Lue keskustelun säännöt.
Täällä jatkuvasti on valitus päällä, miten naiset on nirsoja ja miehet on nirsoja kumppania etsiessä, mutta
22.07.2023 |
Haluaisiko kukaan sitten oikeasti olla se, johon on rimaa laskemalla tyydytty? Haluaako joku olla parisuhteessa, mihin on kelpuutettu, mutta ei haluttu eikä rakastuttu varsinaisesti?
Minusta ihmisellä on selkärankaa, jos pystyy olemaan myös yksin eikä epätoivoisesti riipu ihan missä vaan vähäsensinnepäin kumppanissa, tai epätyydyttävässä parisuhteessa.
Pätee molempiin sukupuoliin ihan yhtä lailla. Tunteita ei voi pakottaa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Jättitissit on samanlainen myytti kuin kehonrakentajamiehet. Löytyy ihmisiä, jotka ovat hulluna sellaisiin, mutta lähes kaikki pitävät eniten hoikan urheilullisesta naisesta. Ja heillä kaikilla on pienet tissit, eikä se haittaa mitään siinä vartalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Mites se ruma naama ja ohuet "suomalaiset" hiukset?
Vierailija kirjoitti:
olen 50v nainen ja normaali painoinen mutta eipä kukaan kiinnostu välillä toivon et tulis ens mies ja panis oikeen kunnolla mut ei ni ei
Sinun pitää ensin flirttailla miehille rohkeammin. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Mites se ruma naama ja ohuet "suomalaiset" hiukset?
Ei ne haittaa jos on yleisurheilijan vartalo.
Ei, kyllä se elämä opettaa. Kun on vuosikymmenen verran etsinyt sitä sporttista, yli 185cm pitkää, tummaa, komeaa, varakasta ja korkeasti koulutettua mistä, kenellä on muhkeat käsivarret ja täydellisen valkoinen hammasrivistö, niin sitä nainen hoksaa itse olevansa best före -päiväyksensä ylittänyt, snadisti ylipainoinen, ahdasmielinen ja alati kiukkuinen vanhapiika. Sitten siinä on vaihtoehtona laskea kriteerejä, että toivottavasti joku repe tai rane vielä huolisi, tai sitten voi elää kissojen kanssa lopun elämää. Miehet toivovat tuossa kohden sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rimanlaskemiseen. Monesti mietin noita sinkkuja että heidän rima on liian korkea siihen että tutustuu tai treffaa jotain. Tarkoitan että yksisana tai yksi epäonnistunut kuva vaikuttaa siihen että viestitteleekö/tykkääkö toisesta.
Väitän että useamman profiilin takana on erittäin hyvä henkilö. Vaikka ei ehkä ole täydellinen profiili.
Kenenkään ei tarvitse tyytyä tai laskea rimaa. Toisen pitää olla ulkoisesti miellyttävä. Mutta samaan hengenvetoon pakko todeta että ulkonäkö on katoavaa.
Muistakaa kaikki sinkut että täydellisiä kumppaneita ei ole koskaan. Pitkässä parisuhteessa kumppanit voivat kasvaa täydellisiksi toiselle, mutta he eivät ole olleet sitä alusta lähtien. Niin ja parisuhteissa joutuu aina tekemään jotain kompromisseja.
Onneksi Ap ei valita koskaan mistään eikä etenkään aloitiksessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Ja terapiassa käymällä sekä ihmissuhdetaitoja opettelemalla mies pystyy kommunikoimaan hyvässä hengessä naisten kanssa. Sillä pystyy jo kompensoimaan mitä ikinä nyt kokee tarpeeksi kompensoida. Muuten, yksikään rakastunut ihminen koskaan ei ajattele, että rakkaan pitää hänelle kompensoida jotain.
15-25v suhteissa mennään 100% tunteella. Ihastutaan ja sitten mennään. Ei ole mitään kriteeristöjä, kuin ehkä jossain alitajunnan perimmäisissä nurkissa. 25-35v on aikaa, jolloin tulee ensimmäiset selvät kriteerit. Pitää olla tietyn näköinen, kokoinen, pituinen ja hiusten väri mielellään tämä. 35v -> tulee sitten liuta kaiken maailman kriteeristöä. Pitää olla koulutus, hyvä tulotaso, työpaikka, tämän näköinen, ei saa tykätä kaljasta, ei saa tykätä pornosta, pitää tykätä kissoista ja pitää olla siivoushullu, kokkaushullu ja taiteen ystävä.
