Helsinki etsii KIERTÄVIÄ LASTENHOITAJIA, hyvä palkka, ei lomia mutta ei myöskään vaatimuksia- lapsistakaan ei tarvitse tykätä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki naisten tekemä työ on järjestetty niin että vaikka olisi minkälainen pula tahansa, mistään ei pitäisi joutua maksamaan pennin hyrrää. Tokihan on ihan silkkaa v1ttuilua koko ilmoitus.

No justhan täälläkin kiertää tuo työilmoitus, jossa etsitään talolle emäntähenkeä hoitamaan ziljoonaa eri asiaa ja palkaksi saa oman huoneen, kanootilla soutelua ja OHO: Julkisen liikenteen! Jätä työtä (näpsäkkä naisihminen) voi kuulemma tehdä oman etätyön lomassa ehkä mahdollisesti kenties 40h/viikko ja samalla työnantaja lupaa YRITTÄÄ pysyä Suomen työlainsäädönnön lakipykälien sisällä :)

Mulla on aika hyväpalkkainen asiantuntija-/päällikkötyö ja mietin, että olisinko onnellisempi melkein ilman rahaa jossain kivassa yhteisössä, jossa ihmiset olisi iloisia ja ei olisi ns. huolta huomisesta, kun asuminen jne. ei maksaisi mitään (nyt mun asumiskulut sievoinen summa pk-seudulla). Olikohan ihmiset iloisempia ennen, kun raha ei ehkä ollut se juttu, vaan kiva tekeminen ja yhteisö? Esim. lapsista tykkäävä varmasti voi ihan nauttiakin leikittää lapsia, nähdä hymyt naamalla, saada lohduttaa, kun harmittaa jne. Ja joku voi tykätä olla se emäntähenki. Onhan ennenkin ollut näitä pienipalkkaisia onnellisia legendoja, vaikka joku lautturi, joka ei varmaan rahoissa pyörinyt, mutta oli jotenkin omassa roolissaan tyytyväinen. Kunhan mietin.

Tavallaan ymmärrän sun sanoman mutta tämän kaltaisessa yhteiskunnassa harvoilla on varaa vain pyöriä onnellisina kun kaikki maksaa aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki naisten tekemä työ on järjestetty niin että vaikka olisi minkälainen pula tahansa, mistään ei pitäisi joutua maksamaan pennin hyrrää. Tokihan on ihan silkkaa v1ttuilua koko ilmoitus.

No justhan täälläkin kiertää tuo työilmoitus, jossa etsitään talolle emäntähenkeä hoitamaan ziljoonaa eri asiaa ja palkaksi saa oman huoneen, kanootilla soutelua ja OHO: Julkisen liikenteen! Jätä työtä (näpsäkkä naisihminen) voi kuulemma tehdä oman etätyön lomassa ehkä mahdollisesti kenties 40h/viikko ja samalla työnantaja lupaa YRITTÄÄ pysyä Suomen työlainsäädönnön lakipykälien sisällä :)

Mulla on aika hyväpalkkainen asiantuntija-/päällikkötyö ja mietin, että olisinko onnellisempi melkein ilman rahaa jossain kivassa yhteisössä, jossa ihmiset olisi iloisia ja ei olisi ns. huolta huomisesta, kun asuminen jne. ei maksaisi mitään (nyt mun asumiskulut sievoinen summa pk-seudulla). Olikohan ihmiset iloisempia ennen, kun raha ei ehkä ollut se juttu, vaan kiva tekeminen ja yhteisö? Esim. lapsista tykkäävä varmasti voi ihan nauttiakin leikittää lapsia, nähdä hymyt naamalla, saada lohduttaa, kun harmittaa jne. Ja joku voi tykätä olla se emäntähenki. Onhan ennenkin ollut näitä pienipalkkaisia onnellisia legendoja, vaikka joku lautturi, joka ei varmaan rahoissa pyörinyt, mutta oli jotenkin omassa roolissaan tyytyväinen. Kunhan mietin.

Kerrotko vielä, millon on ollut onnellisia ihmisiä jos rahat ei riitä perustarpeisiin?

Ärsyttää tuollainen jeesustelu, jossa ihminen luulee, että joillekin sopii olla köyhä. Noh, kokeilepa itse, muuta johonkin onnelliseen "yhteisöön", jossa ei ole asumiskuluja. Sen jälkeen voit kertoa, miten sujuu.

No nyt on osattu sorvata houkuttelevat työehdot. Oikein tunkua kuulemma on näihin hommiin. Koulutettua väkeä vieläpä.

Uskoo ken tahtoo, barbie ei usko.

Niin, eli otsikko oli vähän harhaanjohtava. Oliko Ap mikä tarkoitus tällä? Hakea huomiota?

Maijaa? Joko bussimatka päättyi ja on aika pian siirtyä sosiaaliseen mediaan tukkimaan kaikkien fiidit täyteen jotta saa huomiota.

Kyllä kai nyt joku koulutus olisi hyvä. Voihan lapsi sairastua tai loukata itsensä tai saada jonkun kohtauksen. Lapsilla on myös sairauksia, jotka vaativat hoitoa.

Jotain arviointi-ja ensiaputaitoja pitäisi ainakin olla ja jotain tietoa lasten sairauksista.