Mistä tiesit, että puolisosi oli sinulle se oikea?

Kaikki vaan tuntui oikealta. Takana oli jo useampi epäonnistunut kokeilu molemmilla. Sen eron niihin vaan tunsi ja tiesi alusta asti.

Silloin ja siihen aikaan hän vain oli se ihminen, jonka kanssa tahdoin ja halusin ja pystyin katsomaan pidemmälle. Monen vuoden ajan pystyimme kummatkin tekemään niin, että kuljimme ja katsoimme samaan suuntaan.

Nyt meillä omat reittimme ja hyvä niin.

Nykyinen kumppani tuntuu tähän kohtaan elämääni, minuuttani, juuri minulle sopivalta. Katsotaan, miten käy... Ei mikään ole kiveen hakattua.

Nainen oli 29 ja neitsyt. Se, että nainen ei ollut käynyt Tinder-panoilla oli valtava merkki naisen arvoista ja kunnioituksestaan minua kohtaan. M32

Siitä kun hän oli jo viidettä kertaa siunatussa tilassa.

Ei tullut mieleen ajatella onko oikea! Olin niin rakastunut ja mies kaikki kaikessa.Aika hyvin sopeuduttiin ja oltiin onnellisia miehen kuolemaan saakka.Yli 50- vuotta kesti liitto ja nyt elän yksin, enkä hae oikeaa.

Hänen kanssa oli vaan niin helppo olla. Tuntui tutulta alusta asti. Ero oli sitten sitäkin rumempi, mutta alkuajat oli elämämme parasta aikaa.

Nainen oli kuin nyrkeilijän tyttöystävä ensimmäisessä Rocky elovassa.

1. Vaimo...oli niiiiin kaunis

2. Vaimo...oli huippusopiva lapsen äidiksi ja muutenkin

3. Vaimo...niiin hyvät tissit

Sorry kaikille, jos loukkaa tai provoaa - mutta ainakin olen rehellinen

On rehellisesti tunnustettava, että en olisi parempaakaan saanut. Ei ole maailmanluokan missi, mutta on sentään mukava luonne.

Kyllä jo ekalla tapaamisella tunsin, että olen tullut kotiin. Ajan myötä se vain vahvistui, ystävyys ja sielunkumppanuus. Henkinen yhteys vahva. Tuntuu melkein kuin olisi itsensä miespuolisen kopion kanssa. Jotenkin ihan totaalisesti samalla aaltopituudella koko ajan. Eikä se ole mitenkään hiipunut vuosien myötä.

Vierailija kirjoitti:

Se oikea oli 20 vuotta, kunnes tuli ero. Niin kuin noin puolella pariskuntia tulee.

Mä tiesin jo häissäni, että menen naimisiin sen väärän kanssa. Mutta koska meillä oli jo lapsi ja olin todella toiveikas, positiivinen ja periaatteen ihminen, niin yhdessä jatkettiin sitä tuskaisaa liittoa vielä erittäin pitkään. Lopulta sain tarpeekseni ja otin eron. Se oli minun oppimatkani. Ehkä tarpeellinenkin.