Lue keskustelun säännöt.
Häpeän itseäni ja sätin itseäni kaikesta, minkä teen "väärin" - silloinkin kun en ole tehnyt mitään. Mikä avuksi?
26.07.2023 |
Minulla on lapsuus, jossa minua häpäistiin - äiti laittoi minut laihdutuskuurille kun olin 10-vuotias ja sheimasi minua kun söin makeaa, jolloin lopulta esim. jätin jälkiruoat ottamatta. Myös isäni oli hyvin ankara ja sätti minua sellaisistakin asioista, joita en tehnyt - hän uhkaili minua ja meitä muita lapsia joskus "varmuuden vuoksi" sanomalla esim. joskus hymy huulilla, että jos et siivoa huonettasi niin tulee remmistä. Sen lisäksi on koulukiusaamistaustaa, ylisuojelua ja kaikenlaista muuta kokemusta elämän varrelta, mikä on kerryttänyt häpeää matkaan.
Minulla on useita hyviä ystäviä ja olen objektiivisilla mittareilla pärjännyt elämässäni oikein hyvin. Tahdon muille hyvää ja ainakin yritän olla kaikille ystävällinen. Itsestäni en hirveästi puhu vaan tykkään enemmän kuunnella ja kysellä muilta, miten heillä menee.
Sisälläni asuu kuitenkin kriitikko, joka häpeää minua jatkuvasti. Silloin kun yritän haastaa sitä (mitä siis teen jatkuvasti menemällä pelkojani päin), se saattaa hetkeksi hiljentyä, mutta jossain vaiheessa se lyö minua vatsaan ja menen ihan kaksinkerroin häpeästä. Se tuntuu painolta rinnassa ja vatsalla ja ahdistukselta, jonka mukaan en ikinä tee mitään oikein eikä kukaan lopulta halua kuitenkaan olla minun kanssani.
Samoin jos on vihjettäkään siitä, että joku voisi kritisoida minua, niin minä alan jo sättiä itseäni päässäni. Niin sanotusti satutan itseäni, ennen kuin kukaan ehtii. Ulospäin en näitä tunteita näytä, sillä en halua olla rasittava ja vastuuttaa muita omista sisäisistä kamppailuistani. Käyn tämän kaiken läpi sisälläni. Ainoastaan minä ja entinen terapeuttini tietävät, mitä oikeasti käyn pääni sisällä läpi lähes päivittäin.
Olen siis työstänyt tätä häpeää monta vuotta terapiassa ja menemällä pelkojani päin vuodesta toiseen. Silti se asuu vieläkin pääni sisällä. Joskus on päiviä, etten vain jaksaisi sen painoa.
Mikä avuksi? Vai olenko tuomittu loppuikäni elämään tämän jatkuvan häpeän kanssa?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Nuoon pakko-oireita, pakkoajatuksia.
Jep, ne ovat tietyllä tavalla pakonomaisia ajatuksia, jotka toistuvat. Varsinaista pakko-oireista häiriötä minulla kuitenkaan ei ole diagnosoitu koskaan eikä oireisto oman arvionikaan mukaan täyty. Ahdistuneisuushäiriö, syömishäiriö ja masennus on kuitenkin aikanaan kirjattu ja sanoisin, että noista eniten pinnalla nykyisin on ahdistusoireilu. Johon liittyvät myös pakonomaiset, toistuvat ajatukset, jotka herkästi kiertävät kehää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeästä ei tarvitse vapautua, mutta omia tunnereaktioitaan voi tasata. Se vaatii harjoittelua.
Kannattaa lukea Ben Malisen kirja häpeästä.
Itse katkaisen negatiiviset ajatukset * hokemalla itselle *olen riittävä ja hyvä ja minua on kohdeltu lapsena huonosti mutta en ole huono*.
Kannattaa olla lempeä itselle. Ehkä jatkuva pelkoja päin voi olla kuluttavaa.
Nuoon pakko-oireita, pakkoajatuksia.