Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuna väkivaltaisen suhteen jälkeen. Odotan alitajunnassa lähes päivittäin viestiä ja anteeksipyyntöä. Kuuluuko prosessiin?
24.07.2023 |
Hän tosiaan oli minulle inhottava, haukkui ja pilkkasi. Nöyryytti ja sai minut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Suuttui, manipuloi ja huoh, oli raskasta aikaa. Yksi elämäni raskaimmista ajoista.
Kaikesta hienosta tulikin yksi helvetillinen psyykkinen vankila ja masennuin. Jokin minut sai jäämään, ehkä lopulta turtumus.
Onneksi siihenkin kyllästyi ja halusi herätä eloon.
Päätin muuttaa asioita, mies huomasi ja hommasi heti uuden naisen, ennen kuin ehdin edes itse kunnolla vielä päästämään irti. No, onneksi kuitenkin olemme erillämme, voin paljon paremmin ja nyt näen asiat selvemmin.
Olen alkanut jopa olemaan onnellinen, usein huokaisen helpotuksesta ja melkein itken, kun saan olla itsekseni vapaana ja onnellisena. Ei ole enää sitä kuristavaa tunnetta ja ahdistusta.
Puolen vuoden jälkeen minusta kuitenkin tuntuu, että jokin jäi "kesken". En tiedä, loppu jäi kesken? Siis kaikki loppui aivan seinään. Mies jatkoi elämäänsä kun minua ei koskaan olisi ollutkaan.
Odotan, että hän laittaisi viimeisen viestin.
En ymmärrä mitä minä odotan vai varaudunko vain.
Onko kellään muulla tällaista suhteen jälkeen?
Tämä oli kyllä erikoisin suhde mitä olliut. Ensin oli ihanaa, oli kamalaa ja sitten hetkessä oli kaikki poissa. Minä jäin hämmentyneenä katselemaan elämää.
Kommentit (53)
Älä ainakaan palaa takaisin siihen suhteeseen, vaikka pyytäisikin anteeksi ja olisi heivannut sen uuden naisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei ollut? Hyvä jos ei ollut. Ensinnäkin sinun pitäisi onnitella itseäsi, että pääsit eroon hänestä noin helposti. Ettei ex jäänyt stalkkaamaan tai vaanimaan sinua. Niitä tarinoita lukee ihan liikaa lehdistä ja kuolinilmoituksista.
Tunne mitä koet, on mitättömyyden olo, kuin et olisi merkinnytkään hänelle mitään. Fakta on , että todennäköisesti et merkinnytkään mitään. Ei merkitse se uusi nainenkaan, kunhan alussa nyt mielistelee tätä ja sitten alkaa henkinen väkivalta. Todennäköisesti henkisesti sairaan ihmisen elämässä sinun merkityksesi oli se, että hän alisti ja pönkitti vallan tunteella omaa helvetin heikkoa itsetuntoaan ja vääristynyttä minäkuvaansa, ja kun lakkasit olemasta enää nöyristelijä ja löysit tahtosi, niin sinusta ei ollut hänelle enää mitään hyötyä, hän etsii uuden alistettavan. Empatiaa hänellä ei ole eikä mitään katumusta. Jos ihminen katuisi aidosti, hän pyytäisi aidosti anteeksi.
Tämmöiset ihmiset eivät pyydä anteeksi, koska muilla ihmisillä ei ole heille mitään merkitystä. He vain hyväksikäyttävät toisia ihmisiä. Todennäköisemmin hän kerskuu sinulle uudella suhteellaan ja jatkaa haukkumistasi miten olit semmoinen ja tämmöinen ja täysin paska ihminen, vaikka et sitä oikeasti ole. Hän heijastaa omaa surkeuttaan väkivaltaisesti toisiin ihmisiin. Hänestä ei koskaan tule onnellista tai tyytyväistä ihmistä. Se alun ihanuuskin on vain groomausta tulevalle murjomiselle. Ensin kala koukkuun, sitten aletaan kelata ja löysätä siimaa.
Saattaa olla, että ex on ihan tyylipuhdas narsisti, mutta sen voi diagnosoida vain psykiatri. Sisäisesti sellainen ihminen voi hyvin huonosti, mutta ei koskaan parane. Hän on energian syöjä. Ja syö sitä toisilta ihmisiltä, kuten sinulta. .
