Kuulin tänään 80-vuotiaalta äidiltäni, että sisareni on käskenyt häntä muuttamaan kerrostaloon asumaan. Äidillä

Mitä sisaresi sanoi kun keskustelitte asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa vanhalla yksinäisellä ihmisellä on omakotitalosta? Eipä paljon mitään. Kesällä voi joskus istua pihalla, siinäpä se. Muuten pelkkää työtä ja murhetta, vuoden ympäri. Haravointia, kastelua, ruohonleikkaamista, lumen luontia, hiekoittamista ja lisäksi kaikki taloon liittyvät työt. Ei se paljon lämmitä, että joku joskus käy ruohon leikkaamassa, kun hommia on vuoden ympäri. Lisäksi ison talon siivous, ikkunoiden pesu ym. Kannattaa myydä talo, jos sen nyt joku suostuu ostamaan, tai laittaa vuokralle, ja muuttaa itse keskustaan palveluiden lähelle, kätevään kerrostaloasuntoon.

Nuo "murheet" pitävät siihen tottuneen ihmisen viriilimpänä.

Vastaavasta asiasta omat sisarukseni saivat riidan aikaan. Toinen kaupungin valoissa asuva sääli vanhaan äitirukkaa, joka asui ihan yksin siellä metsän keskellä ja olisi vaikka ostanut hänelle asunnon ihmisten ilmoilla. Toinen taas piti aivan kauheana ajatusta, että äiti joutuisi muuttamaan pois kotoaan.

Oikeustoimikelpoinen oli ja asui kotonaan viimeiseen päiväänsä asti, kun sairaalassa oloa ei lasketa. Ja se toinen sisko tulee todennäköisesti viettämään vanhuutensa siinä samassa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa vanhalla yksinäisellä ihmisellä on omakotitalosta? Eipä paljon mitään. Kesällä voi joskus istua pihalla, siinäpä se. Muuten pelkkää työtä ja murhetta, vuoden ympäri. Haravointia, kastelua, ruohonleikkaamista, lumen luontia, hiekoittamista ja lisäksi kaikki taloon liittyvät työt. Ei se paljon lämmitä, että joku joskus käy ruohon leikkaamassa, kun hommia on vuoden ympäri. Lisäksi ison talon siivous, ikkunoiden pesu ym. Kannattaa myydä talo, jos sen nyt joku suostuu ostamaan, tai laittaa vuokralle, ja muuttaa itse keskustaan palveluiden lähelle, kätevään kerrostaloasuntoon.

Nuo "murheet" pitävät siihen tottuneen ihmisen viriilimpänä.

Tämä on totta. Tunnen kaksi yhdeksänkymppistä pappaa. Kerrostalossa asuva tuskin pääsee liikkumaan, omakotitalossa asuva tekee vielä itse polttopuita metsästä, vaikka on hankkinut helpommankin lämmityksen.

Vierailija kirjoitti:

Eivät sisareni ja hänen miehensä juurikaan auta. Ovat ajanneet ruohot viime kesänä ja nyt jotain puita katkoneet. Mulla on aikuiset lapset, jotka voivat auttaa äitiä. Sisareni lapset on alaikäisiä torveloita, jotka ovat ottaneet jo alkoholia ja kaatuilleet mönkijällään. t.ap

Miten tämä torvelointi liittyy asiaan? Et pysy asiassa ja se nakertaa uskottavuuttasi.

Kuka siellä tekee lumityöt?

Pelkkä yksi iso puu teettää viikon verran töitä, että sen saa kaadettua ja raivattua...

Isolta pihalta pitää parhaimmillaan ajaa nurmikko kahdesti viikossa plus siistiä ja kitkeä.

Valtava työ, jonka poisjääminen näkyy heti.

Pärjääkö siellä jos kukaan muu ei leikkaa nurmikkoa, hakkaa halkoja/kanna sisälle, tee lumitöitä?

Tiedättekö miltä näyttää omakotitalo, kun huolto- tai pihahommia ei ole tehty vaikkapa 20 vuoteen. Sellaista on perikunnan aika ihana myydä..

Äitikö käytti sanaa ..KÄSKI muuttamaan? Tarkista nyt ensin, mitä sisaresi oikeastaan on sanonut. Onko vain puhunut muutosta tms.

Äitihän sen päätöksen tekee.

