Raha ratkaisee rakkaudessakin. City esittelee kolme tapausta, joissa rakkaus on oikotie rahaan. Marry Me Sugar Daddy!

arkastellaanpa joitakin rahasta naineita.

Case: Rikkaan miehen heila

Nimi: Terhi

Ikä: 27

Tulot: 24 000 e vuodessa

Miehen tulot: 300 000 e vuodessa

Työskentelin pankissa kassaneitinä, mies oli nopeasti kasvavan firman toimitusjohtaja. Lähdin baarista hänen luokseen jatkoille. Aluksi mies vaikutti olevan täysi urpo – riisui housunsa jo rappukäytävässä ja hillui boksereilla. Kämppä oli kuitenkin mahtava, sata neliötä aivan ydinkeskustassa. Miehen kakkosasunto sijaitsee Monacossa ja kolmonen Etelä-Euroopassa. Minua kiinnosti kurkistaa rikkaaseen elämään, raha ja ylellisyydet houkuttivat.

Suhteen alku oli ylellistä. Matkustimme Lontooseen ja asuimme viiden tähden hotellissa keskellä Oxford Streetia. Dubaissa ajelimme limusiinilla ja mies kustansi meille oman kamelisafarin. Helsingissä kävimme monta kertaa viikossa syömässä ulkona – emme tosin kalleimmissa paikoissa, koska mies piti yksinkertaisesta ruuasta. Olen hyvä kokki, joten valmistin usein meille ruokaa. Mies antoi minulle joka kerta satasen käteen, tuhlasin sen vartissa ruokakauppaan. Ostin parhaita raaka-aineita – sisäfileitä, ranskalaisia juustoja ja talvella seitsemän euron mansikkarasioita. Mies ei muuta suostunut syömäänkään, kaiken piti olla kalleinta. Kokistakin hän joi vain lasipulloista.

Mies osti minulle runsaasti lahjoja. Sain lempihajuvesiäni Armanilta ja Guccilta, koruja, kirjoja, dildoja ja muita seksileluja. Palatessani ulkomailta kotiin minua odotti 12 valtavaa ruusua. Ostatin miehellä kunnon viinakaapin, johon valitsin ensimmäisenä laatikollisen Dom Pérignonia. Pidän samppanjasta, joten lisäksi kaappiin päätyi pari pulloa Cristalia. Vodka oli Grey Goosea, konjakki Hennesseyn Paradisea.

Mies ei oikein osannut ostaa vaatteita, vaan pukeutui aina farkkuihin ja tennareihin. Neuvoin varovasti, nyt hän pukeutuu pääasiassa räätälin tekemiin pukuihin. Oli omituista, että joku voi kävellä sisään Tiger of Swedenin liikkeeseen ja ostaa vaatteita melkein kahdella tonnilla - kaksi pukua, kolme paria kenkiä, farkut ja pari paitaa.

Ensimmäisen vuoden jälkeen suhde arkipäiväistyi ja lahjat ja huomionosoitukset vähenivät. Aloimme maksaa ravintolassa ja baarissa laskut puoliksi, mikä oli oman taloudellisen tilanteeni kannalta katastrofi. Ei minulla ollut oikeasti varaa istua koko iltaa juomassa kymmenen euron drinkkejä. Se tuntui kuitenkin reilulta, olin tuntenut itseni hyväksikäyttäjäksi niin monta kertaa.

Välillä olin itse hyväksikäytetty. Mies matkusti työnsä takia paljon ja tiesin, että hänellä oli ulkomailla hoitoja. Rahalla saa luksusta ja seuraa. Odotin kotona kiltisti, siivosin, kävin kaupassa ja hoivasin kun hän oli sairaana. Mies ei arvostanut minua, vaan katsoi että huolenpitoni oli vastinetta hänen rahoilleen.

Suhde on nyt on-off-tilassa. Vaikka se ei jatkuisikaan, en voi ikinä seurustella jonkun Gigantin myyjän kanssa. Haluan, että miehellä on statusta ja rahaa ja että hän on saavuttanut elämässään jotain. Minusta voisi tulla toimitusjohtahan vaimo, sellainen, jonka luo on kiva palata, mutta jonka luota on myös kiva lähteä. Eläisimme paljon erillään, mutta luksuksen keskellä. Varastomiehen puolisoksi minusta ei toimitusjohtajan jälkeen olisi.”

