Lue keskustelun säännöt.
Kysyykö kenenkään anoppi teiltä mitä lapsi tarvitsee vai ostaako kyselemättä?
24.07.2023 |
Anoppi halusi ostaa väkisin vauvakirjan, osti sen heti kun sai kuulla raskaudesta ja sanoi vielä että piti ostaa ennen kuin minä ehdin.
Raskausajan toi kirpparilta käytettyjä pussilakanoita, pehmoleluja yms. Kun vauva syntyi osti palikkasarjan ja pikkuautoja. Ja joka kerta pussillinen jotain Tokmannin tai kirpparinvaatteita, jotka ei ikinä ole sopivan kokoisia.
Ikinä ei kysy mitä kokoa, eikä välitä vaikka olen pyytänyt ettei kiitos vaatteita eikä leluja.
Mikä tuo kaman roudaamisen pakkomielle näillä eläkeläisillä on. Äitini oli samanlainen, mutta uskoi kun en ottanut vastaan.
Ketä tämä niinku palvelee, kun vaatteita ei voi joko käyttää tai sitten ne on tarpeettomia?
Kenelle nämä anopit näitä ostaa, kun ei kiinnosta näköjään edes se että sopiiko vaatteet.
Ihan alussa toi liian pieniä vaippojakin ja merkkiä Muumi, vaikka kyseessä huonolaatuisin vaippa. Koskaan ei ostanut sitä merkkiä, jota vauvalla käytettiin.
Onko toi jotain vallanhimoa ja oman tarpeen tyydytystä?
Koska ei se lapsi ikinä näitä mummon vaatteita voi käyttää, kun ne ei sovi päälle eikä oikea koko kiinnosta.
Anoppi näkee poikaa ehkä kerran 3kk välein ja koko tuon ajan haalii romua.
Taas on kuulemma odottamassa päiväkotia varten pussillinen ties mitä.
Ostan itsekin kirppikseltä, mutta sieltäkin hyvälaatuisia, enkä lunttuja.
Kommentit (6)
Ostaa sekä kysymättä että kysymällä. Mutta ei kyllä mitenkään isoja määriä tai turhia. Kaikki vaatteet eivät ole aina olleet mieleisiä mutta siistejä ja käyttökelpoisia. Koko on välillä pielessä, kun ostaa ajatuksella, että oli niin lapsen näköinen ja kiva. Toisaalta kiva ajatus mutta harmittaa säilöä uusia vaatteita kolmekin vuotta ennenkuin vaate on sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääosin kysyy.
Aloittaja voisi viedä anopille liian isot lapsen vaatteet ja lelut joita ei tarvita. Olis sitte varavaatteita jos lapsi tarttee anopilla kyläillessä vaatteita. Ja leluja millä leikkiä. Ehkä tuo hillitsisi anopin osteluvimmaa jos ne tavarat jäisivätkin anopin riesaksi.,
Ei ole ostanut kysymättä tai kysyttyäkään mitään. Meidän lapsi on jo kuudes lapsenlapsi, joten niihin ekoihin lapsenlapsiin on käytetty jo se osteluinto. Me ollaan kyllä saatu serkkujen käyttämiä vaatteita ja leluja sitten heidän vanhemmiltaan.
Onko tuosta sanottu anopille? Joko itse sanot tai laitat puolisosi sanomaan. Ja sitten, jos niitä tarpeettomia tavaroita tulee yhä, et ota vastaan tai puhut, että voi vitsi, kun tämä on väärän kokoinen, täytyy viedä uffille.
Ei osta eikä kysele, mitä tarvitaan. Ei anna lahjoja, ei kanna turhaa tavaraa tai tarpeellista. Joskus se tuntuu pahalta, kun muiden sukusynttäreillä mummit tuo lahjoja eikä meillä anoppi mitään, mutta toisaalta eipä tarvitse miettiä, mitä tehdä vääränkokoisilla vaatteilla tai vaarallisilla leluilla.
Antoi sillon tällöin rahaa ja ostimme itse.
Meillä on vielä pari kk laskettuun aikaan mutta anoppi on tuputtanut tavaroita, joita ei tarvita. Kertoi, että voisi ommella saamistaan lakanoista pienempiä pinnasänkyyn sopivaksi, vaikka kerroin hänelle että olin juuri saanut eräältä anopin puolen sukulaiselta ison pinon lakanoita. Alkoi käännytys, että kyllä nämä vanhat on pehmeämpiä ja parempia kuin nykyajan lakanat. Seuraavaksi alkoi tuputtaa meille kiikkutuolia, koska heillä on kaksikin ylimääräisenä. Kieltäydyin kohteliaasti, koska meillä ei riitä tila. Sitten alkoi mahdoton todistelu miten heilläkin lapset tykkäsivät vauvana kiikkutuolista jne.
Ikinä ei oikeasti kysy mitä tarvitsemme vaan tärkeintä on saada omiin nurkkiin haalittua tavaraa pois. Sitä haalittua tavaraa nimittäin riittää, välillä anopilla ja apella oli esimerkiksi 7 ruokapöytää varastossa. Osa tavaroista on jo vähän kärsineitä kylmässä säilyttämisen takia.