Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini keksi aina kaikista kavereistani ja heidän perheistään haukuttavaa
02.08.2023 |
Lapsena olin tottunut siihen. Äiti teki selväksi ettei pitänyt kaverieni vanhemmista. Olemme pieneltä paikkakunnalta jossa ihmiset tietävät toisensa. Omassa mielessäni lapsena ajattelin kaverieni perheiden olevan ihan normaaleja. Myös kaverieni tapoja äiti arvosteli, esim yksi kaverini oli todella ujo ja äiti kertoi kovaan ääneen kokemuksestaan miten kaverini oli tullut häntä kaupassa vastaan eikä edes katsonut äitiä silmiin (en ihmettele). Että tällaisia hirveitä "pahiksia" kaverini olivat, ujoja ja hiljaisia kuten minäkin. Kaverisuhteet kyllä kärsi, kun en kehdannut meille ketään tuoda kun pelkäsin arvostelua ja toisaalta en uskaltanut kysyä lupaa että menisin taas sille kaverille jota äiti inhoaa. Kun siirryin pienestä kyläkoulusta yläasteelle, innostuin hetkeksi kun siellä oli paljon uusia ihmisiä joihin tutustua. Erehdyin kotona siskolle puhumaan uusista tutuista, ja äiti tiesi kertoa heidän vanhemmistaan heti jonkun kummallisen piirteen ja negatiivisen tarinan. Olin varmaan vähän alle parikymppinen kun äiti kysyi eräänä vappuna, miksi en ole kavereiden kanssa pitämässä hauskaa? Öö, enhän mä osaa edes ystävystyä oikein, ei mulla mitään kavereita enää ollut. Kunhan avauduin vähän, kiitos äiti. T. Ilman kavereita vuodesta 2012.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian lumihiutalemaista sulamista.
Otahan vihdoin vastuu omasta elämästäsi.
Meillä ihan sama. Vain parista mun lapsuuden kaverista äiti sentään piti. Heidän vanhemmat sattui olemaan työpaikalta tuttuja, eli ihan kunnon väkeä. Poikaystävää en ikinä olis voinut tuoda meille kotiin arvosteltavaksi, siksi en edes uskaltanut haaveilla seurustelusta kunnes olin lähtenyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Tämä jatkuu vielä aikuisenakin. siskon miehestä eikä mun lasten isästä ole meidän äiti koskaan pitänyt, aina arvostelee ja haukkuu. Myös mun lasten lähes kaikki kaverit saa osansa tyyliin, mitä nyt senkin kanssa taas pitää luuhata..
Niin loppu olen kaikkeen tähän negatiivisuuteen, että helpompi olla lopulta vaan yksin, niin ei tarvi miellyttää perhettä eikä ketään muutakaan.
Oletteko asuneet siis pienillä paikkakunnilla?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko asuneet siis pienillä paikkakunnilla?
Pikkupaikkakunnalla vanhempani tiesi kertoa, kenen perheessä oltiin sisäsiittoisia, kenen äitiä oli koulussa haukuttu apinaksi ja että ulkonäkö oli periytynyt tälle kaverillekin, ja kenen suku oli pelkkiä huijareita ja valehtelijoita täynnä. Sitten voi ihmetellä, miksi lapset kiusaavat toisiaan, kun saavat tällaiset infopaketit jo kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä sama, en enää kutsunut kavereita kylään. Ensimmäisen poikaystävän toin näytille olosuhteiden pakosta ja hänetkin äiti heti pojan lähdettyä haukkui, koska pojalla oli aknea. Sen jälkeen en ole miesystäviä vanhemmille esitellyt.
Äiti muisti kyllä haukkua myös minua. (Tosin jos itse sanoin jostakusta ikätoverista jotakin poikkipuolista, niin sain myös kuulla kunniani, että ei toisista saa puhua noin.)
Joka tapauksessa opin äidiltä, että kaikki puhuvat toisista rumasti ja repostelevat kaikki toisten asiat ilkeään sävyyn, joten en ole luottanut kehenkään. Aikuisena vasta pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, ettei tuollainen pahan puhuminen ja haukkuminen todellakaan ole normaalia.