Lue keskustelun säännöt.
Laulaja Coco Lee teki järkyttävän itsemurhan, taisteli sairaalassa koomassa kolme päivää ja kuoli. Siis miten ihmeessä masennus voi olla näin voimakas, että apukaan ei pelasta??!!
Hän löysi tiensä
27.07.2023 |
Muistatteko Hiipivän tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvan laulajan?
"Vaikka vuoret katoaisivat, meret kuivuisivat ja aurinko ei nousisi..." Coco Lee lupasi laulussa silti löytävänsä tien.
Coco Lee oli taistellut masennuksen kanssa jo vuosien ajan ja saanut siihen hoitoa, mutta viimeisten kuukausien aikana hänen vointi romahti ja lopulta hän teki itsemurhan. Itsemurha ei mennyt ihan putkeen vaan hän oli kolme päivää koomassa sairaalassa, mutta häntä ei saatu pelastettua.
Sukulaiset kertoivat, että "demoni" meni Coco Leehen. Varmasti ollut traumaattinen loppu.
Mutta eikö muka tappavaan masennukseen todellakaan ole hoitoa? Luulisi, että noinkin menestynyt ihminen saisi hyvää hoitoa.
RIP Coco Lee. Olet löytänyt tiesi. :(
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psilosybiini auttaa monia. Sen käyttö hoitona pitäisi laillistaa kuten on tehty jo esim. Australiassa.
Vierailija kirjoitti:
Psilosybiini auttaa monia. Sen käyttö hoitona pitäisi laillistaa kuten on tehty jo esim. Australiassa.
Ihan turha unelmoidakaan. Ausseissakin sellainen tarkkaan rajattu ja harvoille mahdollinen kuuritus maksaa 10 000 euroa.
ihmiten pitäisi ymmärtää, että mielenterveyden sairaudet voivat olla tappavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiipivä Tiikerikin päättyi naisen itsemurhaan ja siitä alkoi CoCo Leen laulu...
Vierailija kirjoitti:
CoCo Lee
Kaunis nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psilosybiini auttaa monia. Sen käyttö hoitona pitäisi laillistaa kuten on tehty jo esim. Australiassa.
Ihan turha unelmoidakaan. Ausseissakin sellainen tarkkaan rajattu ja harvoille mahdollinen kuuritus maksaa 10 000 euroa.
Niitä kasvaa luonnossa.
Kaikki me ollaan jossain määrin masentuneita, elo on rajallista ja alamäki alkaa kolmenkympin jälkeen.
Mutta pointti on löytää niitä itselle tärkeitä juttuja ja osata antaa anteeksi oma riittämättömyys.
Lopulta meistä ei kukaan välitä ja sadan vuoden päästä kukaan ei edes muista, joten omaksi iloksi tässä pääsääntöisesti eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psilosybiini auttaa monia. Sen käyttö hoitona pitäisi laillistaa kuten on tehty jo esim. Australiassa.
Ihan turha unelmoidakaan. Ausseissakin sellainen tarkkaan rajattu ja harvoille mahdollinen kuuritus maksaa 10 000 euroa.
Niitä kasvaa luonnossa.
Kohta niitä voi löytää ihan Suomen luonnostakin.
hyppäsikö hänkin jostain korkealta niin kuin elokuvan lopussa se nainen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me ollaan jossain määrin masentuneita, elo on rajallista ja alamäki alkaa kolmenkympin jälkeen.
Mutta pointti on löytää niitä itselle tärkeitä juttuja ja osata antaa anteeksi oma riittämättömyys.
Lopulta meistä ei kukaan välitä ja sadan vuoden päästä kukaan ei edes muista, joten omaksi iloksi tässä pääsääntöisesti eletään.
Ehkä vähän turhan yleistävä kommentti että "alamäki alkaa kolmenkympin jälkeen." Moni lapsena traumatisoitunut alkaa saada itseään parempaan jamaan juuri tuolloin. Ja jos sairauksia ja krenkkoja tarkoitit niitä on nuorillakin paljon, eikä vanhetessa tule välttämättä lisää.
