Sairaslomaa työuupumukseen ?

joskus voi riittää muutaman käynti joskus vuosikin on liian lyhyt

mutta mitä teet työksesi ?

Eri aloilla on erilaiset paineet, joten sekin vaikuttaa, että mitä tekee. Samoin lääkäri joutuu varmaan arvioimaan tilannettasi siinä mielessä että hän arvioi myös jaksamistasi sairasloman päätyttyä. Eihän varmaan olisi kenellekään kivaa että sahasisit työssäolemisen ja sairaslomajaksojen kierteessä.

Työskentelen palvelualalla backoffice-tyyppisissä hommissa, en suoraan ihmisten kanssa mutta välillisesti esim. puhelimitse. Työssäni on paljon aikataulutettuja jaksoja, jotka ovat tosi vaativia ja pelkästään minun vastuullani. Samoin teen vaativammat ratkaisut ja muutosehdotukset, joita yleensä kritisoidaan (selän takana ei suoraan minulle). Usein asiat yritetään saada näyttämään muiden silmissä siltä että en ole osannut ottaa huomioon kaikkia asiaan liittyviä seikkoja ja siten koko tekemäni ratkaisu on ihan paska, joten asianomaiset ihmiset soveltavat omiaan ja kun tulee taas ongelmatilanne, niin minun pitääkin se ratkaista kun se on hoidettu alunperinkin jo päin persettä.



- ap -

Meinaan onko sinulla ollut sama olotila esim. kesäloman jälkeenkin ?

Ajattelin vain että jos on tällä pimeydellä jotain tekemistä niin saattaisi mennä ohikin jos saisit säännöllisesti valoa ? Tämä ihan vain kommenttina, koska itse kärsin aivan mielettömästi tästä pimeydestä ja kaipaan valoa. Tuntuu että ei jaksa eikä riitä innostusta mihinkään kun on koko ajan pimeää.

oli aikoinaan kahteen eri otteeseen 2 viikkoa työstressi lomalla. Ei tuo oikeastaan mitään auttanut. Parasta oli, kun ymmärsi vaihtaa työtä.



Appiukko on ollut aikoinaan pari vuotta burnout lomalla. Johtotehtävät ja kova paine tuotannossa ovat olleet molemmilla syynä lepolomailuun. Pakko sanoa, että molemmilla on mielestäni hieman huono stressinsietokyky ja pinna keittää aika nopesti yli. Tätä en kyllä ääneen sano ikinä. Turha väsynyttä syyllistää luonteen ominaispiirteistä.

Syyllistettiinkö miestäsi vai ymmärsikö työorganisaatio, että voisi olla vikaa sielläkin ?



- ap -

Viitaten tohon, jossa huonosti stressia sietävät ihmiset hakeutuvat johtotehtäviin. Jos on itselleen epäsopivissa tai liian vaikeissa duuneissa, niin eipä siinä lomat auta.



Toinen juttu on se, että pitäisi pystyä olemaan ottamatta asioita liian henkilökohtaisesti. Työ on työtä ja siinä pitää pystyä ottamaan vastaan kritiikkiä eri tavalla kuin ystävyyssuhteissa tms. konteksteissa.



Ihmiset antaa monesti työlle aivan liian suuren roolin elämässään ja pyörittelevät esimiesten ja työkavereiden sanomisia ja tekemisiä iltaisin ja viikonloppuisin ja lomillakin. Itse olen ainakin huomannut, että kaikissa työorganisaatioissa on typeriä käytäntöjä, tehottomia prosesseja, hankalia työkavereita, kommunikaatio-ongelmia. Kannattaa tehdä se minkä voi ja hyväksyä, että täydellistä työyhteisöä ei useinkaa osu kohdalle eli relata sitten loppujen juttujen kanssa ja todeta, että ihan turha stressata työjuttuja yötä päivää.

Harmi vaan että tämä pää pyörittää ihan omaa juttuaan aina välillä. Tärkeintä varmaankin on tuo suhteellisuus, eli kaikkea ei voi muuttaa eikä kaikkea tarvitse tehdä täydellisyyteen saakka. Joskus kun osaisi vain sanoa itselleenkin, että olen kyllin hyvä siinä mitä ja miten teen.



- ap-

työuupumuksen diagnoosina aina masennus, jota ryhdytään hoitamaan masennuslääkkeillä ?

Lääkäri päättää sairasloman pituudesta. Luulisin, että aluksi lähdetään viikosta, kahdesta. Meidän työterveyslääkärillä on myöskin se käytäntö, että työuupumukseen kuuluu myös terapia.



Takaisinmeno on valitettavasti itsestä kiinni aika pitkälle. On osattava asettaa rajansa. Joskus on vaan se tilanne, että esimies on työnarkomaani täydellisyydentavoittelija, niin asetapa siinä sitten rajoja. Se hyvä puoli työuupumuksessa on kuitenkin, että oppii itsessään tunnistamaan niitä merkkejä mikä on liikaa ja mikä sopivaa.



Kannattaa miettiä että mistä uupumus tuli. Onko työtä vain liikaa, vai onko taustalla esimerkiksi se, että teet Sinulle väärää hommaa. Uupumukseen saattaa johtaa myös huono ilmapiiri.

