasti suht perhekeskeinen mies joka viihtyy kotona jne. Mutta että kieltäytyi vaan tyystin tästä kunniasta?

Perhekeskeinen mies, mutta ei vaan halua olla lapsensa kanssa. Ilmeisesti miehen perhekeskeisyys tarkoittaa että ei pyri aktiivisesti vahingoittamaan jälkikasvuaan, niin se on jo hyvä suoritus.

Ainakin näennäisesti on perhekeskeinen kun viihtyy kotona. Mutta varmaan vaan silleen, että vaimo siinä vieressä hoitamassa kaiken.

Toisin sanoen mies joka viihtyy kotona mutta ei välitä perheestään.

Voi olla asperger JA huono luonne. Tiedän näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ollut innoissaan siitä, että sai juuri uusilla laeilla oikeuden pidempiin vanhempainvapaisiin. Ei tulisi kuuloonkaan viedä tuota iloa häneltä.

Miten niin? Ainahan se on ollut. Uuden lain idea oli että nainen ei voi enää pitää kaikkia vapaita vaikka mies vaatisi. Joten jos vapaat haluaa hyödyntää, miehen on pakko ne käyttää. Useimmat miehet eivät siltikään käytä. En tiedä auttaisiko edes vankilalla uhkaaminen.

Tilannehan on se, että nyt vaan entistä nuoremmat, ihan vauvat laitetaan päiväkotiin.

Tasa-arvo on kaunis ajatus, mutta mietin onko miehet kuitenkin erilaisia tässä suhteessa? Onko nykyinen systeemi hyvä ollenkaan? Onhan se kamalaa jos lapsen kanssa on ihminen joka vihaa lapsen kanssa oloa.

Tasa-arvo ei ole "kaunis ajatus" vaan päämäärä jonka eteen on tehtävä ja tehdään työtä. Oman lapsen vihaaminen ei ole "erilaista" vaan ongelma jolle on tehtävä jotain. Ei lapsi saa kasvaa samassa taloudessa ihmisen kanssa joka vihaa häntä.

Vihaaminen on väärä sana. Ehkä harva kuitenkaan vihaa lastaan. Mutra ei silti jaksa esim pikkulapsen kanssa olla koko päivää tai tehdä rutiininomaisesti asioita lapsen ehdoilla. Kyllä se lapsi on niin kiva aina välillä kun sen kans on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan kuin minun mies. Kasvanut perheessä jossa ei vahingossakaan puhuttu muusta kuin säästä. Kaikki tunneilmaisu loisti poissaolollaan ja loistaa edelleen

Miehen perheessä ollaan ainoastaan oltu vihaisia, mutta sitäkään ei sitten myönnetä. Kihistään raivosta, haukutaan selän takana, mustamaalataan, kostetaan jne, ja kun kysyy mistä ollaan vihaisia, kielletään että enhän minä mistään ole vihainen. T. Ap

Eli narsku ja narskun suku. Epävakaita, narsistisia, kostonhaluisia, oikea hyeena lauma. Luultavammin suvusta löytyy yksi mustalammas jonka elämästä pyritään tekemään helvettiä tai on katkaissut välit.

No, mieheni on ottanut etäisyyttä heistä. Samoin yksi toinen sisarus. Mutta silti, miehessä on tosi paljon samaa kuin hänen perheessään. Samanlaisia käytösmalleja. Kielletään todellisuutta, saatetaan valehdella ihan pokkana päin naamaa että ei sanottu jotain, vaikka juuri äsken selvästi sanoi jotain. Ja sitten sellaista saivartelua joka asiasta. Esim en ole tyytyväinen hänen kotityöpanokseen, ja kerron olevani aivan loppu siihen että ensin raadan töissä, sitten kotona, niin hän ei ole tippaakaan pahoillaan tästä asiasta. Hän ei välitä siitä että olen uupunut. Ei, hän keskittyy selittämään vaan että kyllähän hän tekee vaikka mitä (oikeasti tekee silti huomattavasti vähemmän kuin minä ja useat asiat vain pyydettäessä). Niin eihän mikään muutu silloin. Hänen mielestään hän osallistuu ja voi sanoa että hän imuroi, kun imuroi kerran kuussa parissa, kun itse imuroin ne loput kerrat. Hänhän imuroi! Miten voin edes sanoa, että hän ei imuroi. Ja mikään keskustelu ei etene, kun kaikki on tällaista jankkaamista. T. Ap

