Oletan aina että kaikilla muilla ihmisillä on keskenään sama tietoisuus ja minulla vain on oma ja muista erillinen
Järjellä siis tiedän ja ymmärrän että eihän se nyt noin ole, mutta jotenkin aina elän ja huomaamattani ajattelen kuin se olisi niin. Esim. jos vahingossa annan jollekulle tuntemattomalle, joka vaikka kysyy minulta tietä johonkin, virheellisen vastauksen ja harmittelen sitä jälkeenpäin, niin huomaamattani harmittelen että nyt koko maailma tai ainakin koko Suomi pitää minua ihan outona ja tyhmänä joka ei edes osaa oman kotikaupunkinsa sijainteja. Se yksi tuntematon ihminen on koko Suomi, eli "ne muut" eli muut kuin minä. Sitten kun seuraavan kerran käyn vaikka kaupassa ja joku katsoo minua tylysti niin oletan että se johtuu siitä kun olen niin torvelo kun annoin sille toiselle tuntemattomalle virheelliset ohjeet. En nyt ihan suoraan noin mutta se tunnereaktio siitä tilanteesta sen toisen tuntemattoman kanssa siirtyy tähän toiseenkin tuntemattomaan. Ne tuntemattomat ovat tavallaan yhtä porukkaa ajattelussani jos en yhtään skarppaa.
Mikähän tämä on? Jotain persoonallisuushäiriötä? Skitsofreniaa? Mulla ei ole harhoja eikä outoa käytöstä, esim. että etsisin jotain piilotettuja mikrofoneja kämpästäni tai autostani tms.
Kommentit (4)
Toxic shame, myrkyllinen häpeä. Kannattaa lukea aiheesta ja työstää sitä. Kuitenkin jo tosi hyvä ensimmäinen askel, että tiedostat tämän ajattelutavan. Se on enemmän, kuin mihin monet meistä kykenee.
Tämä pätee myös positiiviseen suuntaan. Esim. olin joitain vuosia sitten ihastunut yhteen toisessa Euroopan maassa asuvaan henkilöön. Olin tavannut hänet kerran mutta emme tunteneet henk.koht. toisiamme. Katselin silloin tällöin hänen juttujaan twitterissä jne. Kerran niihin aikoihin mulla oli tosi hyvä päivä ja olin onnistunut ja saanut kehuja toiselta ihmiseltä joka myös on twitterissä ja kiinnostunut vähän samoista asioista kuin se silloinen ihastukseni. Huomaamattani oletin että nyt se ihastuksenikin jotenkin tietää miten fiksu ja etevä olen ja tulin siitä vielä paremmalle tuulelle.
Ja siis en todellakaan harhaisesti kuvittellut että se toinen olisi kertonut ihastukselleni, he eivät nimittäin edes tunne toisiaan. Ainoa asia joka heitä yhdistää on saman tyyppisistä aiheista twiittaaminen välillä. Taas vain se positiivinen tunnereaktio laajentui kattamaan kaikki muut ihmiset, mukaan lukien toisessa maassa asuvan ihastukseni.
Olen vähän erakoitunut, vaikka käyn töissä. Siitä tämä varmaan johtuu.
ap
Ai hitsi kun hyvin kuvasit tuon asian. Mulla on selkeästi vähän samaa vikaa!