Laihduttamalla ei koskaan saa samanlaista vartaloa

Normaalipainoiseksi laihduttaminen, etenkin todella lihavasta, on kuitenkin todella kunnioitettava saavutus. Etenkin jos sen tekee ilman lihavuusleikkausta.

Tällaisessa onnistuminen kertoo paljon ihmisestä!

Jos jää todella paljon ylimäärästä ihoa, sen voi leikkauttaa kirurgilla pois.

Jos jää vähän ylimäärästä ihoa, sillon voi kokeilla toisenlaisia hoitoja.

Molemmissa tapauksissa kuluu valitettavasti rahaa.

Mutta kannattaa keskittyä siihen omaan onnistumiseen ja siihen, että normaalipainoisena on todennäköisesti terveempi kuin ennen.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on se että usein tehdään omia johtopäätöksiä lihomisen syistä. Taustalla voi olla sairaus, joka vaikuttaa oleellisesti aineenvaihduntaan, vaikka ihminen söisi terveellisesti. Aina ei ole herkut ja roskaruoka syynä.

Se on kuitenkin suhteellisen harvinainen sairaus joten kyllä se ylipaino 99% johtuu ylensyömisestä.

Jep. Kyllä se lihominen johtuu ihan vain siitä mättämisestä. Missään lääkkeissäkään ei niitä kaloreita ole. Ei myöskään ikä lihota, siinäkään ei kaloreita. Eli se mättäminen juuri näkyy päällepäin. Elämänhallinnan heikkous.

Ne lääkkeet aiheuttaa sen mättämisen. Selkeä syy-seuraus-suhde.

Jos et ole koskaan itse syönyt lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua tuolla tavalla, et voi millään ymmärtää, miltä se tuntuu,´.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatus tuo, että rasva muuttaisi vartalonmallia pysyvästi. Vartalonmalli kun on kiinni lähinnä luustosta. Itse olen elämäni aikana kahdesti lihonut 15+ kiloa. Ekan kerran joskus 25-v, toisen kerran vähän ennen neljääkymppiä. Molemmilla kerroilla rasva kerääntyi peppuun ja reisiin ja lähti niistä myös pois laihduttaessa. Nyt on paino pysynyt samana vuosia ja vartalonmalli on sama kuin aina ennenkin hoikkana ollessani. 

Ja myös tiedän hyvin, mitkä mitat minulla on ollut milloinkin, koska olen aina tehnyt itse vaatteita. Nykyään käytän samoja kaavoja kuin mitä käytin ennen kumpaakaan lihomista ja myös niiden välissä. Lihomiset eivät ole muuttaneet vartalonmalliani mihinkään.

Tuo peppu-reisiläski on lähinnä kosmeettinen ongelma. vyötäröläski on se vaarallinen.

Kyllä, luusto pääasiassa määrittelee vartalon mallin. Toinen mikä määrittelee, on ihonalainen rasvakudos. Jotkut ovat luonnostaan "kuivia" eli lihakset erottuvat helposti. Joidenkin pitää laihduttaa itsensä alipainoisiksi, jotta lihakset alkaa näkyä. Esim. Marilyn Monroe oli "palleroinen" hoikkanakin.

Luustoon vaikuttaa myös ikääntyminen. Eli liikunta pitää luuston nuorena. Luusto on myös "elävää".

Toinen mikä vaikuttaa, on faskia eli sitkeä kalvo lihasten ja luiden ympärillä. Jos olet sohvaperuna, niin faskia muokkautuu tukemaan löhöilyasentoa. Tämän takia sohvaperuna "äkkilaihtuneena" voi vaikuttaa kropaltaan erilaiselta kuin ikänsä liikkunut hoikka.

Kun istut paljon, niin vyötärösi menee lyttyyn. Sinulle tulee pömppämaha ja lyhyt torso.

Pehmeällä alustalla, esim. trampoliinilla pomppiminen "nuorentaa" koko kehoa varpaista päälakeen asti. Tästä on olemassa tutkimuksia.

Jooga, jossa on dynaamisia venytyssarjoja ja vahvistavia liikkeitä, auttaa saamaan hyvän ryhdin ja venyttää torsoa niin että vyötärö alkaa erottumaan.

Mulla on sellaset pullukat kasvot, että näytän niistä paljon lihavammalta kuin vartalolta. Vaikka oisin normaalipainoinen, on naamani läski. Naama näytti ns normaalilta joskus, kun BMI oli luokkaa 17.

Ei se iho täysin palautunut. Laihduin reilu 25kg kahdessa vuodessa. Treenaan melkein päivittäin ja mulla on ihan näkyvät lihakset. Ei tätä hivenen löysää ihoa huomaa ellei tajua katsoa oikeita kohtia. Olisi parempi pysytellä samassa painossa koko ikänsä, mutta masennus sai syömään ja varsinkin juomaan mitä sattuu :(

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on se että usein tehdään omia johtopäätöksiä lihomisen syistä. Taustalla voi olla sairaus, joka vaikuttaa oleellisesti aineenvaihduntaan, vaikka ihminen söisi terveellisesti. Aina ei ole herkut ja roskaruoka syynä.

