Kukaan ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu tai miten voin?
Kaikki hyöty otetaan kyllä irti, mutta ketään ei tunnu oikeasti kiinnostavan minä ihmisenä, mitä ajattelen tai miten voin? Niin yksinäinen, tyhjä ja arvoton olo. Aivan sama vaikka en olisi olemassa ollenkaan.
Kommentit (9)
Ei minultakaan kysy, vaikka sairastan. On sen sijaan soiteltu keskellä päivää omia kuulumisia, koska *en ole töissä ja mullahan on luppoaikaa*. Näihin vastaaminen loppui ihan juuri nyt. Ihmiset ovat kuvottavia, saastaisia hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minultakaan kysy, vaikka sairastan. On sen sijaan soiteltu keskellä päivää omia kuulumisia, koska *en ole töissä ja mullahan on luppoaikaa*. Näihin vastaaminen loppui ihan juuri nyt. Ihmiset ovat kuvottavia, saastaisia hyväksikäyttäjiä.
Todella ajattelematonta! Luulisi, että jos tietävät sinun sairastavan niin automaattisesti kysyisi, että miten voit? Ja kysyttäisiin, että jaksatko jutella jne. Minä ainakin kysyisin ensimmäisenä. Mutta todellakin, ihmiset ovat omituisen itsekkäitä nykyään ja tuntuu, ettei edes normaaleja käytöstapoja tai toisten huomioon ottamista enää ole. Itse olen havahtunut siihen, että minua käytetään ja on käytetty jo vuosia vain hyväksi usealla eri tavalla ihmisten tahoilta, joita olen luullut ystäviksi. Mutta, minä vain olen jatkuvasti antanut itsestäni paljon saamatta oikeastaan mitään takaisin. Eikä heitä kiinnosta minä ihmisenä ollenkaan. Olen joku hyödyke ja käyttöesine vain. Ja oikeastaan tätä on ollut elämässäni ihan aina lapsesta saakka eri ihmisten taholta, aina se sama kuvio.
-Ap
Huomaa kyllä, ettei tämä aihe kiinnosta täälläkään ketään.
Ihmissuhde on aina kahden kauppa. Jos jokin kaava tuntuu toistuvan kaikissa ihmissuhteissa elämän aikana, voi olla hyvä katsoa peiliin ja miettiä mikä omassa toiminnassani sen mahdollistaa että muut pyrkivät käyttämään hyväksi. Tai käydä terapiassa ottamassa selvää. Arvostatko itse itseäsi?
Lakatkaa kyselemästä mitä heille kuuluu. He halusivat vain esitellä uhripisteitään ja otatte niitä pois.
Mitä kuuluu?