Nauti uudesta elämästäsi ja pyyhi se tyyppi mielestäsi kuin heittäisit haisevan rätin roskikseen. Poista puhelinnumero ja vaihda omasi uuteen ja salaiseen numeroon uuden elämäsi merkkinä. Kiellä ystäviäsi antamasta tätä numeroa hänelle.
Hyvää jatkoa elämääsi!
Ei sinusta tunnu vaan aivot laittaa nyt vastaan toipumiselle, koska ei saa sitä hormoniryöpsyä mihin on tottunut, sinulla on vieroitus oireet. Sano niille höpöhöpö ja jatka elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan palaa takaisin siihen suhteeseen, vaikka pyytäisikin anteeksi ja olisi heivannut sen uuden naisen!
En ikinä. Sellaista mielikuvaa ja odotusta minulla ei ole laisinkaan, jos kuitenkin vahingossa kuvittelen jotain sellaista, torppaan ajatuksen automaattisesti ja melkein kauhun tunne valtaa.
Minä näen niin paljon selkeämmin kauempaa kaiken.
Hän on silmissäni itsekäs, muita tallova kusipää, ja tuskin siitä muuttuu. Osaan kuvitella millaista "kuherruskuukausia" elävät uuden kanssa mutta se kaikki on soopaa miehen puolelta. Tiedän sen.
Oikeastaan edellisenä päivänä ennen kuin tuosta uudesta tiesin, oli laittanut minulle viestiä kuinka välittää aina minusta ja kuinka tärkeä hänelle olen, sydänten saattelemana.
Seuraavana päivänä oli jo uusi kainalossa.
Onneksi se on ohi. Olen niin kiitollinen ettei tosikaan.
-ap
Muistutan tässä, että väkivaltaisesta suhteesta toipuminen kestää hermostolla noin 7-10 vuotta ja joka päivä on pois siitä toipumisesta missä palaat siihen vanhaan hermostoasi triggeröivään toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy purkamassa tunteitasi ja tuulettamassa aivojasi jollekin. Se helpottaa asian hyväksymistä. Hyväksyminen on aina vaikeaa, siihen kuuluu irroittautumista ja luopumista ja koko tunteiden skaala.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ollut? Hyvä jos ei ollut. Ensinnäkin sinun pitäisi onnitella itseäsi, että pääsit eroon hänestä noin helposti. Ettei ex jäänyt stalkkaamaan tai vaanimaan sinua. Niitä tarinoita lukee ihan liikaa lehdistä ja kuolinilmoituksista.
Tunne mitä koet, on mitättömyyden olo, kuin et olisi merkinnytkään hänelle mitään. Fakta on , että todennäköisesti et merkinnytkään mitään. Ei merkitse se uusi nainenkaan, kunhan alussa nyt mielistelee tätä ja sitten alkaa henkinen väkivalta. Todennäköisesti henkisesti sairaan ihmisen elämässä sinun merkityksesi oli se, että hän alisti ja pönkitti vallan tunteella omaa helvetin heikkoa itsetuntoaan ja vääristynyttä minäkuvaansa, ja kun lakkasit olemasta enää nöyristelijä ja löysit tahtosi, niin sinusta ei ollut hänelle enää mitään hyötyä, hän etsii uuden alistettavan. Empatiaa hänellä ei ole eikä mitään katumusta. Jos ihminen katuisi aidosti, hän pyytäisi aidosti anteeksi.
Tämmöiset ihmiset eivät pyydä anteeksi, koska muilla ihmisillä ei ole heille mitään merkitystä. He vain hyväksikäyttävät toisia ihmisiä. Todennäköisemmin hän kerskuu sinulle uudella suhteellaan ja jatkaa haukkumistasi miten olit semmoinen ja tämmöinen ja täysin paska ihminen, vaikka et sitä oikeasti ole. Hän heijastaa omaa surkeuttaan väkivaltaisesti toisiin ihmisiin. Hänestä ei koskaan tule onnellista tai tyytyväistä ihmistä. Se alun ihanuuskin on vain groomausta tulevalle murjomiselle. Ensin kala koukkuun, sitten aletaan kelata ja löysätä siimaa.
Saattaa olla, että ex on ihan tyylipuhdas narsisti, mutta sen voi diagnosoida vain psykiatri. Sisäisesti sellainen ihminen voi hyvin huonosti, mutta ei koskaan parane. Hän on energian syöjä. Ja syö sitä toisilta ihmisiltä, kuten sinulta. .
