En vain pidä ihmisten seurasta - mikä vika siinä on?

Ehkä näytät tämän tekstin heille, jotka sinua syyttävät.

Tai no, korjaan näin:

Nautin omasta seurastani. Nautin yksinolosta. Ei minulla sinänsä ole muita ihmisiä vastaan mitään, ihan mielelläni juttelen mukavia lyhyesti mutta en vain jaksa enkä nauti enkä halua olla jatkuvasti jossain muiden seurassa, tekemässä mitä he haluavat tehdä ja kuuntelemassa heidän juttujaan.

Harmittaa kun tämä on jotenkin niin suuri ongelma jatkuvasti monille. Ja ei, tuollainen tyypillinen pinnallinen kanssakäyminen ei vaikuta siihen, olenko yksinäinen vai en, sillä ei tuollainen mahdollista yksinäisyyttä poista. Niitä ihmissuhteita, joissa minullakin on tilaa, eli välitetään myös minun toiveistani ja asioistani, arvostan todella suuresti. Mutta eihän valtaosa ihmisistä sellaisia ihmissuhteita halua vaan pelkästään jonkun joka tekee heidän kanssaan mitä he haluavat tehdä ja kuuntelevat heidän juttujaan.

Olet onnekas kun nautit omasta seurastasi. Älä mieti asiaa sen kummemmin, elä ja anna muiden elää.

Vierailija kirjoitti:

Tai no, korjaan näin:

Nautin omasta seurastani. Nautin yksinolosta. Ei minulla sinänsä ole muita ihmisiä vastaan mitään, ihan mielelläni juttelen mukavia lyhyesti mutta en vain jaksa enkä nauti enkä halua olla jatkuvasti jossain muiden seurassa, tekemässä mitä he haluavat tehdä ja kuuntelemassa heidän juttujaan.

Harmittaa kun tämä on jotenkin niin suuri ongelma jatkuvasti monille. Ja ei, tuollainen tyypillinen pinnallinen kanssakäyminen ei vaikuta siihen, olenko yksinäinen vai en, sillä ei tuollainen mahdollista yksinäisyyttä poista. Niitä ihmissuhteita, joissa minullakin on tilaa, eli välitetään myös minun toiveistani ja asioistani, arvostan todella suuresti. Mutta eihän valtaosa ihmisistä sellaisia ihmissuhteita halua vaan pelkästään jonkun joka tekee heidän kanssaan mitä he haluavat tehdä ja kuuntelevat heidän juttujaan.

Tämä oli siis ap.

Mä jaksan kyllä kuunnella omien kavereiden asioita, kun aihepiirit ovat sellaisia, joista molemmat ovat kiinnostuneita. Mutta työpaikalla on vaikeampaa: on pakko välillä kuunnella vieruskaverin jorinoita lapsistaan, häistään, uusperheen ongelmista, kuinka joku toinen työkaveri kiusaa jne. En jaksaisi olla työpaikalla mikään yleinen olkapää. Saispa olla taas 100% etänä!

Voi kuule, ihan mahdotonta on saada ihmisiä tajuamaan tuota. Tunnen erään ihmisen, jolla on diagnosoitu Asperger.

Ja silti koko suku ja kyseisen ihmisen perhe ovat sitä koittaneet "muuttaa" ja ennenkaikkea siis sosiaaliseksi. On ollut kauheaa seurattavaa vierestä, nyt onneksi ovat lopettaneet vihdoinkin sen.

Ja kyllä, kyseessä aikuiset ihmiset jotka tiesivät tuosta diagnoosista ja mitä se tarkoittaa. Olivat vielä etsineet tietoa ja miettineet mikä sopii ja ei sovi tuohon ihmiseen.

Ja silti piti sosiaalisoida Aspergeria, huoh!

Mikä tämä normi on, että pitäisi olla juuri tietyllä tavalla sosiaalinen ja että jostain syystä muiden ihmisten kanssa juttelu olisi hienompaa kuin tehdä niitä asioita elämässä joista itse nauttii?

Kyse ei ole siitä että olisi hienompaa jutella muille ihmisille kuin olla yksin, vaan siitä että se on normaalia. Ihan kirjaimellisesti. Valtaosa ihmisistä on sosiaalisia sillä olemme sosiaalinen eläinlaji, myös laumaeläimeksi voisi lajiamme luonnehtia. Siksi kaikki eivät ymmärrä ettet oikeasti halua olla kuin yksin. Sinun pitää se heille sanoa ihan suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas kun nautit omasta seurastasi. Älä mieti asiaa sen kummemmin, elä ja anna muiden elää.

Kiitos. Tämä on vain tullut ongelmaksi ihan konkreettisesti jo kahdessa työpaikassa. Kenelläkään ei ollut pahaa sanomista siitä miten tein työni tai miten käyttäydyin ihmisten kanssa. Mutta sitten kun en halunnut jatkuvasti olla sosialisoimassa työn ulkopuolella heidän kanssaan niin he ilmoittivat loukkaantuneensa ja asiasta tuli ihan oikeasti ongelma minulle tätä kautta. Minulle sanottiin suoraan, että olen huono työntekijä kun olen introvertti ja että siksi en sovi työyhteisöön kun luonteeni on vääränlainen - vain siksi, että en halunnut viettää niin paljon aikaa muiden kanssa töiden ulkopuolella kuin muut halusivat.

Ja mielelläni myös pidän kevyempää sosiaalista kanssakäymistä yllä, mutta sitten ihmiset haluavat niin paljon enemmän ja loukkaantuvat kun itse en halua olla jatkuvasti tapaamassa. Tämä siis työpaikan ulkopuolisten tuttujen kanssa.