Eli käytännöllisesti katsoen siinä kolmefemman jälkeen ihminen on jo niin fakkiutunut omiin juttuihinsa, ettei se kykene adaptoitumaan mihinkään. Nuorena ihminen pystyy mukautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, kyllä se elämä opettaa. Kun on vuosikymmenen verran etsinyt sitä sporttista, yli 185cm pitkää, tummaa, komeaa, varakasta ja korkeasti koulutettua mistä, kenellä on muhkeat käsivarret ja täydellisen valkoinen hammasrivistö, niin sitä nainen hoksaa itse olevansa best före -päiväyksensä ylittänyt, snadisti ylipainoinen, ahdasmielinen ja alati kiukkuinen vanhapiika. Sitten siinä on vaihtoehtona laskea kriteerejä, että toivottavasti joku repe tai rane vielä huolisi, tai sitten voi elää kissojen kanssa lopun elämää. Miehet toivovat tuossa kohden sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Todella ilkeää tekstiä. En lähtisi tuollaisella luonteella varustetun, muita ylenkatsovan, pahansuovan, pinnallisen ihmisen kanssa yhtään minnekään, vaikka siitä maksettaisiin ja olisi treenattu, komea, pitkä, paksulompakkoinen adonis. Monet miehet on täynnä turhaumia ja vihaa. Se tekee heistä myös pelottavia naisille. Ja ilkeys myös yleensä kohdistuu siihen omaan kumppaniin jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Ja terapiassa käymällä sekä ihmissuhdetaitoja opettelemalla mies pystyy kommunikoimaan hyvässä hengessä naisten kanssa. Sillä pystyy jo kompensoimaan mitä ikinä nyt kokee tarpeeksi kompensoida. Muuten, yksikään rakastunut ihminen koskaan ei ajattele, että rakkaan pitää hänelle kompensoida jotain.
Keskustelutaidoilla saa vain ystäviä naisista, mikä ei ole tavoiteltavaa. Mieluummin on puhumatta liikoja, ettei ajaudu friendzonelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies halusi. Hän rakastui muhun täysin silloin aikanaan ja teki kaikkensa mun eteen. Mä en vaan tuntenut sitä jotain. Hän roikkui vuosia mukana, mä yritin rakentaa tunteita häntä kohtaan ja hän ei vaan halunnut elää ilman mua. Kokeilin tavata muita miehiä, mutta aina yöksi kumminkin halusin hänen viereen. En ole ikinä kokenut mitään suurta rakkautta häntä kohtaan, päätin vaan että nyt olen sitten tämän tyypin kanssa ja ikääkin alkaa olla niin lapsia täytyy jonkun kanssa tehdä, olkoot sitten tämä. Olen ollut ihan onnellinen, hän varmasti onnellisempi. Ja hän ei ole mikään tyhmä, ollaan ihan avoimesti keskusteltu siitä mitä me molemmat tunnemme toisiamme kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Ja terapiassa käymällä sekä ihmissuhdetaitoja opettelemalla mies pystyy kommunikoimaan hyvässä hengessä naisten kanssa. Sillä pystyy jo kompensoimaan mitä ikinä nyt kokee tarpeeksi kompensoida. Muuten, yksikään rakastunut ihminen koskaan ei ajattele, että rakkaan pitää hänelle kompensoida jotain.
Keskustelutaidoilla saa vain ystäviä naisista, mikä ei ole tavoiteltavaa. Mieluummin on puhumatta liikoja, ettei ajaudu friendzonelle.
Jostain syystä luulet, että parisuhde toimii puhumatta mököttämällä ja sitten olet yllättynyt, kun se päättyy?
Pitkissä parisuhteissa kumppanit ovat yleensä myös ystäviä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Ja terapiassa käymällä sekä ihmissuhdetaitoja opettelemalla mies pystyy kommunikoimaan hyvässä hengessä naisten kanssa. Sillä pystyy jo kompensoimaan mitä ikinä nyt kokee tarpeeksi kompensoida. Muuten, yksikään rakastunut ihminen koskaan ei ajattele, että rakkaan pitää hänelle kompensoida jotain.
Keskustelutaidoilla saa vain ystäviä naisista, mikä ei ole tavoiteltavaa. Mieluummin on puhumatta liikoja, ettei ajaudu friendzonelle.
Ja niin hyvin kuin tämä on sinulla toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kyllä se elämä opettaa. Kun on vuosikymmenen verran etsinyt sitä sporttista, yli 185cm pitkää, tummaa, komeaa, varakasta ja korkeasti koulutettua mistä, kenellä on muhkeat käsivarret ja täydellisen valkoinen hammasrivistö, niin sitä nainen hoksaa itse olevansa best före -päiväyksensä ylittänyt, snadisti ylipainoinen, ahdasmielinen ja alati kiukkuinen vanhapiika. Sitten siinä on vaihtoehtona laskea kriteerejä, että toivottavasti joku repe tai rane vielä huolisi, tai sitten voi elää kissojen kanssa lopun elämää. Miehet toivovat tuossa kohden sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Todella ilkeää tekstiä. En lähtisi tuollaisella luonteella varustetun, muita ylenkatsovan, pahansuovan, pinnallisen ihmisen kanssa yhtään minnekään, vaikka siitä maksettaisiin ja olisi treenattu, komea, pitkä, paksulompakkoinen adonis. Monet miehet on täynnä turhaumia ja vihaa. Se tekee heistä myös pelottavia naisille. Ja ilkeys myös yleensä kohdistuu siihen omaan kumppaniin jossain vaiheessa.