Nauti uudesta elämästäsi ja pyyhi se tyyppi mielestäsi kuin heittäisit haisevan rätin roskikseen. Poista puhelinnumero ja vaihda omasi uuteen ja salaiseen numeroon uuden elämäsi merkkinä. Kiellä ystäviäsi antamasta tätä numeroa hänelle.
Hyvää jatkoa elämääsi!
Voi kiitos tästä viestistä!
Olipa hyvin kerrottu. Osaat todella hyvin kertoa tämän. Juuri näin tuo asia on ja olen prosessoinut juuri sen, ettei hän minusta oikeasti välittänyt koskaan. Ei ollenkaan.
Hän käytti vaan minua nostaakseen itseään.
Hän oikein murjoi minua. Myöhemmin kertoi, että osaa käsitellä ihmisen mieltä. Siis humalassa kertoi ja nauroi, myhäili. Oli todella karski ja toi omaa erinomaisuuttaan esille usein.
Tulisi pitkä kirjoitus mutta jätän tähän koska uskon, että useampi ymmärtää millaisessa suhteessa olin.
Olen kyllä todella onnellinen kun pääsin pois. Olen sitäkin miettinyt, että onneksi ei ole stalkkeri tms.
Tiedän, että hän vain tajusi että minusta ei ole hänelle enää mitään hyötyä. Olin jo tarpeeksi hajotettu ja toisaalta tarpeeksi vahva enää välittämästä hänen leikeistään. Aloin ymmärtämään jo kaiken.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan palaa takaisin siihen suhteeseen, vaikka pyytäisikin anteeksi ja olisi heivannut sen uuden naisen!
En ikinä. Sellaista mielikuvaa ja odotusta minulla ei ole laisinkaan, jos kuitenkin vahingossa kuvittelen jotain sellaista, torppaan ajatuksen automaattisesti ja melkein kauhun tunne valtaa.
Minä näen niin paljon selkeämmin kauempaa kaiken.
Hän on silmissäni itsekäs, muita tallova kusipää, ja tuskin siitä muuttuu. Osaan kuvitella millaista "kuherruskuukausia" elävät uuden kanssa mutta se kaikki on soopaa miehen puolelta. Tiedän sen.
Oikeastaan edellisenä päivänä ennen kuin tuosta uudesta tiesin, oli laittanut minulle viestiä kuinka välittää aina minusta ja kuinka tärkeä hänelle olen, sydänten saattelemana.
Seuraavana päivänä oli jo uusi kainalossa.
Onneksi se on ohi. Olen niin kiitollinen ettei tosikaan.
-ap
Sinun pitää luopua siitä ajatuksesta, että hän teki asioita ymmärtämättä tai että hänellä oli jotain ongelmia tai kyllä hän välitti vaikka teki sitä ja tätä. Meidät valitettavasti aivopestään lapsesta asti siihen uskoon että kiusaava tai lyövä poika, myöhemmin mies ilmaisee näin vain välittämistään. Rakkaudesta se hevonenkin potkiin jne. Hevonen potkii siksi että se yrittää tallata kuoliaaksi sen mitä pelkää, se puolustautuu, se suojelee reviiriään, se ei ole rakkauden osoitus. Pahoinpitelevä ihminen koulii kohdettaan, hallitsee sitä ja alistaa. Se ei ole rakkautta. Se on täydellistä välinpitämättömyyttä, tahallista pahuutta ihmistä kohtaan joka rakastaa se on rakkauden väärinkäyttöä, se on manipulointia koska pahoinpidelty ihminen ei ala vihata pahoinpiteliäänsä vaan itseään. Lyhyesti, mitä nopeammin hyväksyt sen, että hän vihasi sinua koko ajan ja jokainen hyvä hetki oli vain manipulointia häneltä pitääkseen sinut hallinnassaan, ei ollut rakkautta koskaan paitsi sinulta. Sinua huijattiin.
Vielä kiittelen. Tiedätte hyvin mistä puhun, sekin helpottaa.
Ei minulla sinällään ole enää mitään valittamista tai ahdistusta enää. Masennuksestakin olen päässyt onneksi. Oli aika kun en enää kyennyt nousemaan edes sängystä. Nousin kuitenkin pikku hiljaa ja nyt tuntuu jo hyvältä. Elän omaa elämääni.
