Riina aikoo hakea lääketieteelliseen ensi vuonna - seitsemättä kertaa - miksei Riina jo opi???

On se nyt kauheeta. Miksei Riina saa tehdä omalla elämällään mitä haluaa? 

Nykyään kun on se ensikertalaisuuspisteytys, niin tätä tullaan näkemään yhä enemmän. Se on minusta semmoinen, joka joutaisi poistaa......

Itse valmistuin yliopistosta nelikymppisenä ja opiskelin tutkinnon. Olen edelleen sen alan asiantuntijatöissä. Tosin pohjaa oli jo ennestään opistotutkinnon pohjalta.  

N53v

Hyvä, että tavoittelee sinnikkäästi unelmiaan. Turha välittää haukkujista : )

Mun eräs sukulainen teki niin että opiskeli toisen tutkinnon ja jatkoi hakemista opiskelemaan unelma-alaansa ja lopulta pääsikin opiskelemaan sitä.

Tänä aikana olisi Riinakin voinut opiskella jotain muuta ja valmistuakiakin sekä jatkaa hakemista tuonne lääkikseen tai opiskella ulkomailla kuten monet täällä on ehdottaneet.

Christiiina kirjoitti:

Kannattaisi alkaa opiskella vaikka sairaanhoitajaksi. Voihan sitä sitten edelleen jatkaa hakua lääkikseen joka kevät.

Eipä onnistu enää, jos ei ole rahaa. Opintotukikuukaudet eivät riitä tuohon, että ensin opiskelet yhden ammatin ja sitten toisen. Myöskin ensikertalaisuuskiintiön menettää haussa, jos on jo kerran päässyt jonnekin, joten sen jälkeen se lääkärikouluun pääseminenkin on entistä vaikeampaa. 

kannattaa korotella yo todistusta, kuulemma helpompaa mitä pääsykokeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 vuodessa olisi tehnyt jo töitä niin paljon, että sen takaisin kattaminen joskus opintojen jälkeen on mittava työ. Ei taitu vuodessa tai parissa, puhutaa. vähintään 10 vuodesta menetettyjä ansioita

Ilmeisesti et lukenut juttua. Kyseinen nainen on töissä. Ainoastaan keväällä keskittyy pääsykokeisiin.

"Ainoastaan". Ensi keväänä keskittyy seitsemännen kerran.

Ja miten se on sulta pois? Tekee syksyllä enemmän töitä jotta voi keväällä keskittyä pääsykokeeseen. Miksi se sinua ahdistaa? Hänen elämä se on, ei sinun.

Ei minua ahdista. Mistä ihmeestä sellaista kuvittelet?

Riina on hukannut nyt siitä omasta elämästään kuusi vuotta haihatteluun, ja taitaa jäädä ikkunatehtaalle, kun ei muuta keksi kuin hakea lääkikseen, jonne ei pääse.

Miten niin hukannut? On hän elänyt omaa elämäänsä ihan niin kuin kaikki muutkin. Käynyt töissä, tavannut perhettä ja kavereita, harrastanut, luultavasti myös rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Mun eräs sukulainen teki niin että opiskeli toisen tutkinnon ja jatkoi hakemista opiskelemaan unelma-alaansa ja lopulta pääsikin opiskelemaan sitä.

Tänä aikana olisi Riinakin voinut opiskella jotain muuta ja valmistuakiakin sekä jatkaa hakemista tuonne lääkikseen tai opiskella ulkomailla kuten monet täällä on ehdottaneet.

Ja saanko kysyä mikähän vuosi oli sukulaisellasi kyseessä? 

Nykyisin opintotuki on mitoitettu niin, että sitä saat maksimissaan kolme kuukautta yli tutkinnon normaalin kestoajan. Siihen toiseen tutkintoon vaikkapa siellä lääkiksessä pitää sitten olla rahaa monta kymmentä tuhatta elämiseen sen keston ajan, koska mitään tukea opintoihin et enää saa. Joskus muinoin oli toisin, mutta tuhoomushan senkin leikkasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eräs sukulainen teki niin että opiskeli toisen tutkinnon ja jatkoi hakemista opiskelemaan unelma-alaansa ja lopulta pääsikin opiskelemaan sitä.

Tänä aikana olisi Riinakin voinut opiskella jotain muuta ja valmistuakiakin sekä jatkaa hakemista tuonne lääkikseen tai opiskella ulkomailla kuten monet täällä on ehdottaneet.

Ja saanko kysyä mikähän vuosi oli sukulaisellasi kyseessä? 

Nykyisin opintotuki on mitoitettu niin, että sitä saat maksimissaan kolme kuukautta yli tutkinnon normaalin kestoajan. Siihen toiseen tutkintoon vaikkapa siellä lääkiksessä pitää sitten olla rahaa monta kymmentä tuhatta elämiseen sen keston ajan, koska mitään tukea opintoihin et enää saa. Joskus muinoin oli toisin, mutta tuhoomushan senkin leikkasi.