Hollannissa masennusta hoidetaan eutanasialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi taistella koomassa?
Eikä ainakaan elämän puolesta kun on halunnut kuolla.
Nämä julkkisten itsemurhathan on siitä "hyviä" esimerkkejä, että miten vakavasta ongelmasta siinä pahimmillaan on kyse.
Sulla on kaikki mahdollisuudet käsissäsi mitä maailmalla on tarjota, mutta silti sä valitset ettei sun elämä enää ole elämisen arvoista.
Mitä taas tulee hoitoihin yms, niin raadollinen totuus vaan on se, että kehityksestä huolimatta ei jokaista pystytä pelastamaan. Osa on vaan niin hajalla, että heiltä on yksinkertaisesti halu elää kadonnut, eikä sellaista troppia olekaan mikä sen kaikille toisi takaisin.
https://www.scmp.com/news/hong-kong/society/article/3229473/gone-too-so…
Näin lähdit enkelien matkaan....
Coco Lee'tä muistettiin kauniisti. Fanit olivat murtuneita surusta.
Eikös Coco Leen hautajaisissa joku huutanut hysteerisenä, että "mitä hän (tai he) tekivät Coco Leelle!" Siellä oli suru ja tunteet pinnassa.
Hyvin.
Masentuneelle sanotaan usein, että käy ulkona ja syö terveellisesti, mutta se on aika vaikeaa toteuttaa. Ei ulos voi lähteä jos pukeutuminen ja kenkien laitto uuvuttaa niin paljon, ettei rappukäytävän portaiden laskeutumisesta voi edes haaveilla. Vaikka saisikin ruoka-annoksen eteensä, sen syöminen voi olla vaikeaa. Vaikka ruoka olisi entinen lempiruoka, nyt se tuntuu yhdentekevältä. Sitä ei tee mieli syödä vaikka olisi kovakin nälkä. Haarukan liikuttaminen on ylivoimaista. Pitää liikauttaa kättä edes takaisin, jotta voi olla varma että se toimii. Mutta ruokaa kohti haarukka ei vain mene.
Se syyllisyys kun parhaan ystävän kanssa puhuminen ja ajan viettäminen on tylsää ja kahvihetken toivoisi vain loppuvan, jotta pääsisi kotiin makaamaan, on ihan kamalaa. Lempibiisit kuulostavat hirveiltä eikä uuteen musiikkiin jaksa tutustua. Joku kirja kuulostaa ehkä hyvin lievästi kiinnostavalta, mutta yhden sivun jälkeen haluaa jo lopettaa. Kuvat, joista valokuvausharrastajana oli ennen ylpeä, ovat nyt yhdentekeviä. Lupaavasti edennyt romaanikäsikirjoitus on nolo, täynnä virheitä ja tuntuu siltä että olisi vain parasta poistaa koko tiedosto.
Hoitoja on ja monelle ne auttavat. Mutta siinä vaiheessa kun on vaikka kymmenen vuotta kokeillut erilaisia lääkkeitä, neuromodulaatiohoitoja ja terapioita eikä mikään toimi, niin alkaa loppua usko siihen että mikään auttaisi. Jos ainoa hyvä hetki elämässä on se aika kun nukkuu, niin alkaa väistämättä ajatella että mitä jos vain kuolisi, nukkuisi, eikä enää tarvitsisi kärsiä.
Olen itse kärsinyt monista ongelmista joita ennen kyseenalaistin. Miten niin bulimia on sairaus? Älä tunge sormia kurkkuun, sillähän se ratkeaa. Miten niin voi ahdistua jopa sähköpostin avaamisesta? Klik, klik, klik, ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Mielenterveysongelmia ei vaan voi ymmärtää ellei niitä itse koe, ja olen ihan helvetin kateellinen ihmisille jotka voivat ajatella että ongelmat ovat 100% omasta asenteesta kiinni.