Se on kuitenkin suhteellisen harvinainen sairaus joten kyllä se ylipaino 99% johtuu ylensyömisestä.

Jep. Kyllä se lihominen johtuu ihan vain siitä mättämisestä. Missään lääkkeissäkään ei niitä kaloreita ole. Ei myöskään ikä lihota, siinäkään ei kaloreita. Eli se mättäminen juuri näkyy päällepäin. Elämänhallinnan heikkous.

Ne lääkkeet aiheuttaa sen mättämisen. Selkeä syy-seuraus-suhde.

Jos et ole koskaan itse syönyt lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua tuolla tavalla, et voi millään ymmärtää, miltä se tuntuu,´.

Kyllä on täydellistä ja tietävää porukkaa taas täällä. Itselläni oli aineenvaihdunnallinen, hormonaalinen syöpä ja kas, nyt kun joudun korvaamaan lääkinnällisesti oman puuttuvan hormonin, niin olen lihonut miltei 15 kiloa ja samoin elän kuin ennen. Yritän olla tyytyväinen, että olen elossa, mutta kyllä ärsyyntyy kun näitä lukee. Olen aina ollut huomattavan alipainoinen ja ilmeisesti siksi myös sairastuin. Lääkärin mukaan tämä oma ylipaino lähtee pois kun hormonit tasoittuvat. Mutta sivistystä ja rakkautta toivoisin näille ilkeille ihmisille, joilla on niin paha olla, että pitää lyödä lyötyjä ihmisiä, kuten vaikka lihavia, jotka usein tilanteestaan kärsivät. Nämä samat ihmiset ovat varmaan olleet koulukiusaajiakin, niitäkin yhdistää se, ettei kukaan heistä välitä tai rakasta oikeasti. Mieluummin olisin lihava ja rakastettu kuin laiha, tyhjä ihmisen kuori vailla rakkautta tai hellyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on se että usein tehdään omia johtopäätöksiä lihomisen syistä. Taustalla voi olla sairaus, joka vaikuttaa oleellisesti aineenvaihduntaan, vaikka ihminen söisi terveellisesti. Aina ei ole herkut ja roskaruoka syynä.

Se on kuitenkin suhteellisen harvinainen sairaus joten kyllä se ylipaino 99% johtuu ylensyömisestä.

Jep. Kyllä se lihominen johtuu ihan vain siitä mättämisestä. Missään lääkkeissäkään ei niitä kaloreita ole. Ei myöskään ikä lihota, siinäkään ei kaloreita. Eli se mättäminen juuri näkyy päällepäin. Elämänhallinnan heikkous.

Ne lääkkeet aiheuttaa sen mättämisen. Selkeä syy-seuraus-suhde.

Jos et ole koskaan itse syönyt lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua tuolla tavalla, et voi millään ymmärtää, miltä se tuntuu,´.

Kyllä on täydellistä ja tietävää porukkaa taas täällä. Itselläni oli aineenvaihdunnallinen, hormonaalinen syöpä ja kas, nyt kun joudun korvaamaan lääkinnällisesti oman puuttuvan hormonin, niin olen lihonut miltei 15 kiloa ja samoin elän kuin ennen. Yritän olla tyytyväinen, että olen elossa, mutta kyllä ärsyyntyy kun näitä lukee. Olen aina ollut huomattavan alipainoinen ja ilmeisesti siksi myös sairastuin. Lääkärin mukaan tämä oma ylipaino lähtee pois kun hormonit tasoittuvat. Mutta sivistystä ja rakkautta toivoisin näille ilkeille ihmisille, joilla on niin paha olla, että pitää lyödä lyötyjä ihmisiä, kuten vaikka lihavia, jotka usein tilanteestaan kärsivät. Nämä samat ihmiset ovat varmaan olleet koulukiusaajiakin, niitäkin yhdistää se, ettei kukaan heistä välitä tai rakasta oikeasti. Mieluummin olisin lihava ja rakastettu kuin laiha, tyhjä ihmisen kuori vailla rakkautta tai hellyyttä.

Nämä ihmiset vihaavat "heikkoja" eli meitä sairaita ja tulevat kyllä ihan livenäkin kiusaamaan. Pahinta oli siinä vaiheessa kun oli sytojen vuoksi kalju.

Eivät tajua että itsekin voivat sairastua.

t. toinen syöpäkuntoutuja horm. lääkkeen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Ihmisillä on kaikenlaisia ja -näköisiä vartaloita. Jokainen kantaa sen omansa.

No luojan kiitos näin! Se nyt vielä puuttuisi, jos joutuisi toisten läskejä kannattelemaan :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Ihmisillä on kaikenlaisia ja -näköisiä vartaloita. Jokainen kantaa sen omansa.

No luojan kiitos näin! Se nyt vielä puuttuisi, jos joutuisi toisten läskejä kannattelemaan :O

Toisaalta osinhan niitä läheisimmät joutuukin usein kantamaan, kun tämä pulska on niin pahalla tuulella eikä mikään huvita, kun se oma kömpelyys ärsyttää ja saa tympääntyneeksi sitten vähän kaikkeen.