Miksi mamma teettää ilmaista orjatyötä eikä palkkaa rahalla tekemään?

Minkä takia sisaresi mies ylipäätään tekee äidillesi töitä? Voisiko syytä olla siinäkin, että hän joutuu auttamaan sisaresi ja äitisi painostuksesta? Auttaako sisaresi omaa appeaan?

IKinä ei kannata sotkea puolisoa perheen sisäisiin asioihin. Siitä ei tule kuin riitaa ja mäkätystä niin kuin nyt  teilläkin. 

Minulle ei tulisi mieleenikään pyytää miestäni auttamaan äitiäni. Jos mies omasta tahdostaan haluaa jotakin tehdä, niin hieno homma, mutta kyllä me lapset ja äiti yhdessä päätämme äidin asioista ja miten voimme auttaa häntä. 

Vanhempien ihmisten on helpompi asua kerrostalossa. Ei ole pihatöitä ym omakotitalotöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa vanhalla yksinäisellä ihmisellä on omakotitalosta? Eipä paljon mitään. Kesällä voi joskus istua pihalla, siinäpä se. Muuten pelkkää työtä ja murhetta, vuoden ympäri. Haravointia, kastelua, ruohonleikkaamista, lumen luontia, hiekoittamista ja lisäksi kaikki taloon liittyvät työt. Ei se paljon lämmitä, että joku joskus käy ruohon leikkaamassa, kun hommia on vuoden ympäri. Lisäksi ison talon siivous, ikkunoiden pesu ym. Kannattaa myydä talo, jos sen nyt joku suostuu ostamaan, tai laittaa vuokralle, ja muuttaa itse keskustaan palveluiden lähelle, kätevään kerrostaloasuntoon.

Nuo "murheet" pitävät siihen tottuneen ihmisen viriilimpänä.

Tämä on totta. Tunnen kaksi yhdeksänkymppistä pappaa. Kerrostalossa asuva tuskin pääsee liikkumaan, omakotitalossa asuva tekee vielä itse polttopuita metsästä, vaikka on hankkinut helpommankin lämmityksen.

Kerrostalossa asuva vanhus voi harrastaa asioita, joita ei ehtisi harrastamaan omakotitalossa asuessaan. Paitsi jos pakottaa lapset tekemään talon työt

ap en ymmärrä miksi raportoit asiaa täällä. Eihän tämä meille kuulu. Eikö sulla ole oikeita kavereita joiden kanssa kauhistella tätä asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa vanhalla yksinäisellä ihmisellä on omakotitalosta? Eipä paljon mitään. Kesällä voi joskus istua pihalla, siinäpä se. Muuten pelkkää työtä ja murhetta, vuoden ympäri. Haravointia, kastelua, ruohonleikkaamista, lumen luontia, hiekoittamista ja lisäksi kaikki taloon liittyvät työt. Ei se paljon lämmitä, että joku joskus käy ruohon leikkaamassa, kun hommia on vuoden ympäri. Lisäksi ison talon siivous, ikkunoiden pesu ym. Kannattaa myydä talo, jos sen nyt joku suostuu ostamaan, tai laittaa vuokralle, ja muuttaa itse keskustaan palveluiden lähelle, kätevään kerrostaloasuntoon.

Tuohan on juuri hyvää arkiliikuntaa ja aktiviteettia, mikä pitää vanhuksen kunnossa ja vireänä. Kerrostalossa ei ole mitään. Nököttää vaan siellä tai käy jossain kaupassa tai harrastuksessa. Omakotitalossa vanhus pysyy taatusti paremmassa kunnossa.

Mun äitini nököttää sisällä siellä ok-talossa. Kerran viikossa käy kaupassa. Ei edes ulkona päivittäin, talviaikaan se kaupassakäyntireissu on ainoa ulkoilu.

Isoäitini ja isotätini ovat 84 ja 85. Asuvat vierekkäisissä omakotitaloissa maalla. Ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa, tuo vanhempi jaksaa vielä pitää aivan upeaa puutarhaa.

Ihan varmasti olisivat todella paljon huonommassa kunnossa, jos ei talot tuottaisi jatkuvasti hyötyliikuntaa. Sukua meillä onneksi on sen verran että aina löytyy joku avuksi, jos pitää vaikka siirtää jotain raskasta tai kuljettaa jotain peräkärryllä, tehdä katolla huoltohommia tms.