Käyn töissä ja on uusia kavereita elämässä. Olen takaisin kiinni tässä elämässä enkä kuplan sisällä kuten ennen.
Sen huomaan kuitenkin, että välillä tuntuu kuin hän eläisi edelleen päässäni. Huomaan ajatkksia, jotka eivät ole omiani. Näen mielessäni miten reagoisi eri tilanteisiin mitä näen kun kuljen ihmisten ilmoilla.
Yritän haihduttaa pois. Antaa olla ja herätä siihen hetkeen. Vielä en ole täysin oma itseni.
Tätä kaikkea tunnetta hyvin kuvastaa Ina Wroldsen, Dynoron tekemä biisi Obsessed.
Jos joku haluaa kuunnella kellä vastaavia kokemuksia.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, alkupetäiseen kysymykseesi. Ainakin itselläni oli vastaavanlaisen suhteen päättymisen jälkeen sellainen olo, että kaikki loppui liikaa kuin veitsellä leikaten. Se ei ollut normaali ero, jossa käsitellään asioita, ja puhutaan yhdessä eropäätöksestä ja syistä. Se oli pelastautuminen ja samalla hylätyksi tuleminen.
Tunsin pitkään sydämessäni, että entiseni olisi ollut anteeksipyynnön velkaa. Välillä se tunne oli todella vahva, ikään kuin hän saattaisi oikeasti pyytää anteeksi. Tuon tunteen taustalla ei ollut toive takaisin palaamisesta, vaan oma vahvistunut sisäinen käsitys kaikesta mitä oli tapahtunut. Sitä kautta myös tunne siitä, että toinen olisi anteeksipyynnön velkaa, on validi.
Tuollaiset ihmiset eivät koskaan pyydä anteeksi, ainakaan aidosti ja vilpittömästi. Ei eksänikään. Hänkään ei ole mikään stalkkari, vaan yksinkertaisesti tulin pois heitetyksi, kun en enää jaksanut elää hänen vihansa kohteena.
Paljon voimia ap, mukava kuulla että olet jo henkisesti paremmassa paikassa.
-Heini
Toivottavasti tämä herättää jotain väkivaltaisessa suhteessa olevaa. Rakastava ihminen ei käyttäydy väkivaltaisesti tai muuten alistavasti. Anteeksipyyntöjä ja lepyttelyä lähes aina seuraa uusi räjähdys ja väkivallan tekijä saattaa syyllistää uhria että räjähdys johtuu jostain mitä uhri teki tai jätti tekemättä. EI! Väkivalta ei ole uhrin syy ja väkivalta usein pahenee ajan myötä. Hae apua ja lähde.
https://nettiturvakoti.fi/tunnista-vakivalta/vakivallan-monet-kasvot/#v…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se kuluu kun läheisriippa jatkaa edelleen odotteluaan että toinen muuttuisi.
Jonain päivänä nahkasi on luotu ja tiskirätti ja nahka eivät ole enää muistokaan. Sitä vaan miettii mitä oikein ylikiltteili.
Sitä oppii kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, alkupetäiseen kysymykseesi. Ainakin itselläni oli vastaavanlaisen suhteen päättymisen jälkeen sellainen olo, että kaikki loppui liikaa kuin veitsellä leikaten. Se ei ollut normaali ero, jossa käsitellään asioita, ja puhutaan yhdessä eropäätöksestä ja syistä. Se oli pelastautuminen ja samalla hylätyksi tuleminen.
Tunsin pitkään sydämessäni, että entiseni olisi ollut anteeksipyynnön velkaa. Välillä se tunne oli todella vahva, ikään kuin hän saattaisi oikeasti pyytää anteeksi. Tuon tunteen taustalla ei ollut toive takaisin palaamisesta, vaan oma vahvistunut sisäinen käsitys kaikesta mitä oli tapahtunut. Sitä kautta myös tunne siitä, että toinen olisi anteeksipyynnön velkaa, on validi.
Tuollaiset ihmiset eivät koskaan pyydä anteeksi, ainakaan aidosti ja vilpittömästi. Ei eksänikään. Hänkään ei ole mikään stalkkari, vaan yksinkertaisesti tulin pois heitetyksi, kun en enää jaksanut elää hänen vihansa kohteena.