Nimi: Anna

Ikä: 25

Tulot: 7 000 e vuodessa

Nimi: Tuomas

Ikä: 32

Tulot: 55 000 e vuodessa, perittyä omaisuutta yli miljoona euroa, lisäperintöä tulossa.

Anna: “Valmistuin juuri humanistiselta alalta, mutta jo hakiessani opiskelemaan tiesin, etten halua tehdä oman alani töitä. Olen lapsesta saakka haaveillut ryhtyväni kotirouvaksi – haluan pitää huolta lapsista ja kodista. Olen ahkera ja tarmokas, työelämä vain ei ole minua varten. Tiesin, ettei kotirouvahaaveeni voisi toteutua Suomessa siinä tapauksessa, että olisin naimisissa keskituloisen miehen kanssa. Kaipaan varmuutta, vakavaraisuutta sekä melko korkeaa elintasoa. En ole edes seurustellut köyhien miesten kanssa sitten yläasteaikojen.

Varallisuus oli yksi tärkeimmistä, mutta ei ainoa kriteeri miehelle. En voisi seurustella väkivaltaisen alkoholistin kanssa, vaikka tämä olisi miljonääri. Tuomas oli paitsi rikas, myös miellyttävä ja hauskannäköinen. Kerroin hänelle seurustelumme alkuvaiheessa, että olen kiinnostunut hänestä osin siksi, että hän on hyvätuloinen. Se sopi Tuomakselle, joka oli myös sitä mieltä, että miehen tulee elättää perhe ja naisen olla kotona lasten kanssa. Olin työharjoittelussa yliopistolla ja tienasin 900 euroa kuussa. Sen lisäksi olen tehnyt joitain käännöstöitä. Käytän vähät itse tienaamani rahat itseeni, voin käydä vaikka ylimääräisen kerran kampaajalla.

Aluksi meillä oli hankalaa rahan jakamisen kanssa, minun piti pyytää rahaa joka kerta kun sitä tarvitsin. Se oli nöyryyttävää, eikä Tuomas ymmärtänyt, että tarvitsin paitsi talousrahaa, myös rahaa itseäni varten. Nyt meillä on taloustili, jonne Tuomas siirtää rahaa päivittäisiä ostoksia varten. Vaatteet, matkat, kosmetologit, elokuvaliput ja kahvittelut kavereiden kanssa maksan rinnakkaisluottokortilla. En kuitenkaan tuhlaa. Opiskeluaikojen jälkeen on ihanaa, että voi ostaa kaupasta sitä, mitä tekee mieli, eikä aina Pirkka-tonnikalaa.”

Tuomas: “Kun Anna kertoi olevansa kiinnostunut minusta rahojeni takia, pelästyin ja meinasin lopettaa suhteen. Onneksi en tehnyt niin, sillä myöhemmin ymmärsin, että hän oli vain rehellisempi kuin edelliset tyttöystäväni.

Äitini oli kotona kun olin pieni, ja mielestäni se on paras tapa kasvattaa alle kouluikäiset lapset. Työni on toisinaan raskasta ja teen pitkiä päiviä, joten haluan, että illalla minua odottaa puhdas koti ja hyvä ruoka. Ei tulisi mieleenkään alkaa työpäivän päätteeksi tiskata astioita ja tampata mattoja. On selvää, että jos vaimoni suostuu jäämään kotiin, minä tienaan rahat koko perheen puolesta. En ajattele, että ylläpidän vaimoani, vaan että työskentelemme molemmat omalla tavallamme onnellisen kodin eteen.

Asumme tällä hetkellä Etelä-Helsingissä, mutta olemme muuttamassa omaan taloon kun lapsi antaa kuulua itsestään. Haluan paljon lapsia ja jossain vaiheessa elintasosta on pakko tinkiä. Mietin, miten Anna suhtautuu siihen nyt, kun on tottunut lahjoihin ja viikottaisiin kampaajakäynteihin.

En ole naiivi. Vaikka uskon meidän pysyvän yhdessä aina, tein avioehdon.”

