Mitä tarkoittaa että kumppanin pitää olla "itsenäinen"?

Niinpä, jopa rakastumisenkin pitäisi olla vain sopivan tunteellista.

Jostain syystä ällöttää?

Kumppanini ja minä olemme molemmat itsenäisiä: molemmilla on oma asuntonsa, toimeentulo on suunnilleen samansuuruista, on omia harrastuksia.  Yhteisiä mielenkiinnon kohteita on sopivasti. Toisistamme riippuvaisia olemme vain siinä mielessä, että haluamme vapaa-aikoina olla yhdessä.

Itse ajattelen tuon tarkoittavan jotakuinkin seuraavia asioita

- Osaa hoitaa arjen asiat ilman, että niistä pitää sanoa. Esim. kun pyykkikori on on täynnä, pesee pyykkiä tai vie roskat, kun roskis on täynnä jne. Elikkäs ei odota, että minä olisin jokin kodin työnjohtaja joka kertoo milloin roskat pitää viedä pois.

- Osaa tehdä ruokaa, siivota jne. Ei tarvi olla mikään kokki tai otteet kuin ammattisiivoojalla, mutta odotan, että aikuinen ihminen osaa perusasiat. Ei mua haittaa opettaa tai neuvoa, mutta en halua olla mikään työnjohtaja koko elämääni. Enkä halua myöskään tilannetta, jossa vaikka siivoaminen jää minun kontolle, koska "mies ei osaa".

- Miehellä on muutakin elämää kuin parisuhde. Tarkotan tällä sitä, että miehellä on jotain omia juttuja. Itse tarviin omaa aikaa, haluan harrastaa asioita yksin... En voisi olla semmoisen kanssa, joka haluaa olla 24/7 yhdessä. Tavoite siis se, että on kivaa yhdessä mutta on myös kivaa olla itsekseen.

Joskus minusta tuntuu, että olen itse liian itsenäinen. Olen aina ollut sinkku. En ole erakko en introvertti en aseksuaali. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että mihin minä oikeastaan parisuhdekumppania tarvitsisin?

Tämän kysymyksen esittäminen tuntuu ikävältä, koska se luo tai antaa tahtomattaankin mielikuvam että kumppanin (minun tapauksessani nainen) olisi ikäänkuin jonkinlainen tarvekalu, jonka tulisi tehdä tai mahdollistaa minulle jotain mutta eihän se niinkään voi olla.

Vaikka toisaalta hänen (kumppanini) tulisi tuoda "tarpeeksi paljon" lisäarvoa elämään, koska miksi asettua parisuhteeseen jollei kokisi saavansa siitä jotain. Tai ellen olisi myös oma-aloitteisesti itse valmis antamaan ja panostamaan siihen. Enkä nyt tarkoita, että parisuhteen tulisi olla jatkuvaa nollasumma peliä, jossa jatkuvasti tulsi varmistua siitä, että molemmat saavat samanaikaisesti yhtä paljon.

Minusta hyvässä parisuhteessa kumpi vain voi olla vurollaan sekä heikko että vahva. En minä haluais  olla parisuhteessa sen pomo tai suunnan näyttäjäti. Enkä myöskään itselleni elämäni valoa ja suunnan näyttäjää.  Rinnallani kulkijan ja vierelläni olijan haluaisin löytää ja kohdata 

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla vastuuntuntoinen aikuinen. Näitä uusavuttomia aikuislapsia elelemässä muiden kustannuksella on nykyään paljon.

No nyt pitäisi varmaan sitten määritellä että mitä ihmettä on se "vastuuntuntoisuus"?

Yllättävän monien ihmisten mielestä jopa tälläiset puukkohyökkäykset ovat "vastuuntuntoisuutta":

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016021021098505

Koska heidän mielestään "vastuuntuntoisuus" on sitä että pysäyttää "pahat" ihmiset. Pitäähän ne "pahat" ihmiset pysäyttää! Pitää! Vastuuntuntoisen ihmisen on pakko tehdä se mitä vastuuntuntoisen ihmisen on pakko tehdä! Vastuuntuntoisen ihmisen on pakko tehdä oikein!

Vakavasti häiriintyneitä ihmisiä jotka kuuluvat loppuiäkseen vankilaan ja joilla todennäköisesti ei ole yhtään mitään aavistusta siitä mitä tarkoittavat esim sanat "itsenäinen" ja "vastuuntuntoinen". Heillä ei ole mitään aavistusta siitä mitä juurikin ne sanat tarkoittavat joista he kaikista eniten aina paasaavat ja suureen ääneen toitottavat.

Up

Vierailija kirjoitti:

Up

Jee! Ensimmäinen kerta koskaan kun joku muu kuin minä uppasi aloitustani. Sinä teit minusta niin onnellisen, suurkiitos sinulle. Tämän päivän minä tulen muistamaan koko loppuikäni. Jos tietäisin kuka sinä olet niin tulisin luoksesi suutelemaan sinua!

ap