Kehtaanko kysyä mieheltäni, jättääkö hän minut kun vanhenen?
Kommentit (35)
(Rakkaus)elämä on hallittua riskien ottamista. Kaikki peliin. Ainoa keino saada, on antaa.
Silloin tuollaiset kysymykset eivät tule edes mieleen (olettaen että on valinnut puolisoksi luotettavan ihmisen, jolla muitakin kuin pinnallisia arvoja).
Tilastojen valossa miesten tulisi olla enemmän huolissaan jätetyksi tulemisesta. Toki sitä seikkaa on tässäkin ketjussa yritetty vierittää miesten syyksi.
Vaihtoehto on, että elät elämääsi onnellisena rakastamasi miehen kanssa, kuten minä. Parin päivän päästä on 42 onnellista avioliittovuotta täynnä ja yhdessäoloa jo 47 vuotta!
Pois en vaihtaisi eikä ole minuakaan vaihdettu.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus. Enkö minä ole vanhentunut aivan samaa vauhtia kuin vaimonikin? Kriisejä tulee luonnollisesti pitkään parisuhteeseen. Kriisit voivat tulla parisuhteen sisältä tai osapuolten ikäkriiseistä. Jos pariskunta on ajatunut erilleen, esimerkiksi parisuhde jää ruuhkavuosien varjoon, niin kriisit saattavat johtaa eroamiseen. Ellei molemmilta löydy halua työskennellä parisuhteen eteen. Eikä ole helppoa löytää takaisin toisen luo, jos tilanne on jatkunut pidempään. Tämä on mielestäni ongelma varsinkin nuorena aloitetuissa parisuhteissa, missä molemmat vielä kasvavat eikä useinkaan samaan suuntaan. Jos yhteiset asiat rajoittuvat vain lapsiin, tulee näiden teini iässä tai itsenäistyessä kriisi. Missä on se henkilö, johon aikoinaan rakastui? Kuka on tuo henkilö, joka käyttää hänen kasvojaan? Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kasvot ovat nyt ikääntyneemmät. Omanikin ovat. Ja kyllä, kriisi on päällä. Teini-ikäisestä yhdessä, ruuhkavuosissa etäännytty, lapset 17 ja 14. Suorastaan klassikko. Mutta molemmilta löytyy halua tehdä työtä asioiden parantamiseksi.
Hyvä myös muistaa, että parisuhteen on määrä tuottaa hyvää osapuolilleen. Molempien tulee saada tuntea itsensä halutuksi ja rakastetuksi. Jos parisuhde muuttuu hyvänolon lähteestä pahanolon lähteeksi on parempi erota. Vaikka olisi sanottu, että kunnes kuolema meidät erottaa, niin parisuhteen ei ole määrä sitä kuolemaa edesauttaa.
Tämä on viisaasti sanottu. Eräs miespuolinen ystäväni kanssa sanoi joskus, että vaikka olisi jotain huonoa, tai vaikeaakin suhteessa, niin sitten sitä hyvää pitää olla niin paljon, että asiat ovat balanssissa ja siitäkin selvitään. Toki on myös asioita, joita ei pidä jäädä sietämään, vaikka kuinka olisi rakastunut.
Summa summarum: miehissäkin on ihan hyviä ja fiksuja tyyppejä, ne pitää vaan löytää jostain ja sitten se, että pitäisi jotenkin tunteidenkin kohdata samalla lailla. Aika usein se, kenestä kiinnostuu ei kiinnostu sinusta ja se kuka sinusta kiinnostuu, ei sitten herätä niitä oikeita tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkosi ei tule vanhana roikkupallina saamaan enää ketään eikä miehet uskalla elää yksin, joten tuskin jättää. Jättäjä voit hyvin olla sinä, kun kyllästyt kitisevään vanhaan ukkoon.
Miksi haluaisin olla sellaisen kanssa, joka on minun kanssani vain sen takia ettei saa ketään muutakaan?
-eri
Koska et muutakaan saa.
Oikeassa elämässä ei pähkäillä tällaisia. Kurkatkaapas sinne 👍🏻
Onko sulla Ken siellä? Normaalisti miehetkin vanhenee, nuorena voi vastata ihan eri tavalla kuin vanhana.
Kaikki miehet jättää naisen kun nainen lihoo ja vanhenee
Miksi mies ei saisi jättää naista? Jokaisesta naisesta tulee ilkeä vätys vanhana. Miksi miehen tulisi hyväksyä sellainen?
Kiltti mies kirjoitti:
Kaikki miehet jättää naisen kun nainen lihoo ja vanhenee
Joulupukki tuo sinulle risuja.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto on, että elät elämääsi onnellisena rakastamasi miehen kanssa, kuten minä. Parin päivän päästä on 42 onnellista avioliittovuotta täynnä ja yhdessäoloa jo 47 vuotta!
Pois en vaihtaisi eikä ole minuakaan vaihdettu.
Mä olisin voinut kirjottaa saman pari kuukautta sitten. Yhdessä vuodesta -90. Nyt on sitten ihan elämä päälaellaan. Ei tarvita tähän kun auki jäänyt puhelin, missä lemmenviestit esillä.
Voit vaan tietää omat tekosi ja menosi, partnerisi voi hyvinkin sanoa yhtä, mutta tehdä toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto on, että elät elämääsi onnellisena rakastamasi miehen kanssa, kuten minä. Parin päivän päästä on 42 onnellista avioliittovuotta täynnä ja yhdessäoloa jo 47 vuotta!
Pois en vaihtaisi eikä ole minuakaan vaihdettu.Mä olisin voinut kirjottaa saman pari kuukautta sitten. Yhdessä vuodesta -90. Nyt on sitten ihan elämä päälaellaan. Ei tarvita tähän kun auki jäänyt puhelin, missä lemmenviestit esillä.
Voit vaan tietää omat tekosi ja menosi, partnerisi voi hyvinkin sanoa yhtä, mutta tehdä toista.
No olisitko sitten mieluummin jättänyt nämä 30+ vuotta elämättä hänen kanssaan? Vain varautuaksesi mitä, jos-tilanteeseen?
Elämästä kun ei koskaan tiedä etukäteen.
Täältä poistettiin aika äsken mielenkiintoinen ketju, Jättävä mies ottakoon pojat. En tiedä miksi se poistettiin mutta siellä oli aika hyviä tarinoita elävästä elämästä kun miehet joutuu keski-iän kriisiin ja vaihtaa vanhan vaimon 20 v nuorempaan.
Vierailija kirjoitti:
Ukkosi ei tule vanhana roikkupallina saamaan enää ketään eikä miehet uskalla elää yksin, joten tuskin jättää. Jättäjä voit hyvin olla sinä, kun kyllästyt kitisevään vanhaan ukkoon.
Roikkupalli 😄
Hyvin todennäköisesti nainen voi jättää miehen vanhetssaan. Se on erittäin tavallista.
Aika vaihtaa kitkerän katkerasta kuplasta normaalin elämän puolelle.