Kyllä kyllä ja se on ihan fine. Siksi sä elätkin kissojen kanssa. Tää on ihan hyvä näin. Ei lähdetä heiluttamaan venettä enää tässä kohtaa. Annetaan vain ajan kulua. Sun kiinnostamattomuutesi ei ole keneltäkään pois.
Vierailija kirjoitti:
olen 50v nainen ja normaali painoinen mutta eipä kukaan kiinnostu välillä toivon et tulis ens mies ja panis oikeen kunnolla mut ei ni ei
Käy lähiöbaarissa niin eiköhän sieltä vielä löydy joku jolla eteen ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
Ei urheilemalla saa isompia tissejä, tuuheita pitkitä hyväkuntoisia hiuksia, eikä varsinkaan nättiä naamaa saati kaunista. Hoikemman ja lihaksikkaamman kropan saa, ja siinä se. Jos se nyt on sitten se hyvännäköisyyden kriteeri niin, ihan turhaan naiset itseään laittaa, hommaa tekotissejä, tekohiuksia, tekokynsiä ja maalaa naamaansa tuntitolkulla...
Luojan kiitos minä kelpaan tälläisenä kuin olen mun miehelle ja hän kelpaa minulle.
Urheilemalla saa huippuluokan takapuolen, reidet ja vyötärön. Sillä pystyy kompensoimaan pienet tissit.
Ja terapiassa käymällä sekä ihmissuhdetaitoja opettelemalla mies pystyy kommunikoimaan hyvässä hengessä naisten kanssa. Sillä pystyy jo kompensoimaan mitä ikinä nyt kokee tarpeeksi kompensoida. Muuten, yksikään rakastunut ihminen koskaan ei ajattele, että rakkaan pitää hänelle kompensoida jotain.
Keskustelutaidoilla saa vain ystäviä naisista, mikä ei ole tavoiteltavaa. Mieluummin on puhumatta liikoja, ettei ajaudu friendzonelle.
Jostain syystä luulet, että parisuhde toimii puhumatta mököttämällä ja sitten olet yllättynyt, kun se päättyy?
Pitkissä parisuhteissa kumppanit ovat yleensä myös ystäviä keskenään.
Tarkoitin treffausvaiheessa. Jos suhde etenee parisuhteeseen, niin silloin voi jo puhua normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kyllä se elämä opettaa. Kun on vuosikymmenen verran etsinyt sitä sporttista, yli 185cm pitkää, tummaa, komeaa, varakasta ja korkeasti koulutettua mistä, kenellä on muhkeat käsivarret ja täydellisen valkoinen hammasrivistö, niin sitä nainen hoksaa itse olevansa best före -päiväyksensä ylittänyt, snadisti ylipainoinen, ahdasmielinen ja alati kiukkuinen vanhapiika. Sitten siinä on vaihtoehtona laskea kriteerejä, että toivottavasti joku repe tai rane vielä huolisi, tai sitten voi elää kissojen kanssa lopun elämää. Miehet toivovat tuossa kohden sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Jep aika on armoton. Tyhmät ei tajua ja katkeroituvat ja me järkevät eletään ja no otetaan se mitä saadaan. näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous menee ihan yli niinkuin miehillä usein menee ulkonäön suhteen niin kyllä mielestäni silloin on ymmärrettävää että naisia alkaa ärsyttää.
Nainen pystyy parantamaan ulkonäköä valtavasti urheilemalla. Juuri tuli yleisurheilun nuorten EM-kisat. Kaikki juoksijat ja hyppääjät olivat siellä hyvännäköisiä.
:D :D :D :D
TAJUTKAA NYT JO MIEHET! KAIKKI NAISET EIVÄT OLE NUORIA! EIVÄTKÄ HE NUORIKSI MUUTU, VAIKKA URHEILISIVAT JA OLISIVAT ALIPAINOISIA!
Kyllä sellaisiinkin miehiin naiset rakastuu, ei välttämättä se kaunein missi jonka elämäntehtävä on pinnalliset ulkonäköasiat, mutta joku tavallinen pottuneinäinen ylipainoinen nainen rakastuu tulisesti kyllä tavalliseen mieheen, kun luonteet jne. sopii yhteen.