Tunnekylmä mies, kun elämä tuntuu pelkältä rämpimiseltä
Ei oikein osaa huomioida tai tehdä mitään muutakaan. Kaikki pitää opettaa ja sanoa erikseen. Ei siis osaa missään tilanteissa olla sellainen huomaavainen, ellen ole tasan tarkkaan kertonut mitä toivon että juuri siinä tilanteessa käyttäytyy. Eikä siis yksi kerta todellakaan riitä, vaan pitää sanoa monta kertaa.
Jos sanon että minulla kurja oli jostain hänen tekemästä tai sanomasta asiasta, niin ei osaa olla pahoillaan. Saattaa tokaista vaikka että no mitäs nyt sitten. Sen sijaan että pahoittelisi tai olisi kiinnostunut kuulemaan mistä paha olo johtuu tms. En edes osaa selittää! Kaikki vaan jotenkin tosi vaikeaa ollut aina. Onko parisuhde aina tällaista?
Kommentit (75)
Eikö trollaus lähde? Pitää itse jutella yksin omassa ketjussa?
Voi pientä Veetiä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö trollaus lähde? Pitää itse jutella yksin omassa ketjussa?
Voi pientä Veetiä.
Mikä tää Veeti-juttu on? Oletko joku sekopää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää hänessä on?
Tällä hetkellä en näe oikein mitään. Vaikea nähdä läheisyyttä hänen kanssaan kun ahdistaa vaan niin paljon. Pelkään että hän satuttaa minua taas. Vaikka sanoo ettei tarkoita satuttaa. On vaan niin etäinen ja kylmä välillä.
Oppinut isältään. Ehkä saat hänet oppimaan uusille tavoille. Meillä on samanlaista. Yritetään.
Vierailija kirjoitti:
Oppinut isältään. Ehkä saat hänet oppimaan uusille tavoille. Meillä on samanlaista. Yritetään.
Äitinsä on se tunnekylmä. T. Ap
Minun mieheni ihan samanlainen! Sillä erotuksella ettei halua edes oppia muunlaista käytöstä..
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ihan samanlainen! Sillä erotuksella ettei halua edes oppia muunlaista käytöstä..
No en tiedä haluaako omanikaan todella, pakon edessä sanoo ehkä vaan niin ja ajattelee että ehkä joskus itse pääsee helpommalla jos käyttäytyy tietyllälailla. Mutta se ei ole sellaista vilpitöntä, vaan jotenkin päälleliimatun oloista. Saattaa hetken olla huomaavainen jos olen ollut tosi vihainen jostain, mutta sitten se aina loppuu kun tilanne ikäänkuin normalisoituu. T. Ap
Hei ap, ihan ilman sarvia ja hampaita ja ilman ilkeilyä, onko miehelläsi ehkä asperger piirteitä. Miehelläni on ja jos tämä olisi selvinnyt minulle liiton alussa, olisi ollut monta pettymystä vähemmän. Googlaa apserger ja avioliitto.
Voihan sitä tietenkin olla tunnekylmä muutenkin, ihan ilman diagnoosiakin.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, ihan ilman sarvia ja hampaita ja ilman ilkeilyä, onko miehelläsi ehkä asperger piirteitä. Miehelläni on ja jos tämä olisi selvinnyt minulle liiton alussa, olisi ollut monta pettymystä vähemmän. Googlaa apserger ja avioliitto.
Voihan sitä tietenkin olla tunnekylmä muutenkin, ihan ilman diagnoosiakin.
Olen miettinyt sitä ja lukenut paljon noita juttuja, mutta mielestäni hänellä ei ole. Hän on monesti ihan tarkoituksella ilkeä. Osaa myös kieroilla jne. On sellainen, joka haukkuu paljon muita ihmisiä, arvostelee.
On kyllä tosi omaehtoinen, kaikki lähtee siitä mistä hän itse tykkää ja mistä ei pidä. Jos vaikka joku asia on minulle tärkeä, niin hän ei ymmärrä kunnioittaa sitä. Tärkeintä on päästä sanomaan kuinka hän ei pidä sitä tärkeänä, vaikka kukaan ei ole kysynyt tai halua tietää, vaan päinvastoin se loukkaa.