Nimi: Linda

Ikä: 31

Tulot: 50 000 e vuodessa

Ex-poikaystävän tulot: 9 000 e vuodessa

Sukuni on varakasta ja olen opiskellut itselleni ammatin, jossa tienaan kohtalaisen hyvin. Kun asuin vielä kotona, panin merkille, että osa vanhempieni ystävistä kävi jatkuvasti meillä illallisilla ja kutsui itse itsensä kesäasunnollemme, mutta ei koskaan esittänyt vastakutsua tai tarjoutunut esimerkiksi osallistumaan kustannuksiin. Pidin sitä hyväksikäyttönä ja ajattelin, etten ikinä päästä lähipiiriini ihmisiä, jotka haluavat vain hyötyä minusta.

Ensimmäinen poikaystäväni käytti minua härskisti hyväkseen. Hän oli seurustelumme aikana armeijassa ja minä, silloin vasta lukiolainen, maksoin hänen lomabiletyksensä, ruoat ravintolassa ja jopa eväskarkkipussit, jotka kuulemma olivat sotkussa liian kalliita. Armeijasta päästyään hän ilmoitti, ettei tarvitse minua enää maksumieheksi eikä sänkyä lämmittämään.

Tulin hirvittävän epäluuloiseksi. Nykyään katson todella tarkkaan, kenen kanssa ystävystyn. Aina selkäpiissä kaihertaa epäluulo – entä jos tuo henkilö yrittää vain hyötyä minusta? Olen rahoistani hyvin tarkka, en tarjoa kierroksia baarissa ja jos näen maassa tyhjän limsapullon, poimin sen talteen ja palautan. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei rahan pitäisi merkitä ystäviä tai poikaystäviä valittaessa, mutta minulla on varmempi olo sellaisten ihmisten seurassa, joiden tulotaso on sama kuin omani. He eivät ole rahojeni perässä.

Kaikki suhteeni ovat kärsineet tuloeroista. Usein mies on olettanut minun automaattisesti kustantavan hänen elämisensä, syömisensä ja juhlimisensa. Silloin olen näyttänyt ovea. Kerran potentiaalinen miesystävä halusi suhteen alussa antaa minulle lahjan. Hän oli valinnut kultaisen rannekorun, mutta ehdotti, että maksaisin siitä puolet, koska minulla oli enemmän rahaa. Kuulin, että sama mies oli baarissa kehuskellut napanneensa rikkaan perijättären ja odottelevansa isäpapan kuolemaa.

Joskus miehen itsetunnolle on yksinkertaisesti liikaa se, että olen varakkaampi. Olen valmis maksamaan puolet tai vaikka 2/3 vuokrasta, ravintolalaskusta ja niin edelleen, mutta en halua elättää loista. Päätin, että pääsen paljon helpommalla, jos valitsen poikaystäväni vastaisuudessa omasta tuloluokastani.

Olen juuri lopettanut kolme vuotta kestäneen suhteen. Asuimme yhdessä omistamassani asunnossa kaksi vuotta, kunnes mies ilmoitti lopettavansa hyvin palkatun työnsä ja jatkavansa opintojaan. Hän oletti, että huolehtisin hänen elättämisestään tulojen pudottua rajusti. Hänellä ei ollut edes mitään säästöjä, tyttöystävän kämpässä ja jonkun toisen rahoilla eläminen oli itsestäänselvyys. Puolen vuoden kuluttua ilmoitin, että nyt saa riittää, takaisin töihin tai ulos. Kolmikymppinen mies muutti takaisin äidin helmoihin.”

Ymmärrän hyvin naisia, joita ei kiinnosta hyysätä tyhjätaskuja. Rahan ei pitäisi ratkaista, mutta jotenkin silti mies, joka pystyy tarjoamaan minulle ja lapsilleni turvallisen tulevaisuuden ja kohtalaisen elintason kiinnostaa paljon enemmän kuin rahaton haihattelija.

Kun etsin hauskanpitoa, lyhyttä suhdetta tai yhden illan juttua, ei rahalla ole väliä. Mutta kun etsin itselleni elämänkumppania ja lasteni isää, tulotaso vaikuttaa.

Miehethän just etsii edustusrouvia. Mikä ongelma?

"Suomessa minkä tahansa asian tekeminen vain rahan takia on hieman epäilyttävää."

Mitä epäilyttävää tai mystistä on siinä että pitää ostaa kaupasta ruokaa ja vuokra maksaa?