Se olis la ilta ja kohta tämä tavallinen mies lähtee baariin hakemaan pakit naisilta
Ei muutakuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, siitä on tavismiehen elämä tehty. Kyllä on raskasta olla tavallinen mies :(
Kommentit (53)
No ainakaan et pety, jos odotuksesi eivät ole kovin korkealla.
Kirjoitusvirheitä, joten tosiaan älyäkään ei ole suotu.
Toivotan hauskaa iltaa. Naisistakaan ei ole kiva antaa pakkeja. Miksi et keskittyisi siihen että juttelet mukavia ihmisten kanssa, olivat he sitten naisia tai miehiä? Siitä jää kaikille hyvä mieli.
Moni nainen on viime vuosina herännyt todellisuuteen. Parisuhde tuo mukanaan stressiä ja rahanmenoa. Kiitoksena mies raijaa poikien reissuilta tuliaisia. Parempi pysyä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Moni tavallinen mies on parisuhteessa. Heissä ja sussa on vain se ero, että nämä miehet eivät ulise tuolla tavalla eikä heistä loista epätoivoisuus kilometrien päähän.
Kerrotko vielä miten olla ei-epätoivoinen kun baarissa saa pelkkiä pakkeja ja tinderissä ei mätsejä tule? Olen pelkkänä korvana
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitusvirheitä, joten tosiaan älyäkään ei ole suotu.
Testosteronitkin ehkä matalalla koska kyllähän miehen kuuluu sellaisella asenteella lähteä naista katselemaan että tietää olevansa luomakunnan lahja kaikille naisille.
eikö vaimoke tarjonnut nyssyköitään?
Hei tavallinen mies. Valitse tavallinen mies elämääsi. Yksin ei ole hyvä olla. Ja jos oletus kuitenkin on, että seksiä ei saa, niin samahan se on, mitä sukupuolta seksittömän suhteen toinen osapuoli on.
Se olis la ilta ja meikämansikka lähtee baariin pitämään hauskaa! Nätit vaatteet päälle, tukka kuosiin ja menoksi! Ties vaikka samalla osuisi kohdalle joku jonka kanssa kemiat natsaa! :D
Vierailija kirjoitti:
Hei tavallinen mies. Valitse tavallinen mies elämääsi. Yksin ei ole hyvä olla. Ja jos oletus kuitenkin on, että seksiä ei saa, niin samahan se on, mitä sukupuolta seksittömän suhteen toinen osapuoli on.
On se vähän arveluttavaa kun kuitenkin ympäristö harhaisesti saattaa kuvitella että seksiä saattaa kuitenkin olla. Vaikkei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Niin siis hän oli mitä, 21- tai 22-vuotias, eikä ollut seurustellut ja mielenterveys meni siitä? Niin pahasti, että hän ei ole siitä ollenkaan toennut?
Mä olen nainen ja seurustelin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana. Ja joo, yläasteen ja lukion sain katella vierestä, kun nätimmät kaverit sai ihailua. Mä onneksi en ollut sellainen, että olisin omanarvontuntoni rakentanut sen varaan, että saan seurustelukumppanin. Minulla on nyt itselläni kaksi lasta ja olen koettanut auttaa heitä rakentamaan sellaisen persoonan ja kuvan itsestään, että he eivät itsetuntoaan perusta sille, miten menestyvät seurustelurintamalla. Opettanut, että he riittävät ihan omana itsenään, eikä pidä luulla, että joku toinen ihminen voi heistä tehdä ns. kokonaista.
Oman puolisoni löysin 25-vuotiaana. Minä olin hänen toinen seurustelukumppaninsa, edellinen hänellä oli ollut joskus yläasteella.
Vierailija kirjoitti:
Muistathan sitten lähestyä vain kaikkein kauneimpia ja tyylikkäimpiä naisia. Saat taas vettä myllyyn sen suhteen, kuinka kamalia naiset ovat, kun eivät huoli yksinkertaista, itkevää "tavismiestä". Pakkien jälkeen haistatat ja haukut maailman vanhimman ammatin nimellä. "Voi voi minua poloista, kylläpä oli taas ikävä ilta, ja naisetkin niin nirsoja. Illan kaunottarellekaan en kelvannut. No, leuhkahan se olisi ollutkin, en olisi huolinutkaan, vaikka olisi perään juossut. Miksi minulle aina käy näin?"
No en varmasti lähesty mitään missejä/instabeibeijä se nyt on aivan turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Haluan normaalin naisen joka ei ole ylipainoinen
Vierailija kirjoitti:
Se olis la ilta ja meikämansikka lähtee baariin pitämään hauskaa! Nätit vaatteet päälle, tukka kuosiin ja menoksi! Ties vaikka samalla osuisi kohdalle joku jonka kanssa kemiat natsaa! :D
Meikäläinen lähtee saunaan syventämään kontaktia oman pään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistathan sitten lähestyä vain kaikkein kauneimpia ja tyylikkäimpiä naisia. Saat taas vettä myllyyn sen suhteen, kuinka kamalia naiset ovat, kun eivät huoli yksinkertaista, itkevää "tavismiestä". Pakkien jälkeen haistatat ja haukut maailman vanhimman ammatin nimellä. "Voi voi minua poloista, kylläpä oli taas ikävä ilta, ja naisetkin niin nirsoja. Illan kaunottarellekaan en kelvannut. No, leuhkahan se olisi ollutkin, en olisi huolinutkaan, vaikka olisi perään juossut. Miksi minulle aina käy näin?"
No en varmasti lähesty mitään missejä/instabeibeijä se nyt on aivan turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Haluan normaalin naisen joka ei ole ylipainoinen
Eli tuossakin loistaa alemmuskompleksi. Tavoita tulee asettaa riittävän korkeaksi ja siitä sitten on varaa vähän laskea mikäli tuollainen mukava normaali nainen osuu kohdalle...
Tästä on hyvin lyhyt ajatusmatka eiliseen "mistä kuusikymppiset miehet haaveilee", vaikkei ap sen ikäinen olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistathan sitten lähestyä vain kaikkein kauneimpia ja tyylikkäimpiä naisia. Saat taas vettä myllyyn sen suhteen, kuinka kamalia naiset ovat, kun eivät huoli yksinkertaista, itkevää "tavismiestä". Pakkien jälkeen haistatat ja haukut maailman vanhimman ammatin nimellä. "Voi voi minua poloista, kylläpä oli taas ikävä ilta, ja naisetkin niin nirsoja. Illan kaunottarellekaan en kelvannut. No, leuhkahan se olisi ollutkin, en olisi huolinutkaan, vaikka olisi perään juossut. Miksi minulle aina käy näin?"
No en varmasti lähesty mitään missejä/instabeibeijä se nyt on aivan turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Haluan normaalin naisen joka ei ole ylipainoinen
Pihi ukko hakemassa räkälästä edustusrouvaa 5/5
Vierailija kirjoitti:
Toivotan hauskaa iltaa. Naisistakaan ei ole kiva antaa pakkeja. Miksi et keskittyisi siihen että juttelet mukavia ihmisten kanssa, olivat he sitten naisia tai miehiä? Siitä jää kaikille hyvä mieli.
Ai ei ole kiva antaa pakkeja? Soimaako omatunto, jos sellaisen nyt sattuu edes omistamaan...
kävin eilen baarissa ja narkkari akkaa ois saanu ja paria ylipainoista mut ei mitään normaali naista löytyny
Meinaatko tuolla asenteella pötkiä maaliin asti?