Mun tuttu oli sairaanhoitaja, ja heitti keikkaa opiskellessaan lääkäriksi. Ihan hyvin onnistui eikä tarvinnut tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 vuodessa olisi tehnyt jo töitä niin paljon, että sen takaisin kattaminen joskus opintojen jälkeen on mittava työ. Ei taitu vuodessa tai parissa, puhutaa. vähintään 10 vuodesta menetettyjä ansioita

Ilmeisesti et lukenut juttua. Kyseinen nainen on töissä. Ainoastaan keväällä keskittyy pääsykokeisiin.

"Ainoastaan". Ensi keväänä keskittyy seitsemännen kerran.

Ja miten se on sulta pois? Tekee syksyllä enemmän töitä jotta voi keväällä keskittyä pääsykokeeseen. Miksi se sinua ahdistaa? Hänen elämä se on, ei sinun.

Ei minua ahdista. Mistä ihmeestä sellaista kuvittelet?

Riina on hukannut nyt siitä omasta elämästään kuusi vuotta haihatteluun, ja taitaa jäädä ikkunatehtaalle, kun ei muuta keksi kuin hakea lääkikseen, jonne ei pääse.

Miten niin hukannut? On hän elänyt omaa elämäänsä ihan niin kuin kaikki muutkin. Käynyt töissä, tavannut perhettä ja kavereita, harrastanut, luultavasti myös rakastanut.

On minusta hukannut, jos ei kuudessa vuodessa ole opiskellut mitään tutkintoa. Mitä sitten, jos hän ei tosiaankaan pääse lääkikseen. Ikinä.

Voisi Riina kouluttautua vaikka sairaanhoitajaksi. Olisi pitänyt jo! Koulukaverini eteni sairaanhoitajasta lääkikseen. Erilaisia reittejä on. Jos ei osaa joustaa, hakkaa vaan turhaan päätään seinään. Jos Liettuassa opiskelu tai sairaanhoitajan työ eivät kelpaa, pitää voida joustaa ja lähteä tavoittelemaan jotain muuta.

Jossain vaiheessa kannattaa miettiä suunnitelmansa uusiksi. "Never give up" on huono neuvo, koska se voi johtaa energian tuhlaamiseen turhaan.

Lääkikseen on hiton vaikea päästä. Ehkä kaikkein vaikein, varsinkin Helsinkiin, Manseen ja Turkuun. Siskon tytär pääsi ekalla Manseen pelkällä todistuksella. Sitä kiinnosti oikeasti kemia ja kaikki, niin se sano.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ajassa hän olisi saanut jo kasaan jonkun muun tutkinnon. Eikö vanhemmat voisi sanoa että kaikkia ei ole tarkoitettu lääkäriksi. Minä halusin miss Suomeksi, ja minulle sanottiin kotona ihan suoraan että missithän ovat kauniita, sinun pitää keksiä jotain muuta. Nykyään ei uskalleta olla rehellisiä (aikuisille) lapsille.

Nykyään on vallalla käsitys, että jokaisella on mahdollisuuksia vaikka mihin jos tarpeeksi yrittää. Onhan näitä, ketkä ovat päässeet seitsemännellä kerralla lääkikseen. Ei se keneltäkään muulta ole pois. Mutta sitä mietin, miten näiden nuorten mielenterveys kestää tuon prosessin. Rehellisesti ajattelen kuitenkin, että nykyisin pitäisi olla useampia mahdollisuuksia kouluttautua ja päästä opiskelemaan, myös lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vie2railija kirjoitti:

7 vuodessa olisi tehnyt jo töitä niin paljon, että sen takaisin kattaminen joskus opintojen jälkeen on mittava työ. Ei taitu vuodessa tai parissa, puhutaa. vähintään 10 vuodesta menetettyjä ansioita

Ilmeisesti et lukenut juttua. Kyseinen nainen on töissä. Ainoastaan keväällä keskittyy pääsykokeisiin.

kevät alkaa maaliskuussa ja kokeet toukokuussa n. 25.5.

Syyskuussa aloitetaan jo lukemaan pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisi Riina kouluttautua vaikka sairaanhoitajaksi. Olisi pitänyt jo! Koulukaverini eteni sairaanhoitajasta lääkikseen. Erilaisia reittejä on. Jos ei osaa joustaa, hakkaa vaan turhaan päätään seinään. Jos Liettuassa opiskelu tai sairaanhoitajan työ eivät kelpaa, pitää voida joustaa ja lähteä tavoittelemaan jotain muuta.

Jossain vaiheessa kannattaa miettiä suunnitelmansa uusiksi. "Never give up" on huono neuvo, koska se voi johtaa energian tuhlaamiseen turhaan.

Mun ystävän tyttö valmistui ekaks lähihoitajaksi. Sitten sairaanhoitajaksi. Meni Norjaan töihin, oli muutaman vuoden, säästi paljon rahaa. Sieltä Tarttoon lääkikseen ja tekee keikkaa sieltä käsin Norjassa sairaanhoitajana.

Ei oo ottanut euroakaan lainaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ajassa hän olisi saanut jo kasaan jonkun muun tutkinnon. Eikö vanhemmat voisi sanoa että kaikkia ei ole tarkoitettu lääkäriksi. Minä halusin miss Suomeksi, ja minulle sanottiin kotona ihan suoraan että missithän ovat kauniita, sinun pitää keksiä jotain muuta. Nykyään ei uskalleta olla rehellisiä (aikuisille) lapsille.