Paljon voimia ap, mukava kuulla että olet jo henkisesti paremmassa paikassa.
-Heini
Kiitos. Nimenomaan ero oli pelastuminen ja erittäin pitkä prosessi. Hylätyksi tulemisen tunnetta koen edelleen kun muistot palaa.
Tämän kirjoituksen myötä niitä palasikin ja tuli kyyneleitä. Häpeä on ehkä läsnä edelleen mutta onneksi olen päässyt itseinhosta jo myötätuntoon itseäni kohtaan. Tiedän etten ansainnut vastaavaa kohtelua, moni hänen läheisistään puolustikin minua kun alkoi se nöyryyttäminen kavereidensa läsnäollessa.
Myöskin hänen lapsi on osoittanut, että hänellä on lämpimät välit minuun.
Erilaisia tunteita olen käynyt läpi mutta jatkuvaan ovat laimenemaan päin. Parasta on se, että minä tiedän selviåväni ja valoa on alkanut olemaan elämässäni. Pahimmillaan ajattelin, etten enää selviä ja seinä tuli vastaan. Elin täysin pimeydessä ja jopa pahimmillaan olin päättämässä päiväni. Raskas kokemus oli koko kuvio kaiken kaikkiaan.
Tavallaan elättelen ajatuksissani sitä, että pyytäisi anteeksi, ymmärtäisi jotain. Olisi asiallinen keskustelu ja hyvästit. Mutta realistisesti tiedän, ettei sitä tule tapahtumaan ja olen sen hyväksymisen rajamailla.
Hienoa, että sinäkin olet päässyt eteenpäin. Paljon hyvää sinulle
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kai se kuluu kun läheisriippa jatkaa edelleen odotteluaan että toinen muuttuisi.
Miten voi olla läheisriippa jos ei ole läheisyyttäkään...
T. Separaatio-individuaatio:)
Onhan se estetty jokaisesta mahdollisesta paikasta? Monesti nämä yrittävät saada uudestaan otteen uhrista, jopa vuosienkin jälkeen! No contact ja menet juttelemaan vaikka psy.sairaanhoitajalle niin sinulla on jonkinlainen hoitokontakti.
Mitään lopullista keskustelua et tule koskaan saamaan, et rehellistä ainakaan joten unohda se ja keskity itseesi.
Googlaa "trauma bond"
Vierailija kirjoitti:
Kai se kuluu kun läheisriippa jatkaa edelleen odotteluaan että toinen muuttuisi.
Et varmaan ole lukenut ketjua kunnolla.
Myönnetään, että olen ollut suhteen aikana kanssaeläjä ja olen sillon paljon elätellyt toiveita paremmasta.
Sitä ei koskaan tapahtunut pysyvästi eikä tapahdu.
En elättele toiveita enää, en minkäänlaisia.
Puhun kuitenkin enemmän oudosta tunteesta, hämmennyksestä ja tyhjyydestä, jossa toivoisi (mutta ymmärtää totuuden)jonkun asiallisen päätöksen mutta se kaikki tapahtuu vain minussa.
Yksin prosessoin ja pureskelen tämän. Ymmärrys on jo valtava mutta vielä on mielessä jäsenneltävää.
Voiton puolella kuitenkin jo reilusti.
-ap
Minäkin toivoin pitkään anteeksipyyntöä. Kai se olisi tehnyt suhteesta jotenkin helpommin käsiteltävän, jos toinen olisi edes pahoillaan. Kuinka ollakaan puolen vuoden päästä ex soitti ja pyysi anteeksi sitä, että oli kohdellut minua huonosti. Samaan hengenvetoon totesi "nyt on hyvä fiilis, onko sinulla". Hän halusi palata yhteen. Anteeksipyyntö oli kaikkea muuta kuin vilpitön. Todellinen katuminen on syvempää ja vaatisi isoja muutoksia arvomaailmasta alkaen. Sen varaan en paljon laittaisi.
Anteeksipyyntö ei kuulu prosessiin. Päinvastoin. Voit kuulla tutuiltasi vielä muutaman kymmenen vuoden päästä, miten mies on selittänyt kaikki sinun syyksesi.
En osaa sanoa, mutta voi olla joka tapauksessa hyödyllistä mennä puhumaan kokemuksesta jonnekin.