Pulska on herkästi hyvin raskasta seuraa vaikka fyysisesti itse ne kilonsa kantaakin.

Vierailija kirjoitti:

Bodatkaa lihakset rasvan tilalle

Haluan olla laiha, en lihaksikas.

Olen nainen ja olen 65 vuotiaana pudottanut painoa n. 20 kg ja vähemmän minulla mikään paikka roikkuu kuin ylipainoisilla ikätovereillani. Painoa pitää pudottaa maltillisesti (1-2 kiloa kuukaudessa), jolloin iho ehtii sopeutua ja jos todella haluaa ettei mikään paikka roiku kehotan suuntaamaan lähes päivittäin reippaalle kävely- tai juoksulenkille ja vähintään pari kertaa viikossa kuntosalille treenaamaan lihaksia. Ihoon ja kehoon tulee iän lisääntyessä vääjämättä ulkonäkömuutoksia keski-iästä alkaen, mutta ulkonäköä tärkeämpi on iän lisääntyessä painon pudotuksella ja liikunnalla saavutettu terveyshyöty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on se että usein tehdään omia johtopäätöksiä lihomisen syistä. Taustalla voi olla sairaus, joka vaikuttaa oleellisesti aineenvaihduntaan, vaikka ihminen söisi terveellisesti. Aina ei ole herkut ja roskaruoka syynä.

Se on kuitenkin suhteellisen harvinainen sairaus joten kyllä se ylipaino 99% johtuu ylensyömisestä.

Jep. Kyllä se lihominen johtuu ihan vain siitä mättämisestä. Missään lääkkeissäkään ei niitä kaloreita ole. Ei myöskään ikä lihota, siinäkään ei kaloreita. Eli se mättäminen juuri näkyy päällepäin. Elämänhallinnan heikkous.

Ne lääkkeet aiheuttaa sen mättämisen. Selkeä syy-seuraus-suhde.

Jos et ole koskaan itse syönyt lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua tuolla tavalla, et voi millään ymmärtää, miltä se tuntuu,´.

Kyllä on täydellistä ja tietävää porukkaa taas täällä. Itselläni oli aineenvaihdunnallinen, hormonaalinen syöpä ja kas, nyt kun joudun korvaamaan lääkinnällisesti oman puuttuvan hormonin, niin olen lihonut miltei 15 kiloa ja samoin elän kuin ennen. Yritän olla tyytyväinen, että olen elossa, mutta kyllä ärsyyntyy kun näitä lukee. Olen aina ollut huomattavan alipainoinen ja ilmeisesti siksi myös sairastuin. Lääkärin mukaan tämä oma ylipaino lähtee pois kun hormonit tasoittuvat. Mutta sivistystä ja rakkautta toivoisin näille ilkeille ihmisille, joilla on niin paha olla, että pitää lyödä lyötyjä ihmisiä, kuten vaikka lihavia, jotka usein tilanteestaan kärsivät. Nämä samat ihmiset ovat varmaan olleet koulukiusaajiakin, niitäkin yhdistää se, ettei kukaan heistä välitä tai rakasta oikeasti. Mieluummin olisin lihava ja rakastettu kuin laiha, tyhjä ihmisen kuori vailla rakkautta tai hellyyttä.

Miksi arvotat itsesi toisten sanomisten mukaan? Tälle palstalle tuleminen jo altistaa kritiikille. Helppo ratkaisu: älä lue mamma palstaa.

Joo, mutta tämän kropan saa piilotettua vaatteiden alle, toisin kuin sen aiemman 😄

Mitä väliä? Kyllä se laihtuminen joka tapauksessa tuo niin paljon paremman olon, varsinkin fyysisesti. Se että kroppa jaksaa ja toimii niin kuin pitääkin, on vähän suurempi ilo kuin joku nahan kiinteys.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja olen 65 vuotiaana pudottanut painoa n. 20 kg ja vähemmän minulla mikään paikka roikkuu kuin ylipainoisilla ikätovereillani. Painoa pitää pudottaa maltillisesti (1-2 kiloa kuukaudessa), jolloin iho ehtii sopeutua ja jos todella haluaa ettei mikään paikka roiku kehotan suuntaamaan lähes päivittäin reippaalle kävely- tai juoksulenkille ja vähintään pari kertaa viikossa kuntosalille treenaamaan lihaksia. Ihoon ja kehoon tulee iän lisääntyessä vääjämättä ulkonäkömuutoksia keski-iästä alkaen, mutta ulkonäköä tärkeämpi on iän lisääntyessä painon pudotuksella ja liikunnalla saavutettu terveyshyöty.

Mistä johtuu tämä käsitys, että iho sopeutuu laihtumiseen vain jos laihduttaa hitaasti?

Uskon, että iho palautuu hitaasti ajan kanssa (siis sen verran kuin on palautuakseenkin). Eikä se riipu siitä, onko laihtunut nopeasti vai hitaasti.  Mutta jos laihtuu nopeammin kuin iho ehtii palautua, on sitä ylimääräistä ihoa näkyvämmin jonkin aikaa.