Joten enemmän tuntuu siltä, että muut eivät suostu hyväksymään minua sellaisena kuin olen.

- ap

Kerropa heille sama, jonka avasit tässä, niin ei tule jatkossa liikaa kutsuja tapaamisiin.

Työpaikkasi tyypit vaikuttavat törpöiltä. Pidä jämäkästi puolesi, älä suostu kuuntelemaan jotain mikset sä leiki meijän kaa-mussutusta. Sen pitää todellakin riittää että hoitaa työnsä hyvin ja on peruskohtelias kaikille.

Täällä sama. Olen myös introvertti enkä oikein jaksa mitään pinnallisia keskusteluja.

Tämä tuli viimeistään ilmi kun naapuruston uteliaat alkoivat keskustella muista naapureista. Tähän sitten olisi pitänyt lähteä mukaan.

Lähiaikoina tein koiralenkin tutun kanssa ja hän puhui koko lenkin ajan omista asioista. Mitä omistaa yms.

Ei kiinnosta mitä joku omistaa tai tienaa. Tai mitä ostaa yms. Mitä teen tuolla tiedolla edes?

Kuin omasta kynästäni. Jään seuraamaan ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkasi tyypit vaikuttavat törpöiltä. Pidä jämäkästi puolesi, älä suostu kuuntelemaan jotain mikset sä leiki meijän kaa-mussutusta. Sen pitää todellakin riittää että hoitaa työnsä hyvin ja on peruskohtelias kaikille.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama. Olen myös introvertti enkä oikein jaksa mitään pinnallisia keskusteluja.

Tämä tuli viimeistään ilmi kun naapuruston uteliaat alkoivat keskustella muista naapureista. Tähän sitten olisi pitänyt lähteä mukaan.

Lähiaikoina tein koiralenkin tutun kanssa ja hän puhui koko lenkin ajan omista asioista. Mitä omistaa yms.

Ei kiinnosta mitä joku omistaa tai tienaa. Tai mitä ostaa yms. Mitä teen tuolla tiedolla edes?

Haha joo. Jotkut osaa olla ihan uskomattomia, se tunne kun hetken mietit että onko tää nyt jotain omituista läppää, ei kun ei hitto, se taitaa selittää tosissaan... :D

Kaikkia ei kiinnosta muiden jutut. Mietin, mihin ihmissuhteet sitten perustuvat, jos ei ole kiinnostusta toisten asioihin? Millainen ystävyys ja suhde rakentuu silloin? Kun sinulle tulee paljon pyyntöjä tapaamisiin, niin miksi? Kai muut ovat huomanneet, että sinua ei kiinnosta. Ei sitä voi feikata. Varsinkaan, jos hyvin tuntee toisen. Tätä ihmettelen ihan yleisellä tasolla, että, onko ihmiset vain niin huonoja tekemään mitään yksin, että mieluummin pyydetään kaveriksi joku iha kuka vaan, joka ei ole kiinnostunut edes minusta ihmisenä, kunhan ei tarvitse mennä tai olla yksin. Kun on paljon sinkkujakin, niin ylläpidetään tyhjiä ihmissuhteita yksinäisyyden pelossa. Sinä tunnustat, että viihdyt yksin, se on OK, mutta kerro se heille myös. Älä teeskentele.

Minulla meni aika pitkään ymmärtää itseäni tämän asian suhteen. Nyt vasta työelämän jälkeen ymmärrän miksi en osannut olla työyhteisössä sellainen kuin odotettiin olevan. Esitin muuta. Nyt on sitten menossa vastareaktio, suljen lähes kaikki muut omaa perhettä ja paria läheistä sukulaista ja ystävää lukuunottamatta oman piirini ulkopuolelle. En harrasta mitään miellyttämisiä ja kohteliaisuuskyläilyjä jne. Toivottavasti löytyy vielä tasapaino niin, että voin olla sekä oma itseni, että olla osa tavallisia sosiaalisia ympyröitä joita tulee sukujen, tuttavien ja puolison suuren kaveripiirin kautta. 

Itsellä samaa.

Olen kautta rantain kieltäytynyt kutsuista joissa en todellakaan viihdy.

Itse mietin välillä töissä, että miten ihmiset haluaa syödä toistensa kanssa? Miksei kaikki vaan mene omille työpisteillensä ja käytä tuon ajan vain rauhassa itsekseen?  Sehän olisi ihanaa?  Miten kenellekään voi olla ihanaa mennä jonnekkin yhteiseen pöytään puhumaan paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä normi on, että pitäisi olla juuri tietyllä tavalla sosiaalinen ja että jostain syystä muiden ihmisten kanssa juttelu olisi hienompaa kuin tehdä niitä asioita elämässä joista itse nauttii?

Kyse ei ole siitä että olisi hienompaa jutella muille ihmisille kuin olla yksin, vaan siitä että se on normaalia. Ihan kirjaimellisesti. Valtaosa ihmisistä on sosiaalisia sillä olemme sosiaalinen eläinlaji, myös laumaeläimeksi voisi lajiamme luonnehtia. Siksi kaikki eivät ymmärrä ettet oikeasti halua olla kuin yksin. Sinun pitää se heille sanoa ihan suoraan.

Emme ole mikään eläinlaji, vaan ainutlaatuisia Luojan luomia, ruumiin, sielun ja hengen omaavia ikuisuusolentoja, Jonka Jumala loi omaksi kuvakseen!

Itse annan piutpaut sosiaalisille "velvotteille", jotka eivät suoraan liity työtehtäviini. Kollegoiden yksityiselämä ja heidän kanssa "kaveeraaminen" ei liity työtehtäviin.

Jos tämä on ongelma jollekulle, niin ihan kaikessa rauhassa.