Tunnen ihmisiä, kenellä Asperger-diagnoosi ja he ainakin ovat erilaisia. Tiedän kyllä että jokainen asoerger on erilainen, enkä voi tehdä diagnoosia itse. Nämä ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, lempeitä ihmisiä, ovat vain hyvin omalaatuisia ja käyttäytyvät välillä käsittämättömällä tavalla, joskus loukkaavastikin, mutta eivät tarkoita sitä. Samoin välillä tulee sellainen olo, et ovat eri planeetalta. Miehestä ei tule tällaista oloa, on sillä tavalla kuitenkin normaali.
Mieheni ei ole lempeä. Hän on pohjimmiltaan kylmä ja jotenkin sellainen ontto. Vaikea selittää.
T. Ap
Kuule ap, päästä kasvattamasi susilapsi vapaaksi.
Siis ihan kuin minun mies. Kasvanut perheessä jossa ei vahingossakaan puhuttu muusta kuin säästä. Kaikki tunneilmaisu loisti poissaolollaan ja loistaa edelleen
Valitettavasti ihmiset aika harvoin muuttuvat sellaisiksi kuin itse toivoo. Keskustelutaitoja on mahdollista oppia, mutta muita toimintamalleja on enää aikuisena hyvin hankalaa muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, ihan ilman sarvia ja hampaita ja ilman ilkeilyä, onko miehelläsi ehkä asperger piirteitä. Miehelläni on ja jos tämä olisi selvinnyt minulle liiton alussa, olisi ollut monta pettymystä vähemmän. Googlaa apserger ja avioliitto.
Voihan sitä tietenkin olla tunnekylmä muutenkin, ihan ilman diagnoosiakin.
Olen miettinyt sitä ja lukenut paljon noita juttuja, mutta mielestäni hänellä ei ole. Hän on monesti ihan tarkoituksella ilkeä. Osaa myös kieroilla jne. On sellainen, joka haukkuu paljon muita ihmisiä, arvostelee.
On kyllä tosi omaehtoinen, kaikki lähtee siitä mistä hän itse tykkää ja mistä ei pidä. Jos vaikka joku asia on minulle tärkeä, niin hän ei ymmärrä kunnioittaa sitä. Tärkeintä on päästä sanomaan kuinka hän ei pidä sitä tärkeänä, vaikka kukaan ei ole kysynyt tai halua tietää, vaan päinvastoin se loukkaa.
Tunnen ihmisiä, kenellä Asperger-diagnoosi ja he ainakin ovat erilaisia. Tiedän kyllä että jokainen asoerger on erilainen, enkä voi tehdä diagnoosia itse. Nämä ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, lempeitä ihmisiä, ovat vain hyvin omalaatuisia ja käyttäytyvät välillä käsittämättömällä tavalla, joskus loukkaavastikin, mutta eivät tarkoita sitä. Samoin välillä tulee sellainen olo, et ovat eri planeetalta. Miehestä ei tule tällaista oloa, on sillä tavalla kuitenkin normaali.
Mieheni ei ole lempeä. Hän on pohjimmiltaan kylmä ja jotenkin sellainen ontto. Vaikea selittää.
T. Ap
Minulla on tuollainen tuttu. Vuosia oli paha olo hänen seurassaan ja ihmettelin miksi. Törmäsin verkossa sattumalta piilonarsistin kriteereihin ja kaikki sopi häneen. Hänellä oli käytöksessään samaa kuin miehelläsikin.
Ajattelit sitten että mies muuttuu.
Nyt tiedät ettei muutu.
Miksi olet sekuntiakaan miehen kanssa josta olet sitä mieltä, että hän on joskus sinulle tahallaan ilkeä?
Olen 35 ja ollut kolmessa pitkässä suhteessa, eikä KUKAAN näistä miehistä ole ollut tahallaan ilkeä tai tunnekylmä. Vaihtamalla paranee!
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan kuin minun mies. Kasvanut perheessä jossa ei vahingossakaan puhuttu muusta kuin säästä. Kaikki tunneilmaisu loisti poissaolollaan ja loistaa edelleen
Miehen perheessä ollaan ainoastaan oltu vihaisia, mutta sitäkään ei sitten myönnetä. Kihistään raivosta, haukutaan selän takana, mustamaalataan, kostetaan jne, ja kun kysyy mistä ollaan vihaisia, kielletään että enhän minä mistään ole vihainen. T. Ap
Ylös