Vierailija kirjoitti:

Järkeväähän se nyt olisi muuttaa, kun on vielä hyvässä kunnossa ja sopeutuisi helpommin kerrostaloasumiseen. Vaikka äiti on nyt hyvässä kunnossa, voi tilanne muuttua nopeastikin. Ehkä mies ei ole varsinaisesti "käskenyt", mutta äitisi kokee ehdotuksen niin.

Tästä täysin samaa mieltä. Ajoissa kun muuttaa, niin ehtii sopeutua uuteen ympäristöön.  Oma 87-vuotias äitinikin on nykyään tätä mieltä. Sanoo nyt, että olisi pitänyt lähteä omakotitalosta muualle heti, kun 10 isäni 10 vuotta sitten kuoli. Äiti pärjäsi talossa ihan kohtuudella reilut 5 vuotta isän kuoltua, mutta nyt alkaa avuntarve olemaan kova ja kokee olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi. Talokin kaipaisi kohentamista, esim. rännit ja katto pitäisi remontoida, mutta halua ja rahaa suuriin investointeihin ei ole. Eli talo saa nyt rauhassa ränsistyä. Ja arvatkaapa vaan että löytyykö äidille hoivapaikkaa kodin ulkopuolta, kun on asumiskuntoinen talo, missä asua. Tätäkin näkökulmaa kannattaa miettiä, kun noita vanhuksen asumispäätöksiä tekee. Äiti siis itse haluaisi nyt lähteä, mutta paikkaa ei ole tarjolla. 

Ja on todennäköisesti niin, että tuo käskyttäminen on aloittajan äidin oma kokemus ja tulkinta käydystä keskustelusta. Vanhukselle jos sievästikin vihjaat muuttovaihtehdosta, niin usein se silti koetaan käskemiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa vanhalla yksinäisellä ihmisellä on omakotitalosta? Eipä paljon mitään. Kesällä voi joskus istua pihalla, siinäpä se. Muuten pelkkää työtä ja murhetta, vuoden ympäri. Haravointia, kastelua, ruohonleikkaamista, lumen luontia, hiekoittamista ja lisäksi kaikki taloon liittyvät työt. Ei se paljon lämmitä, että joku joskus käy ruohon leikkaamassa, kun hommia on vuoden ympäri. Lisäksi ison talon siivous, ikkunoiden pesu ym. Kannattaa myydä talo, jos sen nyt joku suostuu ostamaan, tai laittaa vuokralle, ja muuttaa itse keskustaan palveluiden lähelle, kätevään kerrostaloasuntoon.

miehen täti on 80 v ja asuu yksin omakotitalossa ja rakastaa pihan ja puutarhan hoitoa. Nytkin keväällä istutti ja kylvi monenlaista sekä syötävää että kukkia ja on paljon marjapensaita ja omenapuita. Liikkuu paljon pihalla. Ei voisi edes kuvitella häntä kerrostaloon ja itse hankki robottiruohonleikkurin ettei kenenkään tarvi nurmikkoa ajaa. Ei kaikki vanhukset halua kerrostaloon.

Tämä juuri. Oma naapuri on 93 ja puuhailee joka päivä pihalla. Lapset ja lastenlapset leikkasivat juuri nurmikon ja pensasaidan. Olen monesti ajatellut, miten hienoa on saada vielä tuossa iässä asua siten kuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen murhetta on omassa kodissa? Siellä läsnä rakkaat muistot ja tavarat. t.ap

Juuri näin. Se talo ja se puuhailu tekee elämästä täyttä vielä vanhanakin.

Niinistökin sanoi, että puutarhan hoitaminen ja seuraaminen ovat hänelle tärkeitä, hän tietää, milloin on minkin kukan kukkima-aika.

Koti on aina koti, ihan muuta pakkotyöpaikka.

Mun anoppi asui 90-vuotiaaksi yksin omakotitalossa. Toki se oli kirkonkylässä, eikä missään kaukana maaseudulla. Eli kotihoito kävi säännöllisesti autamassa, kun hän liikkui jo rollaattorin varassa. Eikä kyllä olisi millään vielä silloinkaan halunnut muuttaa vanhainkotiin, vaikka alkoi kaatuilla yölläkin, eikä raaskinut häiritä pelastajia, vaan odotti aamuun asti.