Tiedättekö mitä tapahtuu kun ihmiseltä viedään perusturvallisuuden tunne

Pelokkaaksi ja araksi muuttuupi.

Itse eristäydyin ja koin olevani täysin yhteiskuntakelvoton. Kun kävin pitkästä aikaa kampaajalla, tajusin, että jokainen ihminen maailmassa ei edelleenkään halua minulle pahaa. Pikkuhiljaa kasailen itseäni. Minulla oli lapsena perusturva, ja uskon sen auttavan tässäkin tilanteessa. 

Tässä ketjussa on ihan hyviä vastauksia. Luottamus kaikkeen siinä tosiaan menee. Varsinkaan muihin ihmisiin eikä niiden apuun luota. Loppujen lopuksi luottaa vain itseensä, minäkin. Tiedän että tiukan paikan tullen saan tunteet pois päältä kuin katkaisijasta napsauttamalla, sen jälkeen toimin kuin psykopaatti.

Mun mies oli vakavassa onnettomuudessa muutama vuosi sitten, ensin oli epätietoista että jääkö henkiin ja myöhemmin että millaiseen kuntoon toipuu (onko aivovamma). Se aika oli sellaista että en enää muista edes siitä kauhean tarkkaan, mutta minulla oli varsinkin iltaisin sellainen olo että pelkään jotain selittämätöntä, että ihan kohta tapahtuu jotain kauheaa ja sellainen että olen ihan yksin maailmassa. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Jatkui vielä siinäkin kohtaa kun puoliso oli jo kotona ja oli tiedossa että asiat on suht ok. Lakkasin syömästä kun en vaan saanut ruokaa alas ja ikinä ei ollut nälkä, laihduin 10kg parin kk aikana.

Mies toipui kaikeksi onneksi ennalleen ja nuo pelkotilat hälvenivät, mutta ehkä tuo oli sellaista aikaa että se perusturvallisuuden tunne järkkyi, tuntui että kaikki tuttu ja turvallinen oli mennyttä eikä mikään asia ole enää hyvin.

Minusta tuli tuon seurauksena sellainen että pelkään vieläkin kaikkia ihme asioita, esim jos soitan hänelle ja hän ei vastaakaan, ajattelen ensimmäisenä että jotain pahaa on sattunut. Töissä pelkään jatkuvasti tekeväni virheitä ja tarkistan asiat miljoonaan kertaan.