Mutta noita jaksoja voi olla peräkkäin tietysti niin paljon kuin psykiatri katsoo aiheelliseksi. Oletettavasti psykiatrikin vaatii loman oheen terapiaa.



Suosittelen uuden työn etsintää, työsi ei muutu, mutta sinä voit muuttaa ympäristöäsi.

Käyn myös intensiivisessä terapiassa vielä ainakin vuoden.

mä olen ihan poikki ja joka aamu ottaa mahasta tuleva työpäivä. Pelkään, mikä homma kaatuu taas niskaan tai olenko tehnyt jonkun munauksen. Itsetunto olematon ja sitä ei vahvista lainkaan se, että en koe hallitsevani työtäni ja jos saan asioita vääntämisen jälkeen valmiiksi, kukaan ei kiitä vaan pikemminkin tulee olo, että en tehnyt sitäkään oikein. Työilmapiiri on aika huono, lähinnä esimiehet ovat etäisiä ja kiukkuisia.

Miten ne erotetaan toisistaan?

Eikö kuitenkin ole mahdollisuus muuttaa työympäristössä olevaa tilannetta ja sitä kautta työilmapiiriä ? Esim. keskustelemalla ja perustelemalla omia näkemyksiä jne

mutta käytäntö on toinen...



Itse olen työpaikalla, jossa burnout, masennus, työuupumus on todella yleistä. Kaksi itsemurhaa.



Mikään ei ole muuttunut.

Tosin muuttamalla itseäsi, saatat samalla heijastaa muutoksen muihin, jolloin hekin muuttuvat. Jos kuitenkin työtoveri tai pomo on henkisesti sairas tms. et voi heitä auttaa tai muuttaa, voit vain tehdä ratkaisun joko kestää tai lähteä.



Kertomuksesi tuntemuksistasi aamuisin on kuin minun. Sain psykiatrilta ajan joka kirjoitti ensin 2kk, sitten perään 2kk B-papereilla (että sain edelleen Kelalta tarpeeksi tukea elää) sitten alkoikin jo onneksi äitiysloma. Ilman raskautta en ehkä olisi niin helposti saanut noin pitkää sairaslomaa oireillani. Psykiatri katsoi kuitenkin että sikiönkin terveys oli jo vaarassa, koska stressi oli niin suuri elimistössä.



Joudun kohta takaisin samaan työpaikkaan, koska alalla ei ole vielä muita töitä löytynyt, enkä enää usko että työilmapiiri koskaan muuttuu. Vuosien aikana en todellakaan ole ollut ainoa kyseisessä firmassa, joka on kärsinyt. Viisaat ovat lähteneet.



Elämä ei saa olla pelkoa ja ahdistusta. Tämä on sinun elämäsi. Miten haluat sen elää?

ihmisissä. Voithan yrittää sitä muutosta keskustelulla ja mielipiteen ilmaisulla. Jos työympäristö on muutoin henkisesti terveellä pohjalla, niin ehkä muutosta tulee. Monestihan sitä vaan kahvitauolla paasataan, mutta kun sanomisen paikka tulee niin häntä heiluu vain koipien välissä.. Sekään ei taatusti johda mihinkään.



Liian pitkään jatkunut riittämättömyyden tunne tai pelko saattaa kroonistua ja huomaat samat oireet seuraavassakin työpaikassa, vaikka syytä ei enää olisikaan. Irroittaudu siis ajoissa tavalla tai toisella.



Kokemuksen syvällä rintaäänellä..

Jos aiot saada muutosta aikaista työympäristössä, niin silloin on tarpeen varmaan ainakin jälkeenpäin kertoa uupumuksesta ja mikä siihen johti.



Oma käytännönkokemukseni on se, että yleensä työkavereille on syytä otain sanoa. Totta tai valhetta. Ihmisen luonne on vain sellainen, että se alkaa kehittämään tarinaa. Omalla kohdallani työpaikallani oli varma tieto, että minulla on syöpä. Toinen juttu on se, että isollakin paikkakunnalla tulee eteen tilanteita, että väistämättä törmää tuttuihin tai työkavereihin vaikka et kotoasi juuri muualle liikkuisi kuin lääkäriin.



Ainakin IT-alalla työuupumus on niin yleistä, että ei siitä yleensä kukaan kavahda. Mikä sinänsä on tietysti aika järkkyä.

Uupuvan yksilön pitää löytää oma tapansa käsitellä stressia; yleensä terapian kautta. Sairaslomalla saadaan oireet kuriin esim. lääkityksellä nukkumisrytmi takaisin.



Jos uupunut haluaa salata uupumuksensa jopa esimieheltään, niin siihenkin tunteeseen pitäisi päästä kiinni; miksi työuupumus hävettää? Se häpeän tunne on tiedostettava ennenkuin paranemisprosessi etenee...



Tsemppiä ap tilanteen selvittämiseksi, omien pimeiden puoliensa ruotiminen ei ole kivaa, mutta ainoa tie parempaan oloon.



Yksi hyvä kirja on Kirsi Räisäsen ja Jouko Lestisen " Kyllin hyvä" , voi tilata esim. Työterveyslaitoksen nettisivuilta