Miten näet Downshiftaajat-sarjan sanoman, puhuiko se pohjimmiltaan kohtuullisemman elämäntavan puolesta vai sitä vastaan?

Sarja itsessään on hyvin tehty ja näytelty, se sisältää monia erinomaisia oivalluksia kuten valkokaulus konsultin omakohtaisen havainnon, että hänelle on maksettu poskettomasti lähinnä pask*n puhumisesta. Sarjassa näytellään uskottavasti varakkaamman väen peitellyn ylenkatseista suhtautumista köyhempää kohtaan. Hienosti tuodaan esille, kuinka pieniä voivatkaan olla murheet ja kuinka vähäisestä voidaankaan mieli pahoittaa kun elämässä on asiat paremmin kuin hyvin. Osoitetaan että positiivista ihmisyyttä voi löytyä monenlaisista kansankerroksista, jne.

Sarjan varsinainen sanoma koskien downshiftausta eli materiasta pois päin pyrkivää kohtuullistavaa elämäntapaa jää kuitenkin hyvin kyseenalaiseksi.

1. Sarja tuntuu korostavan pohjimmiltaan yltäkylläisen elintason tuomaa onnea. Kun asiat elämässä rullaavat, se on lähtökohtaisesti korkeamman elintason ansiota. On saatu hyväpalkkainen työpaikka, hienompi ja kalliimpi koti tai auto, kenties lottovoitto, näistä on onni tehty.

2. Downshiftaava pariskunta haikailee alati materialismin perään ja heti jos tilaisuus sen suo, heittäytyvät he sen pauloihin. He toki downshiftaavat vain näennäisesti pakon sanelemana, eivätkä olisi valinneet alempaa elintasoaan vapaaehtoisesti. Sarjan sanoma tuntuukin olevan että eihän nyt kukaan sellaista vapaaehtoisesti tekisi.

3. Sarjan rikas leski-hahmo harkitsee (muka) varallisuutensa lahjoittamista hyväntekeväisyyteen. Tämä ajatus herättää vastarintaa ja lopulta se kuitataankin vedätyksenä eli tehdään koko ajatuksesta kerrassaan järjetön (eihän nyt kukaan täysjärkinen sellaiseen sentään sortuisi, että lahjoittaisi rahansa köyhille ja hädänalaisille).

4. Downshiftaavan pariskunnan lähiö ympäristön huonoja puolia korostetaan liioitellusti. Valittujen kuvakulmien ja näkymien avulla korostetaan lähiön ankeutta, miksi? Pariskunta voisi istuskella piknikillä rehevissä puistoissa tai meren ja järven rannalla, näitäkin löytyy usein lähiöistä tai ainakin heti niiden vierestä. Paikallisessa pubissa viedään heti käsilaukku, näinhän toki aina tapahtuu "lähiöräkälässä". Korostetaan myös sitä, että lähiössä asuvien taloudellisen tilanteen täytyy olla retuperällä, tämäkin hyvin virheellinen olettama ainakin kasvukeskuksissa. Ympäristö kuvataan kaiken kaikkiaan liioitellun betonisena, karuna, surkeana ja virikkeettömänä, jopa vihamielisenä.

5. Vähävaraisuus näyttäisi ajavan erilaisiin hämärähommiin. Yritetäänkö tässä käänteisesti korostaa, että korkeaa moraalia löytyisi enemmän sieltä raha-aidan toiselta puolen?

Näinä ilmastonmuutoksen aikoina olisi enemmän kuin suotavaa että entistä useampi meistä oikeasti valitsisi downshiftaavan elämäntavan.

Suomalaisten kulutuksen keskimääräinen hiilijalanjälki oli vuonna 2019 yli 10 tonnia. Nykyinen hiilijalanjälkemme on moninkertaisesti suurempi kuin globaalisti kestäväksi arvioitu noin 2,5 tonnin taso.