Lue keskustelun säännöt.
Kun oma vanhempi on huonossa kunnossa eikä halua ilmeisesti nähdä. Äksyilee minulle mutta ei muille. Miten suhtautuisin?
25.07.2023 |
Hän ensimmäisenä ilmoitti minulle olevansa sairas. Onneksi nyt hyvässä hoidossa ja itse olen ollut huolissani.
Olen tarjonnut apua, soitellut päivittäin ja pitänyt muut ajantasalla. Kun soitan on minua kohtaan aika äreä, muutaman kerrankin olen pyytänyt anteeksi ja puhelu on lopetettu siihen. Lyhyitä puheluita.
Ehken osaa sanoa oikeita sanoja tai kysyä oikeita kysymyksiä. Suuttuu mutta kertoo kuitenkin tilastaan.
Tulee typerä olo puheluiden jälkeen, että taasko sanoin jotain väärää. Yritän pitää keskustelua yllä esim kuuluuko siellä aika jo paremmin, siitäkin hernostui.
Ymmärrän kyllä, että turhauttaa. Varmaan myös vierotusoireita alkoholista.
Sanoin jos tulisin käymään, ei oikein pitänyt ajatuksesta, heitti jotain ympäripyöreää. Yksi sisaruksista kyllä kävi eikä sitä vastaan ollut.
Kysyin vielä jos huomenna tulisin, heti alkoi äksyily mutta sain kai "luvan" mutta puhelu loppui taas siihen, että pyysin anteeksi, ihan vain kyselemällä vointia. Ehkä haluaa ilmaista, että parempi kun et tule.
Tuntuu, että hän inhoaa minua, nostan vaan hänen verenpaineitaan jostain syystä.
Nyt en tiedä pitäisikö edes mennä tai soitella.
Kai hän halveksuu kun osoitan huolta. Tulee niin helvetin typerä olo aina.
Jos menen niin varmaan ihan yhtälailla hermostuu minuun. Joutuu kuin munan kuorilla kävelemään. Varmaan olin miten päin tahansa, niin joudun pahoittelemaan.
Tuli jo itsellekin turhautunut olo, kirosin itsekseni, että mitä minä siellä teen tai edes soittelen. Molemmille tulee vain mielipahaa ilmeisesti.
Miten suhtautuisin? On typerää ottaa itseensä mutta toisaalta ei minusta taida apuakaan olla.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei arvosta sinua. Lopeta se hyysääminen! T. M42
Ap sun kilttityttösyndrooma menee nyt vähän överiksi. Mieti MIKSI sä roikut vanhemmassasi noin? Koska se vanhempi on ehdollistanut sut tuohon, että olet aina vanhempasi käytettävissä ja apuna. Oliko väkivaltaa tai henkistä väkivaltaa lapsena? Se jatkuu nyt aikuisena tuollaisena haukkumisena ja vähättelynä. Yrität kaikkesi olla hyvä mutta et ikinä riitä.
Hyviä ohjeita yllä tullut, ja terapia voi oikeasti auttaa jos on ollut vaikea lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Ap sun kilttityttösyndrooma menee nyt vähän överiksi. Mieti MIKSI sä roikut vanhemmassasi noin? Koska se vanhempi on ehdollistanut sut tuohon, että olet aina vanhempasi käytettävissä ja apuna. Oliko väkivaltaa tai henkistä väkivaltaa lapsena? Se jatkuu nyt aikuisena tuollaisena haukkumisena ja vähättelynä. Yrität kaikkesi olla hyvä mutta et ikinä riitä.
Hyviä ohjeita yllä tullut, ja terapia voi oikeasti auttaa jos on ollut vaikea lapsuus.
Nyt kun luin edellisen viestini, niin kyllä. Onpa manipuloidun ihmisen tekstiä. Tai alistuneen.
Olen alistunut vain voimattomuuteen sen suhteen etten voi kun sietää vanhempieni juomista. Se on ollut vain hyväksyttävä ja olla itse hyvä, jottei heidän olonsa pahenisi entisestään. Välillä olen möhlinyt ja itsekin ryvettynyt. Pahentanut se ainakin äidin juomista. Aina kun jotain ongelmaa tulee. Siksi parempi olla hiljaa.
Inhoan kyllä välillä heitä molempia. Olen helvetin vihainen joskus. Kerran yritin puhua tästä kaikesta isäni kanssa, suuttui ja vähätteli. Minä kun harmittelin miksi ei koskaan voinut olla läsnä vaan kännissä ja baareissa, teimme yhdessä sitten mitä vain.
Sanoi, ettei sentään ole ollut kadulla ja että meillä on ollut aina katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, matkojakin. Että katso ulos ja nistejä, koskaan en ole sellainen ollut! Että ole jo hiljaa ja asia on loppuunkäsitelty. Huusi minulle.
Sitten vielä ihmetteli miksi minä herkistyin.
Tämän jälkeen alkoi puhua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja minä itkin. Pyysin anteeksi ja lopetin puhelun.
Ihan järkyttävää kun tavallaan mietin sitä että tuo olisi tapahtunut jollekin muulle. Sanoisin, että ei tarvitse olla tekemisissä lainkaan. Elä omaa elämääsi.
Mutta. Vaikea on arvioida omia rajoja sekä sitä, mitä tunnen tai saan tuntea. On joskus hankalaa tietää mikä on oikein ja mikä väärin.
Aidosti haluaisin jo rauhan heidän suhteen. Joko ei tarvitsisi enää väittää tai sitten he muuttuisivat, lopettaisivat juomisen ja kasvaisivat. Sitä ei tule tapahtumaan joten on itse muututtava.
Ap
Up