Nykyään on vallalla käsitys, että jokaisella on mahdollisuuksia vaikka mihin jos tarpeeksi yrittää. Onhan näitä, ketkä ovat päässeet seitsemännellä kerralla lääkikseen. Ei se keneltäkään muulta ole pois. Mutta sitä mietin, miten näiden nuorten mielenterveys kestää tuon prosessin. Rehellisesti ajattelen kuitenkin, että nykyisin pitäisi olla useampia mahdollisuuksia kouluttautua ja päästä opiskelemaan, myös lääkäriksi.

Lääkäriliittohan sen estää.

Mutta maailma on avoin. Riina olisi jo valmis lääkäri, jos olisi älynnyt ajoissa lähteä ulkomaille opiskelemaan.

Riinan kannattais pistää palkasta reilusti säästöön, että saa katettua edes ekan vuoden lukukausimaksut ulkomailla. Sitten ottaa vaikka lainaa loppuja varten. 4 vuoden opintojen jälkeen on jo kandi ja voi tehdä hyväpalkkaista keikkaa lääkärinä.

Vierailija kirjoitti:

Mun eräs sukulainen teki niin että opiskeli toisen tutkinnon ja jatkoi hakemista opiskelemaan unelma-alaansa ja lopulta pääsikin opiskelemaan sitä.

Tänä aikana olisi Riinakin voinut opiskella jotain muuta ja valmistuakiakin sekä jatkaa hakemista tuonne lääkikseen tai opiskella ulkomailla kuten monet täällä on ehdottaneet.

Mikä arvo tällä toisella tutkinnolla on? Siinä vain menettää tukikuukaudet ja ensikertalaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi Riina kouluttautua vaikka sairaanhoitajaksi. Olisi pitänyt jo! Koulukaverini eteni sairaanhoitajasta lääkikseen. Erilaisia reittejä on. Jos ei osaa joustaa, hakkaa vaan turhaan päätään seinään. Jos Liettuassa opiskelu tai sairaanhoitajan työ eivät kelpaa, pitää voida joustaa ja lähteä tavoittelemaan jotain muuta.

Jossain vaiheessa kannattaa miettiä suunnitelmansa uusiksi. "Never give up" on huono neuvo, koska se voi johtaa energian tuhlaamiseen turhaan.

Mun ystävän tyttö valmistui ekaks lähihoitajaksi. Sitten sairaanhoitajaksi. Meni Norjaan töihin, oli muutaman vuoden, säästi paljon rahaa. Sieltä Tarttoon lääkikseen ja tekee keikkaa sieltä käsin Norjassa sairaanhoitajana.

Ei oo ottanut euroakaan lainaa

Tällaiset polut ovat mahdollisia silloin, jos ihminen priorisoi kaiken muun elämässään ammattihaavetta alemmaksi. Äärimmäisyyksiin joustamalla voi toki selvitä vaikka mistä. Olen itsekin tehnyt elämässäni poikkeuksellisia ratkaisuja saavuttaakseni unelmiani.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi rakentua sen varaan että nuorten on oltava valmiita uhraamaan kaiken muun elämässään työn eteen.

JUURI TÄLLAINEN aiheuttaa mm. sitä, että nuoret eivät uskalla/pysty sitoutumaan parisuhteisiin (koska voi pian joutua muuttamaan eri maahan/kaupunkiin), eivät voi hankkia lapsia silloin kun ikä olisi siihen sopiva (koska tulevaisuudessa siintävä opiskelu ilman opintotukea+keikkatyöt iltaisin olisivat mahdottomuus pienten lasten kanssa) ja ylipäänsä nuorten elämä menee odottaessa, kunnes jotain tippuisi viimein eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eräs sukulainen teki niin että opiskeli toisen tutkinnon ja jatkoi hakemista opiskelemaan unelma-alaansa ja lopulta pääsikin opiskelemaan sitä.

Tänä aikana olisi Riinakin voinut opiskella jotain muuta ja valmistuakiakin sekä jatkaa hakemista tuonne lääkikseen tai opiskella ulkomailla kuten monet täällä on ehdottaneet.

Mikä arvo tällä toisella tutkinnolla on? Siinä vain menettää tukikuukaudet ja ensikertalaisuuden.

Ei menetä kumpaakaan, jos se on toisen asteen tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärikoulutuksessa on jotain pahasti vialla, kun kauhea pula lääkäreistä ja tuonne on ihan mahdoton päästä sisään. Mielestäni tarvitsisimme ehdottomasti jokaisen noin motivoituneen ihmisen lääkäriksi kuin Riina.

Ei lääkärikoulutukseen ole erityisen vaikeaa päästä sisään, jos sisäänpääsyprosenttia vertaa vaikka Teatterikorkeaan, jossa se on n. 3 %.

Montakohan tuntia pitää opiskella kirjoja ennen teatterikorkean pääsykoetta?  On ehkä vähän harhaanjohtavaa verrata noita sisäänpääsyprosentteja.