Hyvänen aika! Kopio miehestäni! Mistään ei voi puhua, todellakin jankkaa ja jankkaa niinkauan että saa minut hiljaiseksi. Jos ei muu auta niin alkaa korottamaan ääntään :(

Ylempänä kirjoitit, että kieroilee, on "ontto" ym, täällä ihan samaa. Koen ettei ole yhteyttä (alkuvuosina oli), ikääntyessään pahentunut? Mikään ei ole hänen vika, kaikesta syyttelee muita.

Hän ei ajattele toisten tunteita (paitsi muille kuin perheenjäsenille esittäessään). Minun täytyy ottaa joka asiassa hänet huomioon. Käsittämätöntä!

Voiko olla pahempaa kuin tämä: "Rakastan sinua." Miehen vastaus: " Ei se haittaa".

Ei ole tehnyt mieli sanoa enää toista kertaa. Sehän on selvää, että samaa ei ole miehen suusta koskaan kuullut. Surullista, mutta ei tämä elämä muuten ole yleensä ottaen niin ikävää ollut kuin tuosta voisi päätellä.

Ei todellakaan!

Katselin tuollaista miestä 14 pitkää vuotta (hyvä isä, työteliäs, rehellinen, kiltti jne mutta ei osannut arvostaa eikä osoittaa rakkautta) kunnes totesin että mun elämä oli kutistunut nollaan ja lähdin lasten kanssa.

Elämäni paras päätös! Elämään tuli happea, valoa ja naurua ja muutamaa vuotta myöhemmin mies jonka kanssa tuo kaikki on jatkunut jo 27v. Lapsetkin ehtivät saamaan terveen ja rakastavan parisuhdemallin omaan elämäänsä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä nämä miehet onnistuvat läpäisemään kaikki naisen tekemät seulat deittailussa ja pysyy vielä pitkässä parisuhteessa?

Ja lapsiakin hankittu ennenkuin nainen on huomannut, millainen mies on.

Niin. Miehellä oli kiire hankkia lapsi, jonka jälkeen hän jättikin minut yksin lapsen kanssa ja meni omia menoja. T. Ap

Oli näköjään sinullakin, jos et osannut sanoa "ei". 

Totta. Olin nuori ja naiivi. T. Ap

Turha syytellä ap.ta. Kuten hän osaa myöntää, niin minäkin olin nuori ja naiivi, mies osasi ja osaa esittää ja kaasuvalottaa. Vaikea elää kun olet välimaastossa, välillä ihanaa ja välillä epäilet itseäsi? Sen olen oppinut että mieheen ei voi luottaa. Saattaa hyvän hetken jälkeen iskeä ns. puukon selkään, ja jään ihmettelemään, että mitä juuri tapahtui?

up

Ei munkaan mies sano, olen pahoillani, anteeksi, mitä voisin tehdä?

Vaan aina alkaa syytellä minua tyyliin: SINÄHÄN siinä valitat ja tulit minua syyllistämään?

Ei todellakaan pysty puhumaan. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan mies sano, olen pahoillani, anteeksi, mitä voisin tehdä?

Vaan aina alkaa syytellä minua tyyliin: SINÄHÄN siinä valitat ja tulit minua syyllistämään?

Ei todellakaan pysty puhumaan. Mikä siinä on niin vaikeaa?

No miksi katselette tuollaisia miehiä?

Seurustelin 2v tuollaisen miehen kanssa. Kun hänen aikuiset lapsensa kävivät kotona, mitään asioita ei käsitelty/juteltu läpi vaikka loukkaantumisia ym. oli puolin ja toisin. Lapsen selän takana sitten moitittiin, kun se on sellainen ja tällainen. Vain yksi lapsista oli "hyvä." Exäänsä parjasi edelleen, vaikka erostakin jo kymmenen vuotta. Läheisyyttä ei ollut, ei suudelmia, halauksia mitä minusta normaalissa parisuhteessa yleensä on edes joskus. Oli niin onni että tästä suhteesta tuli ero ja nykyisessä parisuhteessa osataan sekä puhua että pussata.